Saimme Pohjanmaan serkkuja vieraiksi ja näille kokeneille Helsingin-kävijöille piti keksiä jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Siispä
Porvooseen!
Ensimmäinen etappi oli itseoikeutetusti
Brunbergin tehtaanmyymälä - sillä oli jo aamusta asti lahjottu ja kiristetty lapsia syömään, lähtemään kotiin leikkipuistosta sekä päiväunille. Ja melkoinen aarrearkku pieni myymälä lapsille olikin. Jokaista maistiaisena ollutta laatua piti maistaa ja parhaimpia useampaan kertaan.
Olimme liikkeellä autolla, joten tehtaanmyymälän sijainti keskusta-alueen ulkopuolella ei meitä hidastanut. Bussilla Porvooseen reissaaville kätevämpi paikka herkkuostoksiin on kuitenkin vanhan kaupungin myymälä, jossa sielläkin pääsee mukavasti suklaan makuun.
Vanhassa kaupungissa olimme juuri sopivasti päiväkahvien aikaan ja pistäydyimme pikaisille
Zum Beispiel -deliin. Nimestään huolimatta delissä ei myydä Saksanmaan herkkuja vaan listassa on ennemmin vaikutteita Etelä-Amerikasta suomalaisilla ja välimerellisillä mauilla ryyditettynä. Näen vieläkin silmissäni salaattitiskin muhkeat viininlehtikääryleet... Tarjolla olisi ollut myös meksikolainen brunssi, mutta lounaan syöneinä pysyttelimme kahvi- ja kaakaolinjalla. Ja zB:n kaakao kyllä pärjäsi hyvin belgialaisille kilpakumppaneilleen, joita
alkuvuodesta tuli siemailtua urakalla. Toki oli pakko maistaa stadin hintoihin tottuneelle suorastaan edullista tiramisujuustokakkua. Huh, olipa siinä tymäkkä kahvin maku (kahvinihilistille)! Jos äiti vähän nyrpisti nenäänsä kahvin maulle niin pikku-kundi pisteli iloisesti poskeen kakusta sen minkä ehti ja äiti tohti antaa. Tuleva kahvinjuoja selvästi. Delistä löytyi oikein syöttötuoliarmeija ja kahvilan galleriatilasta keinuhevonen ja löhöilytyynyjä hitaiden brunssien kyllästyttämille lapsukaisille.
Kahvien jälkeen käveleskelimme ympäri vanhaa kaupunkia ja treenasimme reisi- ja pakaralihaksia kiipeämällä ehkä kaupungin jyrkintä mäkeä tuomiokirkolle asti. Kirkko oli jo lauantai-iltapäivästä kiinni mutta ihastelimme ja ihmettelimme kirkon tervakattoa ja siitä lähtevää mahtavaa tuoksua. Takaisin alas suuntasimme Edelfeltin maalauksen maisemissa. Aikä vähän on maisema reilussa sadassa vuodessa muuttunut.
Vanhassa kaupungissa teimme lähinnä ikkunaostoksia, esimerkiksi Lelukauppa Riimikon pelkkien ikkunasomistusten ihailuun saimme käytettyä mittaamattoman ajan, sisälle emme edes uskaltaneet... Skidi -lastenvaatemyymälään oli sitten jo pakko pistäytyä alekorit penkomaan. Kaupassa jouduttiin myös vaipanvaihtohommiin kun kundin vaippa oli falskannut pahemman kerran. Onneksi pääsimme myymälän takahuoneeseen ja kundi sai kuivaa päälleen. Se olikin reissun ainoa vessatesti, ei muuta raportoitavaa sillä sektorilla siis.
Illansuussa oli sitten aika jättää veli vaimoineen viettämään vapaailtaa sekä herkuttelemaan häälahjaksi saamallaan lahjakortilla
Bistro Sinneen. Ihan harmitti, että lahjakortti sisälsi lastenhoitopalvelun talon (siis meidän) puolesta eikä voitu millään tekosyyllä tukkia mukaan. Sen verran mellevä pariskunta tuli illalla ravintolasta.
