tiistai 24. maaliskuuta 2015

New York parilla kympillä

No niin, tuhlasit ison osan New Yorkin matkakassasi shoppailemalla. Mitenkä sitten koet kaupungin kun lompakosta löytyy enää yksi Andrew Jackson ja luottokortti on jo kuivumassa? Minäpä kerron.


Times Square ja Broadway (se tie, tsekkaa tästä tekstistä  kuva) lienevät niitä pakollisimpia tsekattavia New Yorkin lomalla. Ja ne pääsee kokemaan ilmaiseksi. Tosin varsinainen kokeminen jää melko passiivikseksi, me taisimme pääasiassa suu auki töllöttää sitä huumaavaa visuaalista ilotulitusta joka verkkokalvolle läsähti digitaalisten mainosnäyttöjen ja teatterikylttien värivalojen viidakossa. Ainakin itselleni tuli vähän hysteerinen olo Times Squarella ja me sentään kävimme siellä päivänvalossa. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisin mennyt sinne illalla... Broadway oli paljon hillitympi ja inhimillisempi perinteisine, digitalisoimattomine teatterimainoksineen.


Kaikki tietävät Central Parkin, Manhattanin vihreät keuhkot. Löysimme puiston eteläpäästä mukavan leikkipuiston keinuineen ja pääsimme myös seuraamaan paikallisten alakoululaisten liikuntatuntia. Amerikkalaista jalkapalloahan siellä treenattiin.


Kävimme Central Parkissa myös sen jälkeen kun kymmensenttinen lumikerros oli peittänyt koko kaupungin ja voi sitä riemua, mikä ihmiset valtasi lumessa temmeltäessään. Jo puiston laidalla kävellessä saattoi aistia aivan uudet vibat joita luminen puisto tarjosi. Vähän kuin lapsena ensi lumi mutta ehkä potenssiin viisi.

Central Parkista löytyy eläintarhakin. Mutta niin löytyy myös Brooklynista, ja pääsyliput ovat puolet edullisempia. Prospect Park Zoo on pienehkö (mutta parivuotiaalle kundillemme erittäin sopivan kokoinen) eläintarha jonka vetonaulana ovat isopandaan verrattuna hämmentävän erinäköinen pikkupanda ja merileijonat. Voi miten vekkuleita!



Onkohan kukaan matkailija koskaan käynyt New Yorkissa niin ettei olisi ensi visiitillään nähnyt Vapauden patsasta, ainakin vilaukselta? Tämän klassikon pääsisi kokemaan parilla kymmenellä dollarilla (ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi), mutta monet matkailijat valitsevat patsaan tarkastelun etäämpää ilmaisella Staten Island -lautalla.


Lauttamatka Battery Parkista Staten Islandille kestää vajaa puoli tuntia ja sen aikana ehtii hyvin ihailla ja valokuvata sekä Manhattanin siluettia että Vapauden patsasta (hyvällä objektiivilla saanee jopa parempia kuvia kuin jos menisi lähemmäs patsasta Liberty Islandille suuntaavilla risteilyillä).


Iso osa lauttamatkustajista palasi takaisin Manhattanille ensimmäisellä mahdollisella lautalla, mutta me päätimme tutustua saareen vähän paremmin. Bongasimme hullunkurisen parturiliikkeen ja hiustenleikkuun hinnalla saimme paitsi hyviä vinkkejä Staten Islandin kokemiseen myös ajankohtaiskatsauksen New Yorkin ja Amerikan nykytilaan ja politiikkaan.


Staten Islandin lastenmuseo sijaitsee puolen tunnin kävelymatkan, tai viiden minuutin bussimatkan, päässä lauttaterminaalista ja on ehdottomasti visiitin arvoinen. Kuuden dollarin pääsyhinnalla pääsimme ajelemaan paloautolla (piipaa-autolla)...


Keilaamaan, tutustumaan maailmaan löytöretkeilijän, viidakkoseikkailijan ja sukeltajan silmin, lumikenkäkävelylle ja huskyajelulle sekä rakentamaan talon perustuksia leikkikaivurilla... 


Ja ihmettelemään ällöjä eläviä(-kin) ötököitä, toukkia, hämähäkkejä ja käärmeitä pahimmillaan silmästä silmään (ei kuvassa :).


Eivätpä tienneet Staten Islandin lauttamatkustajat mitä menettivät kun kääntyivät paluulautalle Manhattanille saman tien astumatta jalallaan ulos terminaalista. Näköalapaikka rannassa, tämä maisema, ja vain meidän perhe sitä ihailemassa!



Brooklyn Bridge, se täytyi kulkea päästä päähän, Brooklynista ja Manhattanille. Kuvat varmaan kertovat miksi. Sillalle pääsee ilmaiseksi, ja siellä paikalliset pyöräilijät ja lenkkeilijät väistelevät turistilaumoja (kuten me) jotka tämän tästä pysähtelevät kuvaamaan maisemia ja itseään Manhattanin siluettia vasten.



9/11 Memorial on yksi New Yorkin uusimpia nähtävyyksiä. Me tyydyimme kurkkimaan Ground Zeron eli WTC-kaksoistornien paikalle rakennettuun vesiputoukseen emmekä menneet sisään itse museoon.


Jos osa klassikkonähtävyyksistä ei välttämättä aiheuttanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja ihastuneita huokauksia, ylitti High Line sitten kaikki odotuksemme. Tämä hylätylle junaradalle tehty puisto kiemurtelee autoteiden yllä aivan asuinrakennusten nurkilla. Huikeaa!



Jos High Line oli elämys talvella, niin miten upea se mahtaa olla kaikessa vihreydessään ja kukkaloistossaan alkukesästä... Meatpacking Districtiltä alkavalle High Linelle suunnatessa kannattaa pistäytyä hakemassa retkieväät viereiseltä Chelsea Marketilta. Tosin ruokakojujen, kuppiloiden ja putiikkien valtaamasta entisestä teurastamo- ja leipomorakennuksesta ei hetkessä selviä ulos, jos yhtään diggaa hyvää ruokaa ja designtuotteita.


Nämä käyntikohteet tsekkaamalla olet köyhtynyt yhteensä 14 dollaria (yhden aikuisen pääsymaksut, kun julkisen liikenteen lippuja ei lasketa, eikä sitä verratonta parturikäyntiä, tai Chelsea Marketin herkkuja...). Melko edullista!






sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Budjettitietoiset törsäilijät New Yorkissa

Arvaatko mistä? Kyllä, China Townhan se on!

Miten paljon sinä tiedät New Yorkista pelkästään telkkaria ja leffoja katselemalla? Niin minäkin! 

Ennen matkaa olin ollut aikeissa hankkia New Yorkin oppaan, mutta viimeisenä viikonloppuna ennen matkaa havahduin siihen että eipä ollut tullut opasta haettua. Selasin sitten Mondoja viimeisen kolmen vuoden ajalta ja löysin useampia artikkeileita tuosta kaupunkimatkojen kestosuosikista. Ei muuta kuin kuvat kännykällä ja niin oli kasassa matkavinkki poikineen. Yhdessä artikkelissa oli jopa kasattu kohteita ja tekemistä joka ei maksa paljon tai on ilmaista. Myös budjettitietoinen, ihana ystäväni vinkkasi meille kivoja paikkoja ja edullista tekemistä kaupungissa.

Piipahdin Matkamessuilla New Yorkin osastolla ja sain sieltä läjän kaupungin karttoja sekä metrokartan. Yritin kysellä myös kuinka JFK:ltä pääsee kaupunkiin julkisilla ja yleensäkin vinkkejä metrolipuista. mutta eipä osannut messuosaston työntekijä minulle vastata. Eikä osannut ystävänikään, kokenut New Yorkin kävijä, vaan suosittelivat molemmat taksia. 

Kun sitten JFK:lle saavuttaessa pikku kundi oli ollut valveilla jo 14 tuntia yhteenkyytiin ja melko tokkurassa jo, päätimme vain hypätä taksiin. Siinä olisi ollut lentokentällä ensin etsittävänä kaupunkiin menevät bussit ja bussimatkan jälkeen suunnattava paikasta x vielä hotellille. Ja tämä tietysti pahimpaan ruuhka-aikaan... Taksissakin matka saman saaren sisällä kesti yli tunnin joten onnittelimme itseämme ettemme lähteneet seikkailemaan julkisilla vain säästääksemme muutaman kympin. Taksi ei ollut ihan hirmuisen halpa, vajaa 70 dollaria kun matkustimme isommalla autolla, johon isot rattaamme mahtuivat takakonttiin rinkkojen ja pakaasien kanssa. 

Heti ekana aamuna ostimme 7 päivän metrokortin, vaikka tiesimme että emme korttia käytä seitsemää päivää. Kortti maksoi 30 dollaria ja yksi dollari kortista, jotka muuten ovat uudelleen ladattavia eli niitä ei kannata heittää pois. Laskin, että kolme kertaa päivässä pitäisi ajaa metrolla, että kortti olisi kannattava. Kaikkina päivinä emme ajaneet sitä ideaalia kolmea kertaa mutta eipähän tarvinnut aina olla kaivelemassa senttejä ja dollareita kertalippuja varten. Pikku kundi matkusti ilmaiseksi.

Metrolaitureille siirrytään porttien läpi kuten miljoonakaupungeissa on tapana. Vaunuilla niistä ei pääse vaan aikuisen täytyy ensin leimata itsensä sisään portista ja sen jälkeen käyttää hätäuloskäynnin ovea lykätäkseen vaunut sisään. Ei kannata säikähtää, vaikka ovessa lukee että sen avaaminen aiheuttaa hälytyksen. Ei se aiheuta, jos siis olet ovilla joita käytetään esteettöminä poistumisteinä etkä ihan jonkin muun varauloskäynnin ovella! 

Metrolippuun todella kannattaa sijoittaa, sillä vaikka katsot kartasta, että joku paikka sijaitsee vain viiden korttelin päässä niin matkaa voi oikeasti olla tuhottomasti. Korttelit kun ovat New Yorkissa aika tavalla suurempia kuin meillä Suomessa. Luulimme kävelevämme helposti Central Parkista Times Squarelle mutta aikaa meni useampi tunti ja lounaallakin piti käydä matkan varrella. Aikaa saa tietysti kulumaan jo siihen, että katselee ympärilleen, pysähtyy vähän väliä ottamaan valokuvia ja pistäytyy kaikissa mielenkiintoisissa putiikeissa matkan varrella...

Kiiltävää ja komiaa Manhattanilla

Muksun kanssa sitä haluaa välillä pistäytyä myös paikoissa jossa lapsen saa rattaista hetkeksi pois ja jaloittelemaan. Kävimme muutamassa isossa lastentarvikekaupassa ja Barnes & Noble -kirjakaupassa joista löytyi leikkipaikat joissa vierähti tovi jos toinenkin. Times Squaren Disney Store oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa; siellä sai ihailla erilaisia Disney-hahmoja kuten museossa ikään ja elokuvanurkkauksessa pyöri Disney-videot. Kundi viihtyi niin hyvin, että ei käynyt mielessäkään tuomita paikkaa ylikansallisena hapatuksena ja pelkkänä rahat pois -turistitäkynä. Keikka ei tietenkään tule kovin halvaksi jos joutuu ostoksille... Me onneksi pääsimme ulos vain 8 dollaria köyhempinä kun ostimme kundille juomapullon (mikä oli päätetty jo ennen matkaa, vaikken ollut ajatellut sitä juuri Disneyltä hankkia). 

Myös Rockefeller Centerin kupeessa oleva Lego Store viihdytti meitä hyvän aikaa.


Rockefeller Centre livenä ja legoina

Ostimme vaatteita _paljon_. Kesän jälkeen ei juurikaan oltu tehty vaatehankintoja sillä tiesimme että New Yorkissa shoppailu lähtisi kuitenkin lapasesta. Toki tarvitsimme vaikka ja mitä... Olin saanut vinkin, että amerikkalaiset brändit ovat edullisempi ja eurooppalaiset merkit taas hinnoissaan. Tiesimme suunnata Century 21:iin kollaamaan edellisten sesonkien merkkituotteita alennushinnoin. Brooklynin puolella fiilistellessämme satuimme myös Atlantic Centeriin aivan Brooklyn Netsien Barclays areenan viereen ja teimme löytäjä Old Navyssa ja Marshallsissa. Nyt on sitten paitaa, housua, joogatrikoita, tennareita, sortseja... Meikämammakin löysi housuja/legginssejä sen kuusi kappaletta, enemmän kuin olen Suomessa shoppaillut ehkä kolmeen vuoteen... Kokoja löytyi joka kaupasta ja sainpa huomata että vielä todella paljon isommillekin pepuille kuin meikäläisen löytyi runsaasti valinnanvaraa; mustaa, shokkiväriä, kuviollista... Eläköön isot peput!

Siitä jo kerroinkin, kuinka yhdellä pääruoka-annoksella pärjää sekä äiti että lapsi. Sitten on paikkoja kuten John's jonka yhdestä pizzasta syö koko perhe...  

16 tuuman pizza

Bisse ja muut hanajuomat tarjoillaan useimmiten suomalaisille tutuissa koossa eli nollanelosesta aina pinttiin ja viinikin taidettiin (sen kerran kun sitä otin) myydä senttilitroissa. Limukoiden refillit kuuluvat useissa paikoissa hintaan ja niitä tuodaan lisää ennen kuin edellisessä lasissa pohja näkyy. Limuöverit on siis melko varma ähkyn viimeistelijä.

Olimme jo ennakolta päättäneet skipata ikoniset museot, Vapauden patsaan ja Empire State Buildingin sillä tiesimme pääsylippujen olevan sikakalliita. Monta New Yorkin must-see kohdetta kuitenkin pystyy kokemaan ilmaiseksi tai pienellä budjetilla. Mitä sitten näimme ja koimme? Siitä lisää seuraavalla kerralla kuvien kera sillä tämä kirjoitus taitaa olla jo tarpeeksi pitkä ilman klassikonähtävyyksillä revittelyäkin :)


Rauhallinen hetki Broadwaylla