In Bruges - kuljeskelua Bruggen kujilla

Moni tietää Bruggen elokuvasta jossa kaksi palkkamurhaajaa pakenee viikoksi kaupunkiin vituralleen menneen keikan jälkiseurauksia. Niin mekin. Tuo elokuva, Kukkoilijat tai In Bruges, on itse asiassa yksi syistä miksi päätimme kaikista maailman maista lähteä lähes kuukaudeksi juuri Belgiaan. Toinen syy oli suklaa. Ja miehelle olut.

No, saimme kuulla että "muutama" muukin matkailija on elokuvan julkaisun jälkeen innostunut vierailemaan Bruggessa. Ja toden totta, jopa tammikuun hernerokkasumun keskellä historiallisen keskustan laidalle parkkeerasi päivittäin useita busseja pukaten sisuksistaan päiväkävijöitä tutustumaan kaupungin kujiin ja kanaviin.

Elokuva ei tosin ole suurin syy miksi matkailijat ovat löytäneet Bruggen. Pohjolan Venetsiaksikin kutsutun kaupungin vetonauloja ovat Unescon maailmanperintökohteeksi listattu keskiaikainen keskusta ja sitä halkovat kanavat. Myös 83 metriin kohoava kellotorni (alla vasemmalla) houkuttaa suuren osan kaupungin matkailijoista kiipeämään 366 porrasta ylös huipulta avautuvan maisema vuoksi. Me tyydyimme ihailemaan kellotornia sen juurelta eikä näkymistä kyllä voinut maan pinnallakaan valittaa.

 

Vietimme Bruggessa kolme yötä herttaisessa Alena Villassa. Bed & Breakfast sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päässä historiallisesta keskustasta ja kivenheiton päässä rautatieasemalta rauhallisella omakotitaloalueella. Omistaja vuokraa kahta yläkerran huonetta jotka voi varata joko erikseen tai yhdessä, jolloin petejä löytyy 5-6 hengelle. Talon puutarhassa lienee kesäaikaan mukava nauttia huonehintaan kuuluvasta aamiaisesta lasten leikkiessä nurmikolla. Vauvansänky toi huoneelle lisähintaa 5 euroa yöltä, mikä on Suomen hintoihin verrattuna todella edullista. Kundille löytyi myös leluja ja rattaat mahtuivat vaivatta alakerran eteiseen. Paikanpitäjä pyöräytti meille joka aamu tuoretta leipää aamiaiseksi ja pesi myös pyykkimme. Loistavaa palvelua ja ihanan kotoisa paikka.

Brugge on kuin tehty hitaita päiväkävelyitä ja puistoissa istuskelua varten. Visit Bruges -mobiilioppaasta löytyikin kivoja kävelyreittejä ja me käveleskelimme päivittäin ympäri keskustaa vain ihaillaksemme vanhoja taloja, kujia ja kanavia. Kävimme puistoissa ja leikkikentällä keinumassa ja pistäydyimme kaakaolle tai lounaalle toinen toistaan suloisempiin kahviloihin.

Bruggen museotarjonta on monenkirjavaa alkaen ranskanpottumuseosta (tai Belgian fries kuten paikalliset sanovat) jatkuen historiallisiin museoihin ja löytyypä kaupungista jopa Salvador Dalín kokoelmanäyttely. Kuten muutkin belgialaiset kaupungit, myös Brugge tuntuu olevan täynnä kirkkoja ja katedraaleja. Tärkein kirkko on Burg-aukion Heilig-Bloedbasiliek jonka kätköissä säilytetään pulloa jonka sanotaan sisältävän tippa Jeesuksen verta. Eikä Onze-Lieve-Vrouwekerkin taidekokoelmakaan ole hullumpi; 1200-luvun maalausten lisäksi kokoelmaan kuuluu myös Michelangelon Madonna and Child.

Steenstraat -katu sivukujineen muodostaa vanhaan keskustaan kattavan ostosalueen. Suklaata ja pitsiä myydään tietysti myös joka kulmalla. Karttaa ja kävelyreittejä voi yrittää seurata, mutta mukavinta on eksyä pienille kujille. Ikinä et tiedä mitä kulman takaa löytyy. Erään kulman takana, nuhruisenharmaan sadepäivän päätteeksi, meidät yllätti laskeva aurinko.

Pieni, suloinen, viehättävä. Pysähtynyt, yllättävä, kodikas. Kaikkea tätä on Brugge. Ja niin paljon muuta.

Shoppailun ja sunnuntaifiilistelyn Gent

Gent. Kaupunki josta en tiennyt kuin nimen siinä vaiheessa kun päätimme että Antwerpenistä suuntaamme länteen. Onneksi Brysselin asunnosta löytyi muutama opaskirja Gent -osioineen. Mitä enemmän siitä luin sitä mielenkiintoisempana kaupunki piirtyi mielessäni.

Antwerpenissä jo huomasimme, että pyöräily on flaameilla veressä mutta kylläpä meitä hämmästytti näky Gentin aseman edessä (kuva alla).

Tämän takia varmaan monet olivatkin tuunanneet pyöriään persoonallisesti. Pyörä lienee muutenkin kätevä menopeli Gentin verrattain pienessä keskustassa. Keskustan kompakti koko konkretisoitui meille viimeistään siinä vaiheessa kun samat ihmiset tulivat vastaan päivän aikana useampaan kertaan ja eri puolilla kaupunkia!

Harmiksemme venehostelli Andromeda (vau, mikä paikka kuvien perusteella!) oli suljettu reissumme aikaan, joten varasimme huoneen hotelliksi muutetusta vanhasta luostarista PoortAckteresta. Hotelli sijaitsi reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä Grasleilta eli kanavanrannasta joka on kaupungin sydän. Saimme huoneen jonka sisäänkäynti oli katutasossa suoraan porttikongissa. Persoonallista sinänsä, mutta kuten arvata saattaa niin vanhan rakennuksen huoneet eivät juuri eristä kadulta tulevaa eikä varsinkaan porttikongissa kulkijoiden ääntä. Vetoisaa huoneessa oli myös, mutta onneksi oli varavilttejä - saimme niillä tilkittyä ovenrakoa yöksi. Huone itsessään oli kuitenkin ihanan tilava Antwerpenin hotellin jälkeen ja vedenkeitin takasi kundille puuroa aamun illoin.

Aloitimme kaupunkiin tutustumisen lauantai-iltapäivän ruuhkassa. Koko kaupunki näytti tulleen alennusmyynteihin Veldstraatille eli kaupungin tärkeimmälle ostoskadulle tai muuten vain hengailemaan kahviloihin ja ravintoloihin. Grasleilla (kuva alla) kanavan varren idylliset terassit houkuttelivat kuumalle kaakaolle ja olipa mukava istuskella huopaan kääriytyneenä katselemassa elämänmenoa kundin nukkuessa vieressä päikkäreitä rattaissa.

Sunnuntain agendalla oli Sint-Jacobsin aukion kirppis sekä vierailu Desingmuseossa. Museo on rakennettu osittain 1800-luvun rakennukseen ja osittain moderniin lisäsiipeen. Rattaiden kanssa museossa ei voinut liikkua. Museon näyttelyistä bongasimme useamman suomalaisen designklassikon ja minikokoinen museokauppa myi  (yhteen vitriiniin mahtuvassa valikoimassaan) Marimekkoa ja Iittalaa. Oli siellä toki muitakin ja muun maalaisia klassikoita huonekaluista kodin käyttöesineisiin, mutta vähän liikaa lasimaljakoita meidän makuun. Museon parasta antia olikin 1800-luvun tyyliin sisustetut huoneet sekä Hortan ja aikalaisten kalusteista rakennetut huonekokonaisuudet.

Museovierailun jälkeen käveleskelimme päämäärättömästi ympäri kaupunkia kuitenkin matkan varrelle sattuvat nähtävyydet, kuten graffittikäytävän ja Graavesteenin linnan (alla), bongaten. Sunnuntain soundrackina meillä soi belgialaisen Marble Soundsin uusin levy jonka kuulas ja viipyilevä musiikki on kuin tehty hitaisiin sunnuntai-iltapäiviin Gentin kujilla.

Kaupungin ylpeys, maailmankuulu Van Eyckin veljien maalaama alttaritaulu The Adoration of Mystic Lamb jäi näkemättä tällä reissulla. Ehkäpä vielä jonain päivänä palaamme sen katsomaan.

Konttausta ja burgereita Antwerpenissa

Belgian lomamme kierto-osuus aloitettiin junamatkalla Antwerpeniin. Kaupunkia pidetään Belgian muotipääkaupunkina, sijaitseehan siellä taideakatemia ja sen kuuluisa muotisuunnittelun koulutusohjelma. Antwerpen tunnetaan myös timanttikaupan keskittymänä sillä valtaosa maailmalla myyntiin päätyvistä timanteista kulkee kaupungin kautta. Antwerpenin sataman on Euroopan toiseksi suurin. Eli superlatiivien kaupunki.

Heti upealta päärautatieasemalta (yllä) ulos astuessaan aistii, että kaupungin tunnelma on aivan erilainen kuin vaivaisten 50 kilometrin päässä Brysselissä. Siinä missä Brysseliä voisi kuvata sanoilla rappioromanttinen ja tiivis, Antwerpenista huokui tilantuntu. Talot olivat matalampia ja jalkakäytävät leveitä. Tuli mieleen Tampere.

Brysselissä kävelimme asunnoltamme kartan mukaisen keskustan toiseen laitaan puolessa tunnissa kun taas yhtä pitkänä pitämäämme matkaan (mittakaavattomassa kartassamme) Antwerpenissä menikin vaunujen kanssa rapiat puoli toista tuntia. Yhteneväistä Brysselissä ja Antwerpenissä (kuten kahdessa muussakin Belgian kaupungissa jossa vierailimme) on keskusaukion eli Grote Marktin ja sitä ympäröivän historiallisen keskustan upea arkkitehtuuri ja suuntavaistottomaksi tekevät pienet, sokkeloiset kadut.

Meidän must -listalla oli käydä valokuvataiteen museossa FoMussa. Kundin päiväunien aikana meillä vanhemmilla oli aikaa koluta museon kaikki neljä näyttelyä, jotka kaikki olivatkin mielenkiintoisia ja yhteinen punainen lanka kaikissa näyttelyissä liittyi toimittajan työhön. Itseeni vaikutuksen teki The Sochi Project -näyttely jossa on dokumentoitu tulevana perjantaina alkavien olympialaisten ja niihin valmistumisen vaikutuksia alueen luontoon ja ihmisten arkeen.

FoMu on moderni rakennus, joten rattaiden kanssa liikkuminen siellä oli helppoa ja ne sai ottaa sisään näyttelysaleihinkin. Inva-WC:stä löytyi myös hoitopöytä ja museon ravintolasta syöttötuoli, asioita joita ei voi ihan itsestäänselvyytenä pitää Belgiassakaan.

Historiallisen keskustastan laidalta rautatieasemalle johtaa shoppailukatu Meir, jonka varrelta löytyvät kansainväliset ketjuliikkeet. Kivenheiton päässä Meiristä sijaitsevalle belgialaisen muodin ostosalueelle ei kundin ja miehen kanssa liikkuessa ollut asiaa. Shoppailua täytyi muutenkin rajoittaa vaikka kauppojen -70% alennukset houkuttelivat sillä seuraavat kaksi viikkoa rinkan kantelu olisi varmaa ollut vähän työlästä.

Designkaupungissa kun oltiin niin kävimme kuitenkin ikkunaostosten lisäksi tsekkaamassa 100gr Design -kaupan sekä senhetkisen näyttelyn Winkelhaak Designcenterissä. Opaskirjan, This is Antwerp -applikaation ja työkaverin vinkkilistalta poimimme myös MAS-museon joka olikin arkkitehtoonisesti elämys. Itse museossa emme käyneet vaan ihastelimme rakennusta ulkoa ja sateista kaupunkia MASin näköalatasanteelta. Ensimmäisessä kuvassa maisemia tasanteelta, alla itse MAS.

Appin avulla bongasimme myös kanava toiselta puolelta suositun burgeriravintolan Burgerijin joka yllättikin meidät paitsi erinomaisella ruoallaan niin leikkihuoneellaan. Isommat lapset saattoivat leikkiä ja remuta keskenään leikkihuoneessa, jonka lasiseinä antoi ravintolasalin puolelle jossa vanhemmat sitten voivat rauhassa syödä ja seurustella samalla jälkikasvuaan silmälläpitäen. Kundikin nautti päästessään konttaamaan vapaasti sekä laskemaan liukumäestä. Kerrankin voin sanoa, että ruoat tulivat liian pian...

Yövyimme päärautatieaseman kupeessa Ibis Budget -hotellissa. Hiljattain remontoitu hotelli oli siisti ja huokea, ja huoneeseen mahtui vähän luovuutta käyttämällä sekä rattaat että vauvansänky. Meille osoitettiin ns. hiljainen huone, jossa ei ollut seinänaapureita ollenkaan, joten mahdolliset metelit tulivat vain käytäviltä. Meitä tosin nukutti niin hyvin että kertaakaan emme heränneet ulkopuolisten metelöintiin.

Aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan sillä halusimme kokeilla eri kahviloiden aamiaistarjoiluja. Otimme aamiaisen hotellissa kuitenkin viimeisenä aamuna ja 7 euron hintaansa nähden se oli hyvä ja monipuolinen. Kundikin sai puuroa aamiaiseksi. Huoneessa ei nimittäin ollut vedenkeitintä mikä vähän hankaloitti aamu- ja iltapalojen tarjoamista sekä tuttipullon pesua. Ei kyllä hoksattu kysyä respasta, olisiko keittimen saanut lainaan.

Brysselin asunnon telkkarittomuuden jälkeen mies oli ihan innoissaan päästessään kanavasurffailemaan. Parasta asiassa oli että Belgiassa näkyi useampi musiikkikanava jotka jopa näyttivät musiikkivideoita. Antwerpen tuleekin aina mieleen kuullessani ärsyttävyyteen asti kanavilla pyörinyt (ja miehen kotona luukuttaman)  Dj Freshin (joo, britti mutta biisi sopii kaupungin tunnelmaan) Dibby Dibby Sound.