Euroopan vekkuli pääkaupunki

Lupasin seuraavassa postauksessa enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä, joten voila!

Tilataidetta Antarktiksen puolesta. Hauskojen tunneleiden sisässä voi kuunnella millaista ääntä jäälohkareet pitävät sulaessaan (ei niin hauskaa).

Välipalahetki aurinkoisella Jeu de Ballen kirpputorilla.

Tästä tulee huippu hyvää belgialaista kaakaota. Äitin uusi suosikkijuoma.

Täällä isi joi omaa lempijuomaansa. Baarissakin voi ottaa täällä päikkäreitä, eikä kukaan katso kieroon jos vanhemmat menee päiväsaikaan resto-bariin (kuten paikallisittain kutsutaan pubeja joissa saa myös ruokaa) vauvan kanssa syömään tai vain oluelle + kaakaolle.

Bryssel on sarjisfanin unelmakohde. On sarjismuseoita, sarjiskauppoja ja sarjisaiheisia seinämaalauksia ympäri kaupunkia. Tiesitkö, että Tintin lisäksi mm. Smurffit sekä Lucky Luke ovat belgialaisten sarjakuvataiteilijoiden luomuksia?

Ja tässä lienee se maailman tunnetuin belgialainen itse. Sekä uskollinen ystävänsä Milo.

Päästiinpä myös harrastamaan kundille todella mieluista aktivitettia eli keinumista Parc de Bruxellesissa.

Piakkoin heitämme rinkat selkään ja ryhdymme muutamaksi viikoksi  kiertolaisiksi viipyen uudessa kaupungissa aina pari yötä. Lisää matkaraporttia siis tuonnempana.

Hei, me lennettaan! Eli elamaa pitempi raportti kundin ensimmaisesta lentomatkasta

Ensimmaiset lennot vauvaperheena takana! Nyt kirjoittelen mukavasta asunnostamme Brysselin keskustan liepeilta. Asunnon kone, siksi siis puuttuvat skandinaavit, pahoitteluni.

Lensimme Helsingista Koopenhaminan kautta Brysseliin SASilla. Paatin olla lukematta enaa ennen matkaa mitaan vinkkeja vauvan kanssa lentamisesta ja menna oman intuition mukaan seka noudattaa niita vinkkeja jotka muistin joskus kuukausia sitten lukeneeni kun vauva oli tuore tapaus ja matkoja tehtiin vasta nojatuolista.

Tietysti kasimatkatavaroihin piti pakata hirveat maarat vauvanruokaa, ekstraa ihan vain varuiksi. Ja kantoreppu oli mukana, olinhan kuullut etta se on ehdoton vauvan kantamisessa kentalla kun vaunut on tsekattu koneeseen lahtoselvityksessa. Paljon kylla nainkin aiteja vauva kantorepussa, mutta me hoksasimme heti turvatarkastuksen jalkeen lainattavat lastenkarryt ja itse asiassa kasimatkatavarakarryihinkin lapsen sai istumaan. Ne eivat tosin sovellu ihan pienelle vauvalla vaan sellaiselle joka jo kaupassakin pystyy istumaan tavallisessa ostoskarryssa.

Mukava yllatys oli huomata etta lentoasemalta loytyy seka ykkos- etta kakkosterminaalista leikkipaikkoja lapsille. Oli kiva paastaa kundi vapaasti liikkumaan ja energiaa purkamaan (sotkematta itseaan lattioita nuohoamalla) ennen lentokoneeseen menoa. Ja Suomessa kun ollaan niin luonnollisesti vauvoille on tarjolla hoitohuoneet ja ravintoloissa syottotuolit.

Lentokoneeseen noustessa lentoemannat ottivat meidat iloisesti vastaan ja kysyivat heti olemmeko ensi kertaa vauvan kanssa lentokoneessa. Meita neuvottiin todella ystavallisesti turvallisuusasioissa ja kerrottiin mita kaikkea "palveluita" meita varten koneessa on. Lelujakin olisi ollut tarjolla, mutta kun tuolle meidan kundille viela riittaa joku muovilusikka tai tuttipullon korkki leikkikaluksi niin ei otettu leluja ympari Belgiaa kannettavaksi.

Tietysti olimme varautuneet maitopullon seka lasten kuulosuojainten (ilmanapainetta tasaamaan) kanssa nousua varten. Kundihan oikein innostui kun saikin tetrakorviketta jauhosta sekoitetun sijaan ja vetaisi maidon kerralla masuunsa ennen kuin oltiin kunnolla edes ilmassa (okei, alettiin kylla antaa maitoa kun kone oli vasta siirtymassa kiitoradalle). Ja kuulosuojaimet pysyi korvilla tasan sen aikaa kun pullossa oli maitoa. 

Kun sitten oli maitoa masu pullollaan niin tietysti seuraavaksi paastiin vaipanvaihtoon. Kaikissa koneissa on ainakin yhdessa vessassa hoitopoyta. Ei kannata kylla ahtautua vessaan ison kasimatkatavaralaukun kanssa vaan ottaa mukaan vaan vaipanvaihtoon tarvittavat tavarat. Ja kosteuspyyhkeet on must!

Paastiin mukavasti ulos vessasta ja paatin vahan kavelyttaa kundia kaytavalla ennen paikalle menoa. Ja mitas sitten tapahtui; yllari, yllari, lapsi oksensi kaiken juomansa maidon ja valipalaksi kentalla syodyn kiisselin paalleen ja kaytavalle. Onni onnettomuudessa ei oltu omalla paikalla lapsi sylissa vaan koneen tyhjassa takaosassa. Ei muuta kuin kosteuspyyhkeet kehiin ja putsaamaan. Onneksi oli vaihtovaatteet lapselle. Kaytavankin saimme stuertin kanssa puhtaaksi, mutta vahan kylla kavi saaliksi sita nuorta miesta jonka lapsenhankinta varmasti siirtyi oksennuksen siivoamisen myota pari vuotta eteenpain...

Lasku Kopikseen otti selkeasti enemman kundia korviin kun haroi niita aika raivokkaasti pitkan aikaa. Ei kuitenkaan itkenyt eika ruennut pitamaan kuulosuojaimia korvilla joten paine taisi olla siedettava. 

Kopiksessa kavimme sporttibaarissa syomassa ja olipa onni, etta meilla oli mukana serkuilta peritty matkasyottotuoli johon kundin sai koytettya vanhempien syonnin ajaksi. Ravintolassa ei nimittain ollut syottotuolia ja kasimatkatavarakarryssa ei kylla olisi kundia voinut istuttaa kovin pitkaa aikaa. Ravintolan tarjoilijat eivat myoskaan suostuneet mikrottamaan vauvanruokaa kun joskus jonkun vauvaparan ruoka oli rajahtanut heidan mikrossa. Toivat meille sen sijaan mukillisen kuumaa vetta, jotta voimme itse lammittaa ruoan hauteessa. Muki tosin oli melkein aariaan myoten taynna joten pidettiin ruokapurkin pohjaa vedessa vahan aikaa vain nimeksi ja menihan tuo ruoka kylmanakin taas kundilla alas mukisematta. Jai tarjoilijoista fiilis, etta eivat olleet kovin paljon vauvaperheita palvelleet tai olleet isia itse, vaikka ystavallisesti toki meita palvelivat. Pikkaisen meita meinaan huvitti kun menimme syonnin jalkeen Sporttibaarin viereiseen lastenhoitohuoneeseen josta loytyikin paitsi hoitopoyta niin myos mikro ja vedenkeitin vauvanruoan lammitysta varten...

Kopiksesta Brysseliin lennolla kundi sai vain vahan vetta nousun ja laskun aikana ja keskittyi tutin imemiseen mika nayttikin riittavan paineen tasaamiseen. Ei siis muuta raportoitavaa silta lennolta.

Brysselin kentalla ei sitten loytynytkaan matkatavarakarryja (saati lastenrattaita) kuin vasta matkatavaroiden noutohihnojen vieresta, joten kotiin palatessa kantoreppu taitaa tulla tarpeeseen. Tosin nain muutaman lapsiperheen kentalla omien rattaiden kanssa, onkohan niin etta siella rattaat saakin vieda lahtoportille asti... No se selvinnee myohemmin. 

Summa summarum, hyvin meni siis lentomatkat mutta opinkin jotain. Ainakin naihin asioihin kiinnitan huomiota kun lennan jalleen vauvan kanssa:

- Otan lapselle koko vaihtovaatekerran, myos sukkikset jos talvella lennetaan

- Itselleni puen paalle mahdollisimman mukavat vaatteet, ei mitaan jakkuja tai lyhyita hameita lapinakyvien ja helposti rikkoontuvia sukkahousujen kanssa. Eika olisi pahitteeksi ottaa itselleenkin vaihtovaatteita, jos kasimatkatavaraihin vain mahtuu

- En ylensyota lasta juuri ennen lentoa tai sen aikana

- Kasvojen ja kasien pyyhintaan tarkoitetut lasten kosteuspyyhkeet helpottaa syottotilanteita koneessa, kun vessassa ei voi alvariinsa hypata, ja voivat pelastaa kiperissa tilanteissa kuten oksennusta pyyhkiessa. Nipotan siis vahemman luonnonsuojelusta ja hankin niita seuraavalle lentomatkalle, just in case 

Woah, jopas onkin tullut taas tekstia! Seuraavaan postaukseen voisin luvata vahemman tekstia ja enemman kuvia Brysselin nahtavyyksista... 

Valoa kansalle!

Joulun kiireet ja sukulointimatkat ovat takana päin ja meillä on pari päivää aikaa nauttia stadista koko perheen voimin ennen seuraavaa reissua. Lumeton kaupunki kylpee juuri nyt valossa kun kuudetta kertaa järjestettävä Lux Helsinki tuo valoteokset pimeiden iltojen piristeeksi. Mekin lähdimme heti ekana iltana katsomaan mitä tapahtuma tällä kertaa tarjoaa ja innostuuko pikku kundi värikkäistä valoista yhtä kovin kuin vanhempansa.

Aloitimme valomatkamme Senaatintorilta jossa Tuomiokirkon portaille rakennettu valtava sydänteos 'Corazón' lumoaa väreillään ja sydänäänin tehostetulla musiikillaan. Ajattelin, että kundihan varmasti innostuu kun näkee upeita värejä ja kuulee mahasta tuttua kuminaa ympärillään. No ei, ihan viileänähän tuo istui rattaissa ja varmaan aatteli että taas noi vie mua johonki tommoseen taideshittiin.

Senaatintorilta matka jatkui Uudelle ylioppilastalolle, joka on tapahtumapaikkana ensi kertaa. Hauska flipperiteos sai katsojat hymähtelemään ja paikalla olisi myös päässy kokeilemaan oikeaa flipperipeliä. Valoflipperi taisi jo vähän kundiakin kiinnostaa ainakin rattaista kuuluvan höpöttelyn perusteella.

Koko valoteosreitin kiertämiseen kannattaa varata aikaa niin että ehtii välillä pysähtyä lämmittelemään kahvilaan tai makkarakojulle joita löytyi kaikkien valoteosten läheisyydestä. Esimerkiksi Hakasalmen huvilan, jonka valoteos olikin oma suosikkini, viereinen piskuinen Huvilan kahvila sekä Kansallismuseon kahvila olivat auki tapahtumakävijöitä varten. Myös Hakasalmen huvilan suurta suosiota saavuttanut Rasvaletti -näyttely on auki klo 22 asti Luxin aikaan ja Kolmen sepän aukion sekä Kaivopihan Joulumaailman myyntikojuista useat olivat avoinna lauantai-illan piristykseksi. Mukavaa! Toki reitin voi vetäistä urheilusuorituksena pikapikaa iltalenkilläkin.

Kansallismuseon kaksi valoteosta on sijoitettu sellaisille sisäpihoille, joille normaalisti ei ole yleisöllä pääsyä. Teokset saavat upeat puitteet museon linnamaisesta arkkitehtuurista sekä valojen ja varjojen leikistä seinillä ja porttikongeissa.

Lux oli saanut ilahduttavasti ihmisiä liikkeelle tihkusateesta huolimatta, eikä suinkaan kaikki olleet edes venäläisiä matkailijoita. Myös lapsiperheitä oli paljon. Isommat lapset selvästi innostuivat etenkin Töölönlahden lyhtypuiston erilaisista lyhdyistä, joita löytyikin työhaalareista ja meduusoista valaistuun vauvaan joka tuossa alla olevassa kuvassakin juuri ja juuri keskellä pilkistää. Henkilökohtaisesti mua kyllä vähän inhotti juuri tuo lyhty, mielestäni se oli jopa brutaali... Mutta sitähän taide tekee, nostattaa tunteita.

Ottamani muutama kuva (joo, tässä tosiaan on vasta muutama niistä...) toivottovasti välittää pienen palan valotunnelmasta teille, mutta paikanpäällä pääsee nauttimaan myös teosten äänimaailmasta. Ylös ja ulos siis. Sori muuten kuvien kehno laatu; linssin nuhraava huurukosteus ja tihkusade, palelevat näpit sekä vauva ei ole paras valokuvausyhdistelmä...

Lux Helsinki jatkuu 8.1. saakka. Päivittäin teoksia pääsee kiertämään myös opastetulla kierroksella mutta yhtä hyvin reitin voi kulkea omaan tahtiin. Me kiersimme parissa tunnissa kaikki teokset (kaikkia en maininnut tässä jutussa) ja pysähdyimme vain välillä vaipanvaihtoon. Lionsien myymät makkarat kyllä houkutteli kovasti, makkarakojut kun tuovat mieleen lapsuuden ja "kolme makkaraa kympillä". Jos teillä näin pyhinä aikaa riittää niin kannattaa myös poiketa Kaapelitehtaalle katsomaan tapahtumaan liittyvä valotaiteen näyttely Lux IN. Muutama kuva jonka näin näyttelyssä olevista teoksista lupaa hyvää. Me emme sinne taida ehtiä joten kertokaa ihmeessä millaista siellä oli jos sinne eksytte!

Seuraavan kerran bloggaankin sitten Belgiasta jonne suuntaamme moikkaamaan pikku kundin kaksoisolentoja Manneken Pisia sekä Tinttiä. Siispä à bientôt!