Pieniä pistäytymisiä - kivoja kokemuksia

Ajattelin vinkata parista näyttelytilasta jossa olen itse käynyt pojan kanssa ja paljon aikoinaan myös ennen poikaa. Plussaa molemmissa on ilmaiset sisäänpääsyt näyttelyihin ja avarat tilat joissa mahtuu hyvin työntelemään lasta rattaissa näyttelyyn tutustuessaan.

Päivälehden museossa on usein kivoja, lapsille suunnattuja näyttelyitä. Lisäksi näyttelyt ovat interaktiivisia; olen itse (aikuisiällä) ratkonut salapoliisitehtäviä Mikki Hiiren ja poliisimestari Sisun apulaisena ja toimittanut Ankallissanomia Akun kanssa. Tällä hetkellä museossa on kaksi vaihtuvaa näyttelyä: herkille runotytöille Saima Harmajasta sekä Aino Kallaksesta kertova 'Olen vasta alussa' sekä Flashes from Finland - Suomi National Geographic -lehdessä. Jälkimmäinen esittelee lehden sivuilla aikojen saatossa nähtyjä Suomi-tarinoita kuvien kautta ja on avoinna vielä ensi viikon ajan.

Flashes from Finland -näyttelyssä pääsimme fiilistelemään Kekkosen aikaa, kansallismaisemia sekä tunnelmia stadista sanalla sanoen vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Saiman ja Ainon näyttely koostuu runoilijoiden päiväkirjamerkinnöistä sekä aikalaiskuvista. Näyttely oli oikein sympaattinen ja pikku-kundimme herätti ihastusta muissa näyttelyvieraissa. "Oi, noin pieni tullut katsomaan Saiman näyttelyä", huudahti eräskin täti.

Vaihtuvien näyttelyiden tila on mukavan pieni, joten rattaissa istuva, liikkumaan opettelevakin lapsi (saattaa) jaksaa istua paikallaan samalla kun vanhempi tutustuu näyttelyyn. Varsinaista kahvilaa museossa ei ole mutta vieraiden käytössä on pieni pöytäryhmä ja mikro jossa voi lämmittää vauvan ruokapurkin sekä erikoiskahvikone.

Helsingin kaupungintalon aula avautui muutamia vuosia sitten yleisölle ja on siitä lähtien esitellyt esimerkiksi upeita valokuvanäyttelyitä Helsingin elämästä ja kaupunkilaisten arjesta nykypäivänä ja menneiltä vuosikymmeniltä Virka Galleriassaan.

Pojan vielä ollessa pienenpieni tuli useampaan kertaan käytyä Virkassa myös siksi, että siellä on ihanan tilava naistenhuone sohvineen jossa pystyi hoitamaan niin vaipanvaihdot kuin imetyksen kaikessa rauhassa. Tai no.. kerrankin olin juuri saanut järjesteltyä paidan suurinpiirtein säällisesti päälleni kun ryhmä aasialaismatkailijoita äkkäsi pikku-kundin ja siitä kuvaussessiosta ei meinannnut tulla loppua. Aulassa on myös inva-wc vauvanhoitopöytineen mutta sitä emme kundin kanssa ole vielä testanneet naistenhuoneen erinomaisuuden takia!

Aulassa järjestetään usein myös perheille suunnattuja tapahtumia. Seuraava kiva juttu on uuden vuoden aattona kun 3 x 500 nopeinta pääsee juhlimaan kaupungintalon upeaan juhlasaliin kristallikruunujen välkkeeseen historiaan kurkistavan esityksen vieraina. Tsekkaa lisää tästä.

Virkan verkkonäyttelyt tuo myös helpotusta sellaisiin päiviin kun ulos ei pääse (sataa, sairastetaan...) ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Vaikkapa Claire Ahon kuvaama lunta syövää tyttöä katsoessa hymy hiipii väkisinkin huulille.

Pikkukaverit päiväretkellä Fiskarsissa

Kovasti teki mieli lähteä Suomenlahden eteläpuolelle joulumieltä hakemaan ja Tallinnan joulutori katsastamaan. Joulukuiset risteilyhinnat kuitenkin pistivät nikottelemaan joten päätimme kaveriperheen kanssa tehdä päiväretken Fiskarsin ruukkialueelle. Itse olen käynyt siellä pari kertaa kesäaikaan joten oli jo aika päästä näkemään ruukki tunnelmallisessa jouluasussaan.

Helsingistä ajelee Fiskarsiin noin puolessa toista tunnissa. Bussi-juna -yhdistelmälläkin pääsee mutta oikeastaan vain arkena. Siispä pari autoa alle, rattaat takakontteihin ja menoksi. Ajomatkan aikana sateli hiljalleen lunta joten maisema ei olisi paljon enempää voinut perillä muistuttaa maalaisidylliä.

Perillä meitä odotti Makasiinin sympaattiset joulumyyjäiset käsitöineen, ekoherkkuineen sekä tuoreine korvapuusteineen. Maan Maut -lähiruokatapahtumasta löytyi isälle Rekolan panimon olutta joulupöytään sekä pikkukavereille Riihipuodin puurohiutaleita, nam.

Lounastimme riisipuuroa sekä lohisoppaa asianmukaisine tykötarpeineen Café Antiquessa. Meillä kävi hyvä tuuri kun löysimme täpötäyden kahvilan takahuoneesta pöydän jonka ääreen saimme sekä nukkuvan kundin vaunut että paikan ainoan syöttötuolin toiselle pikkuiselle. Kahvilan takaa löytyi myös hyvin asiallinen vessa hoitopöytineen.

Masut pullollaan ja tyhjin vaipoin oli sitten aika suunnata paikallisten käsityöläisten putiikkeihin joululahja ja -herkkuostoksille.

Vanhoja taloja, joissa paikallisten puodit sijaitsevat, ei tietystikään aikoinaan ole rakennettu esteettömyyttä silmälläpitäen joten kannattaa ottaa mukaan joko kantoliina tai tarpeeksi käsipareja vauvan kantamista varten. Liikkeet ovat tietysti myös täynnä uniikkia, helposti särkyvää taidetta, joten kovin suurilla hyökkäysvaunuilla niihin ei edes kannata yrittää.

Myös isommat lapset viihtyvät taatusti ruukkialueella. Leikkijöitä nimittäin odottaa paitsi Pikku Pässin veturi myös supervarusteltu leikkikenttä merirosvolaivoineen ja kiipeilyseinineen.

Joulun alusaikaan Fiskarsissa järjestetään ilmaisia opastettuja kävelykierroksia joiden kautta pääsee tutustumaan alueen historiaan ja nykypäivään. Meitä onnenpekkoja oli kuitenkin kierrättämässä ihan ikioma paikallisopas joka tietysti kertoi meille myös parhaat insider-vinkit ruukin kokemiseen. Jouluisen ruukin tarinoihin pääsevät muutkin tutustumaan itsenäisesti nappaamalla mukaansa alueen joulutarinoita -esitteen karttoineen esitetjakopisteestä joita löytyy useista puodeista.

Reissun jäljiltä kasseista löytyi tietysti suklaata, teetä, olutta, kynttilöitä... Lahjaksi ja itselle. Ja niin paljon ihanuuksia jäi vielä hankkimattakin, kun tyhmänä unohdin käydä pankkiautomaatilla ennen Fiskarsiin saapumista. Käsityöläisten puodeissa voi toki maksaa kortilla mutta markkinoille suuntaavien kannattaa varata käteistä mukaansa, ruukkikylässä ei nimittäin ole pankkiautomaattia laisinkaan.

Löysin myös uuden elämänohjeen jota aion seurata jatkossa kuuliaisesti.