Hälsningar från Stockholm!

Risteilimme männä viikonloppuna Tukholmaan Silja Linella. Koin laivaristeilyn sopivan kroonista matkakuumetta potevalle odottajalle näin viime metrien alkupuolella tosi hyvin. Lyhyt irtiotto arjesta eikä tarvinnut lentää! Ja hyttiin pääsee levähtämään heti kun alkaa ramaisemaan...

Näin hiihtolomaviikkojen aikaan laivalla oli tietysti panostettu kovasti lapsiperheisiin. Muumipeikko ja Pikku Myy olivat tervehtimässä tulijoita jo laivalle saavuttaessa ja lasten omasta risteilyohjelmasta löytyi tekemistä Muumi-discosta kasvomaalaukseen. Pallomahaiselle tulevalle äidille perheiden kansoittama laiva sopi hyvin; ördääjiä ei juuri näkynyt.

Buffet-illallisella koin miellyttävän yllätyksen kun ravintolan henkilökunta tuli oma-aloitteisesti tarjoamaan ruokajuomaksi alkoholitonta viiniä. Aiemmin olen sitä muutamissa ravintoloissa tiedustellut, mutta sitä ei ole ollut listalla. Pisteet henkilökunnalle palvelualttiudesta!

Tukholmassa tapasimme sukulaisia ja piipahdimme Skeppsholmenin saarella Östasiatiska Museetin Secret Love-näyttelyssä. Ei todellakaan perhekamaa, mutta museossa oli hiihtolomien johdosta tarjolla työpajoja lapsille ja perheopastuksia museon perusnäyttelyihin. Poikkesimme  myös kahvilla Moderna Museetissa. Modernassa järjestetään 0-15 kk:n ikäisille vauvoille ja vanhemmille suunnattuja Babyvisningeja eli opastettuja kierroksia joilla ensin tutustutaan sen hetkiseen näyttelyyn ja sitten maalataan työpajassa vauvan kanssa. Kuulostaa hauskalta!

Moderna Museetin kyljessä sijaitsevassa Arkitekturmuseetissa järjestetään myös perhesunnuntaita ja museon lastenvaunuparkki oli nytkin aivan täynnä vaunuja, viehättävä näky...

Aurinkoinen päivä Skeppsholmenilla...

Tukholmassa on tosi vaivatonta liikkua julkisilla, etenkin metrolla ja sillä pääsee Siljan terminaalistakin kätevästi keskustan nähtävyyksille, kauppoihin ja kahviloihin. Lastenvaunut ja alle 7-vuotiaat lapset kulkevat SL:n metrossa ilmaiseksi, mutta Helsingistä poiketen vaunujen kanssa liikkuvalla aikuisella täytyy metrossa olla voimassa oleva matkalippu. Paikallisliikenteen busseissa taas vaunujen kanssa liikkuva aikuinen ei tarvitse lippua. 

Reissun kohokohta oli pyytää rakasta sukulaista kummiksi pikku-ukolle. "Ja!!!!"- vastauksen saatuamme aloimme tulevan kummitädin kanssa tietysti heti suunnitella lapsen tulevia kesälomia Tukholman kummilassa. Pitänee panna lapsi aikanaan ruotsin kielikylpypäiväkotiin oppimaan kummitädin kieltä!

... vaihtui kauniiksi auringonlaskuksi Tukholman saaristossa.

Reissaamista ja Ravintolapäivä

Äitiysloma alkoi sukuloinnilla. Ehdottoman hyvä tapa aloittaa töistä irrottautuminen on siis todennetusti reissuunlähtö. Ensimmäisen kerran nimittäin työasiat pyörivät mielessä vasta äitiysloman kuudentena yönä, sukuloimasta palattua.

Lähdettiin ajamaan kohti Pohjanmaata viimeisen työpäivän päätteeksi. Se oli kyllä virhe; kuusi tuntia autossa työpäivän jälkeen ja tunsin olevani enemmän raskaana kuin koskaan aiemmin... Mutta akkuja sainkin sitten ladata useamman päivän ennen kotimatkaa, jonka olin ennalta fiksuna päättänyt hoitaa junalla. Viitisen tuntia junassa, eväitä ja kuivattuja papaija-paloja ja avot, matka meni sukkelasti. Juna on ehdottomasti mukavin tapa matkustaa tässä pallomahavaiheessa.

Sukulointipäivät vastasivat jouluaattoa muutenkin kuin kahvittelun ja herkkujen määrässä, nimittäin ihanaa vauvatavaraa saatiin sukulaisilta ja ystäviltä mukaan niin paljon että puolet piti vielä jättää mummulaan odottamaan seuraavaa reissua.

Kotiuduttuani loppuviikon projekti olikin eilen sunnuntaina vietetty Ravintolapäivä. Noin vuoden verran muhinut idea omasta ravintolasta näki viimein päivän valon kun päätimme serkun kanssa myydä parvekkeelta riisipuuroa ohikulkijoille. Seitsemän litraa puuroa upposi parempiin suihin päivän aikana ja usea ystävä ja tuttu viihtyi vielä tunteja jatkoilla sisätiloissa meillä kotona. Päivä oli siis mainio kombinaatio rentoa puuron keittoa ja myyntiä sekä ystävien kanssa hengailua.

Jos ajatus omasta ravintolasta kutkuttaa, niin voin lämpimästi suositella! Aloittaa voi esimerkiksi kotona tai omalla pihalla ravintolalla johon ottaa vain kourallisen ennakkovarauksia tai haukata kerralla isomman palan ja laittaa sadan annoksen soppakoju pystyyn puistoon. Kiva tapa vaikkapa kotihoidontuella kitkutteleville tienata hieman taskurahaa.

Seuraavan kerran Ravintolapäivää vietetään toukokuun 18. päivä. Serkun kanssa ollaan jo ideoitu uusia kujeita PARVEKE-ravintolamme varalle. Ehkä jotain makeaa, tai vauvoille sopivaa tarjottavaa. Tai sitten rehellinen suomalainen tissibaari, kutsuisi kaikki alueen imettävät mammat paikalle samanaikaisesti...

Ohessa muutama kuva eiliseltä.

Iso ja pieni puuronsyöjä

Voikkuleipää ja palanpainiketta

Gotta love Helsinki!

Tällä viikolla minulla oli ilo esitellä Helsinkiä kahdelle korealaiselle nuorelle naiselle, lapsuudenystävälleni sekä parille nuorekkaalle isoäidille. Korealaiset olivat ensimmäistä kertaa Suomessa ja ihastuivat kaupunkiin: meren jäällä pilkkiviin ukkoihin, suomalaiseen designiin ja ruokakulttuuriin.

Ruokakulttuuriin pääsimme tutustumaan pitkän kaavan kautta ravintola Nokassa jossa syömisestä olen jo tovin haaveillut. Paikan talvimenu oli yhtä makujen juhlaa jokaisella haarukallisella. Sellerikeitto, blinit, mustapippurijäätelö, suomalaiset juustot, lakkoja suklaan ja salmiakin kera... Tuliko nälkä? Saimme vielä pöydän ihan lasiovilla varustetun keittiön edestä ja korealaiset vieraani seurasivat innoissaan kokkien työskentelyä lasin takana. Ravintolasta riitti myös kertomista vierailleni; lähiruokakonsepti, Itämeri- ja Helsinki-menut, keittiömestarin palsta Hesarin kuukausiliitteessä ja ravintolan kokkikoulu olivat kaikki yksityiskohtia jotka kiinnostivat korealaisia. Palvelualtis henkilökunta jopa piti meille pienen esittelykierroksen illallisen päätteeksi!

Itämaisen kulttuurin mukaisesti sain vierailtani lahjaksi pussillisen perinteisiä korealaisia riisiherkkuja. Herkkuja enemmän ihastuin kuitenkin niiden pussiin jota vieraani kutsuivat nimellä "bag of luck" eli onnenpussi. Korealaisen perinteen mukaan vastasyntyneen lapsen isovanhemmat antavat lapselle pussin joka on täytetty rahalla. Pussi tuo hyvää onnea - ja auttaa tuoreita vanhempia selviämään vauvan tuomista taloudellisista haasteista. Pitääkin muistaa huolehtia, että saamani pussi päätyy tuleville isovanhemmille tämän tarinan kera ennen vauvan syntymistä!

Lapsuudenystävän ja isoäitien kanssa tutustuimme Helsingin uuteen vanhaan kaupunkiin eli Torikortteleihin. Koska kiireetön viikonloppubrunsseilu hyvässä seurassa on ehkä parasta mitä voi tehdä mammahousut jalassa, vietimme aamupäivän Senaatintorin laidalla Café Köketin Duunarin brunssipöydän ääressä. Notkuvasta noutopöydästä löytyy yltäkyllin sopivaa syötävää niin tiukkaa raskausajan ruokavaliota noudattaville, kasvissyöjille kuin nirsoimmille sekasyöjillekin.

Kuva: Torikorttelit.fi

Brunssin jälkeen kortteleissa pääsi tuhlaamaan shoppailun merkeissä. Uusituissa, aiemmin julkishallinnon virkamiesten miehittämissä kortteleissä löytyy nimittäin useita kauppoja jotka myyvät ekologisia lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Tuliaiset löytyivät Rosebudin kirjakaupasta jossa lastenkirjat Mauri Kunnaksesta Tatuun ja Patuun olivat myynnissä reippailla alennuksilla. Rosebudin kulman takana sijaitsee muuten myös Lasten kaupunki  eli Helsingin kaupunginmuseon uusi perheille suunnattu museo. Siellä lapset pääsevät tutustumaan entisajan elämään ja kaikkeen saa koskea. Mikä parasta museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja viikonloppuisin pikkuvieraita ilahduttavat  museomummit- ja vaarit, museon uudet vapaaehtoistyöntekijät. Jos lapsen isovanhemmat asuvat kaukana kuten meillä voi täällä käydä pikkuisen kanssa hakemassa lievitystä mummuikävään!