Uuuu-tela!

Perheemme joka talviseksi retkirutiiniksi on viime vuosien aikana muodostunut ulkoilupäivä Uuutelassa, Vuosaaressa. Sen vaan tietää aamulla auringonpaisteeseen herätessään, että tänään on Uutela-päivä. Vielä tänäkin vuonna teimme tämän luontoretken kahdestaan miehen kanssa, mutta olen kyllä yrittänyt vatsan suuntaan puhua, että jos kundi nyt tulisi niin pääsiäisenä ehdittäis vielä retkeilemään mummun ja papan kanssa...

Tällä kertaa, sattuneesta syystä, ajoimme omalla autolla Uutelan perukoille asti säästääksemme voimia kävelyyn itse luonnonsuojelualueella. Uutelan alueella on useita parkkipaikkoja, mutta sinne pääsee myös kävellen Vuosaaren metroasemalta ja vielä lähemmäs Aurinkolahteen bussilla sekä arkisin J99-kaupunginosalinjalla.

Meille perinteiset retkieväät ovat makkarat (keittokatoksen) nuotiolla paistettavaksi, ruisleivät ja kuuma kaakao. Uutelan alueella on pari - kolme stadin ylläpitämää keittokatosta, mutta jos haluaa pelata varman päälle makkaroiden paistamisen kanssa, kannattaa reppuun heittää vähän puita tai hiiliä, niitä kun ei aina ole katoksissa jäljellä näin keväällä.


Uutelassa on useampia luontopolkuja joita voi lähteä seurailemaan. Pääreitti, jonka varrella sijaitsee minun sielunmaisemani eli mielestäni kaunein merimaisema Helsingissä, on n. 2,5 kilometriä pitkä ja sen voi mennä läpi lastenvaunujen kanssa niin kesällä kuin talvella, kunhan vaunuissa on superhyvät renkaat. Talvella tietysti pulkka, kantoreppu tai -liina ovat kätevämmät vauvan kanssa, etenkin jos haluaa vähän poiketa pääreitiltä syvemmälle metsään tai vaikkapa meren jäälle. Tälläkin reissulla löysimme alueelta metsäpolun, jota pitkin emme ole ennen kävelleet vaikka Uutela on meille tuttu paikka vuosien varrelta niin kesä- kuin talviaikaan. Meren jäällä ja metsäpolulla kävely oli ihanaa kun ei tarvinnut pelätä liukastumisia ja kuitenkin polut ovat hyvin tallautuneet niin että pallomahakin jaksoi kävellä. Ei tarvinnut umpihangessa rämpiä missään kohtaa.

Uutelan suulla ennen luonnonsuojelualueen alkua
Aurinkolahden kanavan varrella sijaitsee punainen mökki, jossa toimii tunnelmallinen Kahvila Kampela. Talvisin Kampela on avoinna viikonloppuisin ja keväästä syksyyn päivittäin. Tarjolla on leivonnaisia, keittolounasta, kuumia juomia ja kotikaljaa, joten perheen muonituksen voi eväsretken sijaan hoitaa siellä. Karvaisetkin perheenjäsenet ovat tervetulleita kahvilan terassille ja heitä varten myynnissä on nakkeja.

Uutelassa sijaitsee myös Skatan tila, jota muutama vuosi takaperin vielä asutti taiteilija Miina Äkkijyrkkä kyyttölehmineen. Nykyisin perinnetilaa kunnostetaan nuorisoprojektin avulla ja siellä pääsee ihastelemaan niityllä laiduntavia hevosia. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea toimintaa tilalle aikanaan kehittyy ja tuleeko sinne vaikkapa kaupunkilaisille avoin kahvila. Ensi kesänä siellä ainakin järjestetään hevostoimintaleirejä nuorille.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket nauttia tästä talvesta; puhtaasta lumesta ja meren jäällä kävelystä!