Jos New York ei sävähdyttänyt minua arkkitehtuurillaan, en tiedä mitä Toronton arkkitehtuurista pitäisi ajatella, mutta ainakin siitä jäi jotain sanottavaa.
Ylemmässä kuvassa on Toronton kaupungintalo. Paikanpäällä en osannut päättää onko se kamala vai upea, mutta jotakin kiehtovaa sen ulkomuodossa on. Kääntymällä 180 astetta on näkymä jälleen aivan eri (alempi kuva)...
Toronto kaupunkina on jännä sekoitus miljoonakaupungin keskustan pilvenpiirtäjiä ja lähiöiden pikkukaupunkitunnelmaa . Eri kaupunginosilla on Torontossa aivan eri luonne ja yleispiirteet. On portugalilaista, kiinalaista, italialaista, huonomaineista, arvostettua, yliopistoalueen uusvanhaa arkkitehtuuria... Mutta kaikkia kaupungiosia yhdistää se että nurkan takaa löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee kahviloista kauppoihin, eikä keskustaan tarvitse lähteä shoppaillakseen.
AGO Art Gallery of Ontario oli matkamme ensimmäinen ja ainoa taidemuseo. Olin jostain syystä kuvitellut että museo on modernin tai nykytaiteen taiteen museo mutta siellä olikin kaikenlaista taidetta 1600-luvun hollantilaisilta maalareilta aina inuiittien ja afrikkalaisen kulttuurin patsasarrteisiin. Pikku jätkä sai kovasti huomiota museon henkilökunnalta ja meidät jopa kädestä pitäen haettiin kokemaan museon lapsille tarkoitettu Kid's Gallery jossa saimme pienen briiffin taiteen kokemiseen lapsen silmin. Lapsi ei innostunut galleriasta ja sen suomista mahdollisuuksista ihan yhtä paljon kuin vanhempansa. Taisi vähän pelätä tuota kuvassakin näkyvää karvareuhkaa joka meistä ehdottomasti piti pukea kundin päälle poseerausta varten...
AGOn arkkitehtuuri oli vähintään yhtä mielenkiintoista kuin sen taidekokoelmat ja rakennus jo itsessään visiitin arvoinen. Rakennuksen uudisosat ovat Frank Gehryn suunnittelemia. Tuossa alla näkyy huikaisevan valoisa Galleria Italia sekä inspiroivat Baroque Stairs -portaat.
Toinen, pakollinen museo Torontossa meille oli jokaisen lätkäfanin mekka, Hockey Hall of Fame. Pelipaitoja, hanskoja, luistimia, mailoja, kuvia, joukkueverkkareita... Lätkäkamaa riitti vitriineissä! HHOF:ssä pääsi myös lämimään ja maalivahdiksi. Hitto että olikin taidot ruostunut sitten aktiivisten pelivuosieni...
Museokäynti ja se että telkkarista näkyi joka ilta NHL-lätkää onneksi lievensivät sitä harmitusta, ettei raskittu käydä kattomassa änärilätkää livenä.
HHOFissa oli esillä myös paljon suomalaista jääkiekkohistoriaa. Jopa mimmilätkä oli saanut vitriinitilaa! Vierailun kruunasi ihka aidon _not_ Stanley Cup -maljan hipelöinti. Vaiko sittenkin tuo stadin punaisen bongaaminen...
Toronton kolmas kohteemme oli päiväreissu Niagaran putouksille. Lunta, jäätä, vesihöyryä ja veden kuohut - kerrassaan lumoavaa!
Torontosta ajaa Niagaralle reilussa tunnissa ja bussikyydillä vajaassa kahdessa. Automatkan varrella voi myös bongailla Niagara-on-the-Lake -kylän idyllisiä taloja ja piipahtaa viinitiloilla. Kesällä alue on varmasti vielä idyllisempää, mutta vuodenaikaan sopivasti me päädyimme maistelemaan kanadalaisten ylpeyttä jääviiniä The Ice House Wineryssa.
Jos koimmekin jäätä monessa muodossa muutoin niin maassa sitä emme nähneet. Kanadassa nimittäin kylvetään suolaa maahan niin paljon että maa on valkoisenaan siitä, ei jäästä tai lumesta. Ja kun jäätä sitten tulee taivaalta niin sitä tulee kerralla niin että oksat pois. Jäämyrskyn uhatessa koko kaupunki lakkaa toimimasta ja ihmisen pakenevat mökeilleen maalle, missä sähkökatkokset eivät haittaa elämistä ja ruokavarastot notkuvat säilykkeitä. Meilläkö muka Suomessa kova talvi...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti