Säkeitä Pietarista

Hupsista, taisin luvata kertoa enemmän meidän Pietarin matkasta. Että missä käytiin ja mitä tehtiin.

No, matka oli kertakaikkisen erilainen verrattuna aikaisempiin kaupunkilomiimme. Ennen tein tarkat päiväsuunnitelmat siitä mitä kunakin päivänä pitää nähdä/tehdä/kokea mutta nyt suunnittelimme päivää pariksi tunniksi eteenpäin, aina edelliseltä syötöltä seuraavaan.

Lapseton, Venäjällä pitkään asunut sukulaismiehemme oli sitä mieltä että venäläisvauvat eivät saa rintaa julkisilla paikoilla. Kundi tuli kuitenkin syötettyä aika monella puistonpenkillä, kohteliaisuussyistä huivin suojissa. Strelka, Mars-kenttä, Aleksandrovskij, muutamia nimeltä mainitakseni. Puistoissa istuskellessa pääsimme myös seuraamaan tavallisten pietarilaisten kesänviettoa lähietäisyydeltä ja muutaman mielenkiintoisen keskustelunkin saimme aikaiseksi vierustoverin kanssa. Live like locals -matkailua parhaimmillaan!

Kävimme fiilistelemässä myös venäjän oppikirjasta tutuksi tulleessa Kesäpuistossa. Tiesin, että puistossa tulee käyttäytyä arvokkaasti mutta päätin koittaa kepillä jäätä ja tiedustelin porttivahdilta englanniksi josko lapsen syöttäminen puistossa kävisi päinsä. Porttia avatessaan tyttö vakuutteli minulle että "kyllä, kyllä" niin pontevasti että päätin vielä tarkastaa eri sanoin onko tosiaan näin. " Ei missään nimessä!", vahti huudahti kun sitten ymmärsi mistä oikeasti oli kysymys.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, tutummin Kirkko veren päällä tai Verikirkko, oli must see -listallani ykkösenä. Olen sen nähnyt tietysti ulkoa jo pari kertaa joten nyt oli päästävä sisälle. Henkeäsalpaava, vaikuttava; muutama adjektiivi kuvaamaan tuntemuksiamme. Seinät ja ikonostaasi ovat koottu miljoonista (?) pienistä mosaiikkipaloista ja ainakin itse näin seinäkuvituksissa raamatun kohtausten lisäksi venäläistä folkflorea kukkakoristeineen.

Nykyisin museona toimiva kirkko oli, kuten arvata saattaa, tupaten täynnä vierailijoita joten vauvan kantaminen kantorepussa oli nappivalinta. Myös sisäänmenoportit näyttivät siltä ettei niistä kannata yrittää vaunujen tai rattaiden kanssa ensinkään. Vauva pääsi ilmaiseksi sisään, kuten toivoa saattaa.

Pistäydyimme myös Kazanin katedraalissa, kumpikin vanhempi vuorollaan kundin nukkuessa päikkäreitä kirkon jylhien pylväiden varjossa ulkopuolella. Kirkon ihmeitätekevän Kazanin jumalanäiti -ikonin kopion edessä kiemurteli kymmenien metrien jono ja kirkon kuoro lauloin sakraalista kuoromusiikkia. Tunnnelma kirkon sisällä oli harras ja olipa vaikea uskoa, että vilkas pääkatu Nevski kulkee vain kymmenien metrien päässä kirkosta.

Yhden aurinkoisen aamupäivän vietimme Pietari-Paavalin linnoituksella, joka soveltui hyvin vaunujen kanssa tutustuttavaksi. Emme kuitenkaan käyneet yhdessäkään linnoituksen lukuisista museoista jotka varmastikaan eivät olisi olleet esteettömiä. Sen sijaan ihastelimme linnoituksen portteja ja kirkkoja ulkoapäin sekä kaupungin siluettia vastarannalla hiekalla päivää paistatellen.

Viimeisenä must see -listallani oli Heinätori ja Apraksin, jotka kaikessa kaoottisuudessaan edustaa aidoimmillaan Pietarin monikirjavaa väestöä: on köyhää ja rikasta, venäläisiä ja vähemmistökansoja. Torilta löytää kaikkea mahdollista kosmetiikasta kenkiin ja hedelmistä hellehattuihin. Siellä jos missä pääsi todella harjoittamaan venäjäntaitoaan matkaevästä ostaessa.

Summa summarum, kuljeskelimme kaupungissa vauvan tahtiin, tuntemattomille sivukujille ja nurkan taakse. Näimme ja koimme sellaisen Pietarin joka ilman vauvaa olisi jäänyt meiltä piiloon. Heittäydyimme hetkeen. Suosittelen!

Tall Ships Races 2013: Meren tuoksua ja tunnelmaa

Tällä viikolla stadi täyttyi seiloreista ja Hietalahti komeista purjelaivoista. Äitiysloma-aivoni saivat shokkihoitoa kun työskentelin tapahtumassa vapaaehtoisena isin, mummujen ja pappojen sekä enon ja "enokin" (keksimämme ja hyväksynnän saanut sana enon tyttöystävälle) hoitaessa pikku miestä. Toki vauvakin kävi tutustumassa laivoihin ja meren tuoksuun pariinkin otteeseen.

Kuvakavalkadi välittänee palan tapahtuman tunnelmasta sinne kotikoneillekin!

Hulppea mastomeri tervehti Hietalahteen tulijoita

Mastoja ja nostureita

Pienempiä purjelaivoja

Kaartin soittokunta 

Miehistön paraati

Nuoria purjehdusoppilaita 

Koffin puisto oli täynnä ohjelmaa ja tekemistä lapsille

WDC-liput uusiokäytössä

Pienen taiteilijan kädenjälki

Lapset saivat maalauttaa poskiinsa hurjia merirosvokuvia

Kundin ja Suomen ensimmäinen värisavutulitus

Vaunuseikkailulla Venäjällä

Pojan ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Pietariin. Tai toista kertaahan hän jo Pietarissa oli kun viime talvena oli salamatkustajana äidin mahassa työreissulla... Meitä varoiteltiin että Pietari ei välttämättä ole kovin vauvaystävällinen joten olihan se haaste otettava vastaan ja lähdettävä seikkailulle!

Päädyimme lopulta ottamaan juna-majoituspaketin Lähialuematkojen kautta, koska en ehtinyt/jaksanut/viitsynyt itse alkaa etsimään/vertailemaan/bookkaamaan matkaa viisumihässäköineen kaikkineen. Alunperin meillä oli ajatus mennä laivalla ja viettää kaupungissa pari yötä jolloin viisumia ei olisi tarvittu. Mutta kun parin illan istumisen jälkeenkään emme onnistuneet laivamatkoja varaamaan netissä niin luovuimme ajatuksesta. Vähän palvelumaksuja maksamalla saimme sitten asiantuntevaa palvelua, helpottavat neuvot viisumien hakuprosessissa sekä liput ja viisumit ovelle kuljetettuna lomaosoitteeseen mummulaan.

Tällä kertaa junalla matkustaminen ei jännittänyt yhtään! Olimme Allegro-junan esteettömässä vaunussa ainoat "liikkumisrajoitteiset" matkustajat ja suomalaiset konnarit olivat superystävällisiä ja auttavaisia mennessä ja tullessa. Vauva tietysti herätti hilpeyttä ja uteliaisuutta kanssamatkustajissa sekä viranomaisissa. Jopa rajavartiolaitoksen miehet lähtivät mukaan vitsailuun kun kerroin, että ei vauva ekaa kertaa ole ulkomailla, Turussa on jo käyty...

Arvoimme matkaa varatessa hetken aikaa tutun Moskva-hotellin ja Nevsky Grand-hotellin välillä mutta onneksi päädyime Grandiin. Sen sijainti oli meille mitä ihanteellisin ihan Nevski Prospektin kulmalla ja lähellä "Verikirkkoa". Pietarissa nimittäin ei lastenvaunujen kanssa matkusteta metrossa tai oikeastaan muillakaan julkisilla, ainakaan kovin kivuttomasti. Metroasemilla ei ole hissejä ja ruuhkat on kovat. Olimme siis varautuneet kävelemään paljon reissun aikana.

Tuskin olimme päässeet ulos aseman ovesta kun meille tultiin tarjoamaan taksikyytiä hotellille. Vauvanvaunut menivät autoon taittamatta ja kundi kopassa takapenkille. Vasta istuessamme autossa tajusimme tiedustella hintaa. Tuhat ruplaa (n. 25 €) pyysi kuski matkasta. Kova hinta mutta emme kehdanneet enää alkaa perua matkaa, eikä muistettu siinä kaikessa hässäkässä että tinkiminen kuuluu Venäjällä asiaan. Kyyti oli kuitenkin turvallinen (mitä nyt matkan aikana rengasta jouduttiin vähän fiksailemaan), kuski kielitaitoinen ja mukava ja auto siis oikein sopivankokoinen vaunuille, kahdelle rinkalle ja meille matkustajille. Paluumatkan teimme pari sataa edullisemmin, mutta eivätpä mahtuneet matkatavarat niin kätevästi tavallisen sedan-mersun konttiin vaan nyssyköitä joutui ottamaan syliin.

Esteettömyys ei ole mikään päivän polttava aihe Pietarissa muutenkaan. Hotellin hissi sijaitsi katutasoa seuraavassa kerroksessa. Portaiden vieressä kyllä oli luiskat, mutta niin jyrkässä yläkulmassa, että käytännössä oli turvallisempaa kantaa vaunut portaat ylös kuin käyttää luiskaa. Usein vaunuja sai myös nostella katukivetyksien yli ja kaupat ja ravintolathan sijaitsevat portaiden päässä joko kellarissa tai muutama rappu katutason yläpuolella. Syöttötuolien puutetta pahoiteltiin useimmissa ravintoloissa, mutta mehän ei sellaista olisi tarvittukaan kun kundi on vielä alaikäinen istumaan. Vaunut saatiin kuitenkin kärrättyä pöydän viereen kaikissa paikoissa joissa syötiin.

Tuumimme, että kantoreppu olisi normaalisti käyttämäämme kantoliinaa kätevämpi reissussa ja saimmekin sellaisen lainaan tuttavilta. Se osoittautui korvaamattomaksi apuvälineeksi siinä vaiheessa kun poika hermostui vaunuissa olemiseen ja muutaman nähtävyyden pääsimme tsekkaamaan koko perhe yhdessä kun ei vaunuja ollut mukana hidasteena. Ja isän kantama aurinkolasipäinen vauva oli muuten melkoinen yleisömagneetti!

Hotellissa saimme todella ystävällistä palvelua ja meidät siirrettiin jopa ylimmmästä kerroksesta vähän alemmaksi "because you have the baby". Se ei kyllä selvinnyt, että miten meille alun perin bookattu huone olisi eronnut siitä jonka saimme. Emme olleet varanneet vauvalle sänkyä hotellilta vaikka sellainen olisi ollut saatavissa ja respassakin sitä vielä tarjottiin. Onneksi ei otettukaan, oli meinaan huone sen verran pieni, että siellä ei olisi enää mahtunut liikkumaan jos sinne olisi vielä vauvansänky ahdettu. Vauva nukkui siis vaunun kopassa. Vaunut olisi kyllä voinut jättää matkatavarasäilytykseenkin kun huoneessa oli parisänky, mutta me vanhemmat itsekkäästi halusimme koko sängyn vain itsellemme...

Ennen matkaa mietin että ottaisimme mukaan vedenkeittimen tuttien desinfioimista varten kun hotellihuoneen varustukseen sitä ei kuulunut mutta myönnän olevani niin laiska ja huono äiti että en kotonakaan keitä tutteja kuin about kerran viikossa. Vedenkeitin sai siis jäädä matkasta. Hotellin käytävällä oli lähdevesiautomaatti ja kaupasta ostimme pullovettä joilla huuhtelimme tutin ja vauvan kädet aina kaupungilta tullessamme ja sitä käytimme myös kaulan, kasvojen, silmien ja kainaloiden aamu- ja iltapesuihin. Pietarin vesijohtovettä kun ei suositella välttämättä edes aikuisten hampaidenpesuun.

Olin tosi positiivisesti yllättyny siitä miten hyvin asiakaspalvelussa työskentelevät ihmiset puhuivat englantia; taksikuskit, lippukassat, tarjoilijat, respan henkilökunta... Oma venäjäntaitoni ei myöskään ollu niin ruosteessa kuin pelkäsin ja saatoin jopa käydä lyhyitä keskusteluja vauvan iästä, kotimaasta yms paikallisten kanssa. Tosin voi olla että minulla ja keskustelukumppaneilla oli eri käsitys keskustelun aiheista  ja kulusta...

Ai niin, entäs kaupunki itse ja mitä siellä perillä teimme? Tässä pari vinkkiä kuvien muodossa.  Jos jaksoitte tänne asti lukea tätä matkakäytäntöjen kuvausta niin maltatte vielä varmaan odottaa seuraavaan postaukseen kertomusta itse kaupunkikokemuksesta...

Kalajoen hiekat vain sua odottaa...

Otimme lomaa lomasta mummulassa ja lähdimme Kalajoelle päiväretkelle serkusjoukolla. Edellisestä reissusta sinne onkin itselläni kulunut jo useampi vuosi, vaikka niillä seuduilla on yhteinen matka pikku-ukon isän kanssa alkanut aikoinaan. Ei kyllä käyty muistoja verestämässä, se olis semmosta K-18-osastoa. Sen sijaan meillä oli pari muuta täkyä.

Tietysti ensimmäinen etappi oli Tyngän Karkkipaja. Lapsuudesta muistan ne valtavan kokoiset tikkarit ja huippuhyvät salmiakkikarkit. Eikä tuottanut pettymystä paikka vieläkään tikkarien koossa, vauvan pään kokoinen möhkäle lähti meidän matkaan! Ja salmiakki - se on aina yhtä taivaallista...

Karkkikaupasta kirpparille Kalajoen keskustaan. Sieltä löytyi porukan pienille miehille vähän kesävaatteita; siis viimeinkin paikka jossa on tarjolla sesonginmukaista vauvanvaatetta! Pointsit siitä kalajokisille.

Suurin syy retkeemme oli kuitenkin jugendhuvila Havula, pohjoisessa Suomessa harvinainen (ja käyntikohteena melko tuntematon) 1900-luvun alun varakas porvariskoti joka nyttemmin toimii museona. Pääsin museoesittelyyn ihan itsekseni kun muu porukka viihdytti itseään museon pihapiirissä toimivassa Pentikin aittamyymälässä, valokuvagalleriassa sekä taputellen pihalla laiduntavaa puulehmää. Visiitti kruunattiin tietysti nauttimalla pullakahvit ja päivämaidot Antiikkikahvila Siirissä jonka paikan päällä Havulan keittiössä leivotut pullat ja kakut vievät kielen mennessään.

Havulasta jatkettiin matkaa Hiekkasärkille jossa yllätykseksemme oli meneillääm Rompetori ja markkinat. Perheiden pienimmäiset nukkuivat ohi koko markkinahumun mutta me vanhemmat kyllä löysimme vaikka mitä aarteita, joista suurin osa tietysti sai jäädä haaveisiin ja paksumpaa lompakkoa odottelemaan. Rompetorilta suuntasimme vielä leirintäalueelle syömään ja syöttämään. Grillikatoksen kulmilla hoitui vaipanvaihdot ja maitohommat sekä makkarapäivällinen kasvisdippailuineen meille varttuneemmille. Mahtoi raikas meri-ilma uuvuttaa pikku-ukon kun reissun päälle otti vielä iltasella kolmen tunnin päikkärit. Kelpasi äitin mussuttaa karkkia kaikessa rauhassa!

Tikkari odottaa syöjäänsä

Havulan salissa on istunut myös itse UKK

Havulan lapsosia

 Nostalgiaa Havulan navettagalleriassa sekä Rompetorilla

Kiss my Turku!

Teimme ensimmäisen äiti-poika -matkan Turkuun. Kuin ulkomaille menisi, olen kuullut Turusta sanottavan! Aika eurooppalaiselta helteinen kaupunki tuntuikin ja heittäydyimme vallan turisteiksi. Saavuimme perille junalla parhaaseen lounasaikaan ja suuntasimme suoraan kävelykadun vilskeeseen. Pojan vedellessä päikkäreitä ehdittiin pistäytyä ihanassa Sammakon Kirjakaupassa ennen kuin suuntasimme jokirantaan Vaakahuoneelle nauttimaan saaristolaisbuffetin antimista. Buffetithan ovat parasta antia imettäville äideille: Syöt ekaksi runsaat alkupalat, sitten syötät vauvan ja jatkat sen jälkeen pääruokapöytään. Ei jäähtynyttä ruokaa eikä ähkyä (mulla ainakaan)!

Ihan mahtavaa, että Turun nähtävyyksiä pääsee ihastelemaan Jokke Jokijunan kyydissä. Naperot viihtyy varmasti! Me otettiin tällä kertaa kuitenkin vain kaupunkilautta Förin kyytiä.

Aurajoen varressa voi pistäytyä sammuttamaan janonsa jollakin lukuisista laivaterasseista tai kuten me istahtaa puistonpenkille nauttimaan luomumaidosta. Säävarauksella, totta kai.

Meillä oli paikallisoppaana pikku-kundin muutamaa kuukautta vanhempi tuleva vaimo (jep, äiti järjestää avioliiton!) vanhempineen eli liikuimme kuin hyökkäysvaunut konsanaan kaksilla kärryillä. Vaikka olen tässä kolmen kuukauden aikana harjoitellut jo jonkin verran vaunujen kanssa liikkumista ja vienyt vauvaa mukana koulutuksiin, ravintoloihin, kauppoihin ja muihin julkisiin tiloihin, olen hieman arastellut tilanteita ja paikkoja joihin vaunujen kanssa ei mahdu tai pääse vaivaamatta muita tai raivaamatta tilaa. No, tällä reissulla ystäväperheen kanssa liikkuessa opin että vaunujen, tai kaksien, kanssa vaikkapa kahvilaan mahtuminen on vain järjestelykysymys. Mielentila.

Kauppahalli on loistava paikka napata mukaan evästä vaikkapa puistopiknikkiä varten. Sieltä löysimme myös tuliaisia isälle ja tämän sympaattisen kauppamuseon nostalgisine elintarvikepaketteineen.

Toki pitää vielä vähän vetää kotiin päin ja postata pari kuvaa Helsingin rautatieaseman Ihmepuutarhasta joka kukkineen ja hyötykasveineen ilahduttaa junamatkailijoita koko kesän aina syksyn sadonkorjuuseen asti. Tänä kesänä pitääkin aina junamatkalle lähtiessään varata vähän ylimääräistä aikaa ja käydä tarkastamassa joko mansikat kypsyvät ja ovatko herneenpalot kasvaneet syötävänkokoisiksi!

Kivimiesten kyydissä

Nyt on pojalla kolme junamatkaa takana! Ensimmäisen kerran seikkailimme mummulaan Seinäjoelta. Matka taittui Pendolinolla letkeästi vaikka äitiä etukäteen vähän jännitti että miten siellä junassa toimitaan. Olen kyllä junaillut mm. Ruotsissa, Espanjassa ja Kiinassa, Suomen sadoista junamatkoista nyt puhumattakaan, mutta yhtäkkiä olikin pasmat sekaisin ja perhosia vatsassa.

Vauvat matkustavat VR:llä ilmaiseksi vanhemman sylissä eikä vauvanvaunuistakaan tarvitse maksaa erikseen. Verkkokaupasta sain kätevästi varattua paikan junavaunuun jossa oli lastenvaunupaikat. Seinäjoelta junaan noustessamme ihmettelin kyllä hieman, että tämä ns. esteetön vaunu ei ollut matalalattiavaunu vaan sisään piti kiivetä pari porrasta. Onneksi iskä oli mukana auttamassa meitä junaan kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme ja junasta jäädessämme tuli konnari avuksi. Rattaiden kanssa muuten rinkka on ihan ykkösvalinta varsinkin jos lähtee pitemmälle matkalle tai hamstraa helleaikaankin ihan vaan kaiken varalta vauvalle villatumppua ja nuttua mukaan...

Vaunussa oli meidän lisäksi vain yhdet rattaat ja lastenvaunuille varattuja paikkoja pari kolme. Ihan rattaiden viereen en saanut istumapaikkaa, mutta hyvin ne näkyi paikalleni. Tietysti kuikuilin niitä aluksi koko ajan pojan vedellessä päikkäreiltä mutta alkaessani lukemaan jännitys helpotti niin totaalisesti että pojan sitten herätessä en hetkeen älynnyt että mun lapsihan se siellä äkisee isoon ääneen.

Tilava vessa hoitopöytineen oli käytävällä ihan vaunuparkin vieressä ja isompia lapsosia varten vessassa oli myös purkkiruoanlämmitin. Osassa vessoissa lavuaari saattaa muuten olla tosi pieni ja hanaveden lämpötila (jos vettä siis tulee...) vähän mitä milloinkin joten ehdottomasti kosteuspyyhkeitä mukaan pyllyn puhdistusta varten! Muutoin tämä vessa oli tosi toimiva ja siisti, ei ollut kukaan käynyt edes kuseksimassa pytyn reunalle tai sen yli.

Paria viikkoa myöhemmin matkustimme Turkuun ja takaisin, tällä kertaa InterCity2:lla, jonka vaunut olivat matalalattiavaunuja. Kesälomakauden alkamisen huomasi jo rattaiden määrästä: menomatkalla laskin vaunussa kahdeksat lastenrattaat! Lastenvaunupaikkoja taisi olla pari ja lisäksi käytävällä kaksi säilytyslokerikkoa kasaan laitetuille vaunuille, joten pyörätuoleillekin varatut paikat täyttyivät nyt rattaista. Oltiin onneksi pojan kanssa paikalla jo hyvissä ajoin ennen junan lähtöä joten sain valita parhaan "parkkiruudun" istumapaikkaamme nähden.

IC2:ssa vessa oli paljon pienempi kuin Pendolinossa ja harmikseni hoitopöytä vessanpöntön päällä. Siinä sitten piti valita jotta käykö pöntöllä poika sylissä vai jättääkö lapsen käytävälle rattaisiin naama punaisena huutamaan...

En ollut varannut paluumatkaa etukäteen vaan ostin lipun vasta hetki ennen junan lähtöä asemalta. Automaatista en uskaltanut lippua ostaa kun en tiennyt voiko siinä valita paikan haluamastaan vaunusta eikä asemalta tavoittamani konnarikaan osannut sitä varmaksi sanoa. Lipunmyyntitiskin herra onneksi palveli auliisti ja sain meille paikan leikkivaunun yläkerrasta ratasparkin ja vessan sijaitessa samassa vaunussa alakerrassa. Leikkivaunun matkustajista osa oli vähän perjantaifiiliksissä mutta ongelmitta mahtuivat bissenlipittäjät ja remuavat leikki-ikäiset samaan vaunuun.

Seuraava junamatka tehdäänkin EHKÄ Venäjälle. Selviäisköhän siitä reissusta vähemmällä jännittämisellä...?

Komiasti Seinäjoella

Olemme reissanneet urakalla. Siksi vähän hiljaista täällä blogissa :)

Reissasimme reilu viikko sitten koko perheen voimin Seinäjoelle. Äiti pääsi viettämään ystävän polttareita ja perheen miehet laatuaikaa kahdestaan. Aamuvarhaisella alkanut neljän tunnin automatka meni taas superhyvin  pikku kundin (ja äitin) nukkuessa takapenkillä, yhden pysähdyksen taktiikalla. Pysähdyttiin juuri ennen Ikaalista pienellä ST1-huoltsikalla Kyrösjärven rannalla. Naisten wc:ssä vaipanvaihto onnistui kun mukana oli kokemuksesta viisastuneena oma pyyhe (plus kertsialusta ja wetwipeseja). Samalla ihaltiin tulevaa hellepäivää enteilevää, täysin tyyntä järvenselkää sekä vedessä vilvoittelevia äpyleitä. 

Seinäjoella pääsimmekin sitten nauttimaan kunnon helteestä. Äiteen tutustuessa kaupunkiin mm. jokilaivasta käsin vetivät perheen miehet kunnon päikkärit hotellilla sekä kävivät tekemässä tuikitärkeitä hankintoja pikku kundille kesää varten. Iskä intoutui ostamaan pojalle paitsi Clas Ohlsonilta kuulosuojaimet tulevia puistokonsertteja ja lentomatkoja varten myös vähän kesävaatteita paikallisesta Halpa-Hallista... Poikain päivä sujui hyvin kun isä tasaisin väliajoin lykkäsi pojalle tuttipulloa suuhun. Pakastettu äidinmaito kulki näppärästi mukana pehmeässä kylmälaukussa jossa se päivän mittaan suli juomakelpoiseksi. Tällä reissulla testattiin myös ekaa kertaa imettämistä auton takapenkillä.

Muun polttariseurueen jatkaessa illansuussa mökkeilemään palasi äiti ruotuun ja perheensä luokse. Olimme varanneet huoneen Hotelli Sorsanpesästä Törnävältä, hieman keskustan ulkopuolelta. Hotelli nimittäin näytti todella kivalta nettisivujen perusteella ja vanhana Provinssi-kävijänä tiesin, että Törnävän alue on kaunista muutoinkin. Hotelli todella olikin kodikas ja fiini; kyllä siellä kelpasi kundin kokea eka hotelliyönsä. Paha sanoa oliko meillä normaalia suurempi huone vauvansängyn takia, mutta tilaa siellä oli vaikka muille jakaa. Huoneen extraiso nojatuoli soveltui imetykseen kuin nakutettu ja formuloitakin siitä saattoi miesväki hyvin katsella. Vedenkeittimen avulla saatiin myös tuttipullot ja tutit desinfioitua päivän käytön jälkeen.

Hotelli ympäristöineen oli niin viehättävä että päätimme hengailla loppuillan siellä sen sijaan että olisimme suunnanneet takaisin kaupunkiin syömään. Myös hotellin ravintolan Special-burgen (3x180 gramman pihveineen) saattoi vaikuttaa isän ravintolavalintaan... Hotellivieraat saivat nauttia ilmaiseksi alkupalat seisovasta tapaspöydästä kuten myös talon viinejä sekä limsaa. Harvoipa Suomessa kaksi henkeä saa alku- ja pääruoat ruokajuomineen neljällä kympillä! Niin päivällisellä kuin aamupalalla saimme kundin vaunut pöydän viereen kulkureittejä tukkimatta ja sopivasti kaveri vielä nukkui kummallakin syönnillä joten molemmat vanhemmat saivat nauttia kaikki lämpinät ruoat lämpiminä!

Iltakävelyn teimme Törnävänjoen maisemissa kesän ensimmäisiä hyttysiä karkotellen. Unta ei tarvinnut illalla kenekään odotella eikä hotellissa majoittuvasta polttariseurueestakaan ollut mitään häiriötä koko yönä. 

Viikonlopun päätteeksi äiti ja poika suuntasivat junalla mummulaan ja siitä junamatkasta pääsette lukemaan jahka ehdin taas alkaa tarinoimaan.