Pullaa ja pyöräilyä Puotilassa

Pyöräilyjalkaa alkoi sadesäistä huolimatta pakottaa. Hyvä syy siis harrastaa kotiseutumatkailua. Olin nimittäin jo pidemmän aikaa odottanut mahdollisuutta päästä kahvittelemaan Puotilan kartanon maille vuosi sitten avattuun Cafe Svenkkaan.

Pientä tihkusadetta pelkäämättä suuntasimme pyöränkeulamme Puotilan ja Rastilan väliin jäävän Vartiokylänlahden rantamaisemiin. Varjakanrannassa lahden perukoilla tapasimme vanhan herran lintuja syöttämästä ja hän tarinoi meille pitkän tovin lahdella jo vuosia asuneesta joutsenparista Vihtorista ja Klaarasta joilla nyt oli kolme poikasta. Paria päivää aiemmin poikasia oli vielä ollut neljä... Ihmisen työtä, setä arveli. Pääsimme ihailemaan joutsenia ihan muutaman metrin päästä kun setä kutsui ne luokseen ja joutsenvanhempien sähinää pelkäämättä nakkeli leivänpaloja veteen poikasten syötäväksi. Oli metkaa seurata kuinka vanhemmat puolustivat poikasiaan suupaloja varastelevia lokkeja ja sorsalaumaa vastaan. Toisessa tilanteessa en kyllä menisi lapsen kanssa noin lähelle joutsenia mutta sedän varmat otteet ja ääni riittivät osoittamaan linnuille pelin hengen.

Rastilan, Puotilan ja Vartiokylän hoodeja ristiin rastiin sahaamalla saimme kuin saimmekin kilometrimittariin kympin jonka jälkeen tuumimme että kahvit Svenkassa ovat ansaitut. Kahvilassa tarjoillaan keittolounasta päivittäin ja sillä on myös täydet A-oikeudet. Kahvilalla on myös oma jäätelökioski Puotilantien varressa, kahvilan ja kauniin Puotilan kappelin välissä. Entiseen viljavarastoon tehty kappeli on yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista enkä sitä yhtään ihmettele kappelia katsoessa (kuvassa alla).

Kahvilasta löytyy toki pari syöttötuolia mutta vaipanvaihto vessassa vaatinee vähän luovuutta. Onneksi säästyttiin siltä rumbalta tällä kertaa.

Jos Vartiokylänlahden seutu ei ole tuttua, kannattaa reittimahdollisuuksia tsekata Helsingin pyöräilykartasta. Lahden kiertävät maisemareitit soveltuvat hyvin myös lastenrattailla koluttavaksi ja rantaan pääsee nopsasti sekä Puotilan että Rastilan metroasemilta.

Retken voi päättää pulahdukseen Puotilan Puotilan uimarannalla joka on vastarannan Rastilan biitsiä rauhallisempi. Rannalta löytyy keinut, kiipeilyteline, liukumäki ja beach volley -kenttä sekä tietysti vessa, suihku ja pukukopit. Aurinkoisempia kelejä odotellessa..

Miksei aina voi ajaa Mikkelin kautta?

Piipahdimme viikonloppureissulla Savon liepeillä. Mikkeli sattui sopivasti automatkan puoliväliin joten ajoitimme menomatkan pysähdyksen kundin välipala-aikaan Kenkäveroon. Aiemmin viikolla oli bongattu lehdestä Mikkelin seudun mainos Kenkäveron lähiburgereineen joten vanhempien lounassuunnitelmat olivat myös valmiina matkaan lähdettäessä.

Kenkäverossa olen aiemminkin käynyt mutta nyt ensi kertaa kesällä ja oikeasti ajan kanssa. Isän vartoessa burgereitamme pappilaravintolan ruokasalissa purimme kundin kanssa päikkäreillä autossa kerättyä energiaa juoksentelemalla ympäri pappilan pihamaata.

Ravintolan lounasbuffetissa tarjoillaan pappilan puutarhan omaa satoa ja lounas katetaan herkkusuille päivittäin vuoden ympäri. Onneksi näin buffetin antimet vasta burgerien tilaamisen jälkeen, olisi nimittäin tullut todella vaikea valinta lounaan ja burgerin välillä. Vielä joskus, vähän rikkaampana ja nälkäisempänä on kyllä päästävä kokeilemaan buffetin herkut.

Kenkäveron burgerit ovat Sikke Sumarin käsialaa. Väittäisin, että hampurilaisen kruununa oli saniainen; vai mitä sanovat paremmin tietävät tuon yläpuolella olevan kuvan perusteella? Oli tai ei, metka tuo oksa oli ja tuli syödyksi. Minulta, ei toki mieheltä. Jälkkäriksi sitten kahden nyrkin kokoinen suklaamarenki, josta kyllä riitti matkaherkkua doggybagiinkin.

Sekä ravintolasta että Kenkäveron desingmyymälästä löytyi hoitopöydällä varustetut wc:t, ravintolassa vaippoineen ja talkkeineen. Keinuja tai muita leikkivälineitä ei pappilan pihapiiristä löydy mutta meidän yksivuotias viihtyi mainiosti alapihan puutarhassa kirmaillen. Oli niin hauskaa kadota äitin ja isin näkyvistä pionien ja marjapensaiden taakse! Meitä aikuisia ihastutti kukkaloiston lisäksi hyötypuutarhassa uusiokäyttöön otetut räsymatot.Goodbye rikkaruohot!

Kenkäverosta löytyy myös muutama erikoismyymälä ja leivintupa (kuvassa alla), josta nappasimme reissuevääksi tuoretta leipää. Designmyymälästä vielä mangosalmiakkinamuja niin jopa kelpasi jatkaa matkaa.

Vakaa päätöksemme oli pysähtyä Kenkäverossa myös kotimatkalla, niin ihastuneita paikkaan olimme. Pyörsimme päätöksen kuitenkin jo kymmenen minuuttia Kenkäverosta lähdön jälkeen kun bongasimme vitostien varrelta Tertin kartanon mainoksen. Ihan ei ollut tällä kotimaan matkailun "asiantuntijalla" kirkkaana mielessä mitä kaikkea Tertistä löytyy mutta pikainen googlettaminen selvensi asian: Tertin kartanoa ei sovi ohittaa toista kertaa!

Niinpä sitten paluumatkalla karautimme Tertin kartanolle jossa meitä tervehti suloinen pitsihuvila pihapiireineen (kuvassa yllä). Ensimmäisenä kävimme kurkkimassa muuripuutarhan porttien välistä rönsyilevää kukkaloistoa ja moikkasimme kartanokoiria häkeissään. Ja tietysti pakolliset poseeraukset lehmän vetämissä vankkureissa.

Päärakennuksen ravintolan tarjontaan emme tällä kertaa tutustuneet vaan nautimme talonleivät yrttitarhan katveessa kahvila-puodin terassilla. Ja tietysti suklaakakkua!

Kahvilan puodissa myydään maalaisromanttista sisustustavaraa sekä talon omia herkkuja kuten teetä ja hilloja. Ja olisi kartanolla myös hotelli, jonka huoneet on rakennettu vanhaan aittarakennukseen navetan kupeeseen. Sitten kun olen vielä rikkaampi (eli sen jälkeen kun on ensin voinut huoletta syödä Kenkäveron buffetlounaan) ja pikkulapsettomampi, vien kyllä miehen sinne romanttisen viikonlopun viettoon...

Kundista jännittävintä kaikesta oli tämä traktori, jota piti kiertää ja ihmetellä useaan kertaan.

Tällä reissulla muistui taas mieleen, että aina tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matkastakin kannattaa nauttia..Vaikka kyllä tämän matkan päämääräkin oli elämys. Siitä lisää seuraavassa postauksessa...