Lasten ja aikuisten Amsterdam

Bakfietsillä kulkee tarvittaessa koko perhe

Viime postauksessa kirjoitin siitä kuinka hitaasti junailimme Amsterdamiin. Nyt sitten kerron kuinka nopeasti neljä päivää tuossa puukenkämaan pääkaupungissa hurahtikaan.

Yövyimme ratikkamatkan päässä keskustasta Hampshire Hotel Beethovenissa. Hotelli sijaitsee vilkkaan Beethovenstraat -tien varressa mutta sen kaikki huoneet antavat hiljaisille sivukujille. Hotellin läheltä löysimme ruokakaupan, superhyvää ruokaa tarjoavan kiinalaisen ravintolan, kempparin lasten luomuruokineen sekä pyöräkorjaamon joka antoi ensi apua tussahtaneeseen vaununrenkaaseen.

Pitkästi ei ollut hotelilta matkaa myöskään Vondelparkin puistoon jonka ulkoilmakahvilassa oli sunnuntaiaamuna hauska hörppiä kuumaa kaakaota ja katsella kun pitkäjalkaiset ja freesit hollantilaiset juoksentelivat aamulenkillään ohitsemme kuin gasellit konsanaan.

Amsterdamin museotarjonta on hengästyttävän monipuolinen Rembrandtin kotimuseosta Amsterdamin Eremitaasiin. Meidän must see -listalla oli kuitenkin Anne Frankin talo sekä Van Goghin museo. Ystävien suosituksesta ostimme Anne Frankin museoon liput etukäteen netistä - onneksi! Ennakkolipun haltijoina saimme saapastella suoraan sisään kun liputtomat jonottivat useamman kymmenen metrin pituisessa jonossa helposti tunnin-kaksi päästäkseen seuraavaksi kulkemaan näyttelyn läpi jonossa.

Talossa liikutaan kapeilla käytävillä ja noustaan rappuja joten se ei sovellu vaunujen kanssa vierailtavaksi. Lastenvaunut voi jättää museon aulaan mutta vaunuihin ei saa jättää kasseja tai nyssyköitä, ei edes päällysvaatteita vaan kaikki pitää kantaa mukanaan kierroksen ajan (museossa ei ole narikkaakaan). Siellä kannattaa siis vierailla mahdollisimman kevein kantamuksin ja kantoliina tai -reppu on vauvalle must. Isompia lapsia kannattaa valmistaa museokäyntiin kertomalla heille Annesta ja elämästä toisen maailmansodan aikaan. Museon nettisivut tarjoavat vanhemmille työkaluja tähän.

Äitin ja isän keskittyessä tutustumaan Annen tarinaan hauskuutti lapsi itseään taputtelemalla edessä kulkevia tyttöjä ja näpräämällä näiden käsilaukkuja. Pari kertaa lasta rintarepussa kantava isä sai melko murhaavan katseen mutta huomattuaan että asialla olikin vauva muuttuivat häirityt tytöt yhdeksi hymyksi.

Amsterdamilaiset sekä eteläeurooppalaiset matkailijat, joita kaupunki oli täynnä visiittimme aikaan, suhtautuvat lapsiin ja vauvoihin muutenkin hyvin mutkattomasti. Ravintoloissa löytyi aina syöttötuolit, jalkakäytävät olivat leveitä ja tasaisia (kiitos pyöräilijöiden), ratikat olivat matalalattiaratikoita ja jopa punaisten lyhtyjen alueella kuljeskeli meidän lisäksi muitakin lapsiperheitä. Me vierailimme alueella seesteisenä sunnuntai-iltapäivänä lapsen nukkuessa päiväunia joten emme varmasti nähneet aluetta omimmillaan. Kannattaa siis harkita millaisella porukalla ja mihin aikaan päivästä alueelle suuntaa. Isommille lapsille joutuisi taatusti selitttelemään miksi täti istuu ikkunassa tissit paljaana mutta vauvaa ei näy missään.


Toinen paikka jossa me kävimme vauvan kanssa mutta jonne menemistä kannattaa harkita kaksi kertaa pienten lasten ja herkkien vauvojen kanssa, on Heineken Experience eli vierailu Heinekenin vanhassa tehtaassa. Kierroksen aikana nimittäin mm. sukelletaan virtuaaliseen olutsammioon asiaankuuluvine täristyksineen ja vesiroiskeineen ja nautitaan baaritunnelmasta. Lipun hintaan kuuluu kaksi olutta (tai Pepsiä). Me vierailimme tehtaalla lauatai-iltapäivänä mutta ihme kyllä koko parituntisen kierroksen aikana emme törmänneet yhteenkään känniääliöön. Jonottaessamme äitin Pepsiä ja isin olutta kävivät useat vierailijat ihastelemassa ja taputtelemassa vauvaa. Ei mulkoilua saati jeesustelua vaikka kukaan ei tiennyt aikoivatko vastuuttomat vanhemmat vetäistä parit bisset vai pysyttelevätkö virvoitusjuomalinjalla. Vapauttavaa.

Mäskin teossa Heinekenillä

Heinekenillekään ei pääse vaunujen kanssa. Sen sijaan Van Goghin museo on moderni rakennus ja siellä olimme enemmän kuin tervetulleita vaunujen kanssa. Menimme museoon vain hetki sen avaamisen jälkeen ja saimme kävellä suoraan lippukassalle. Näyttelysaleissa oli kuitenkin sen verran ihmisiä, että ennen ovien avaamista oli jonoa täytynyt olla ja pari tuntia myöhemmin pois lähtiessämme porukkaa alkoi olla jo rasittavuuteen asti.

Amsterdamissa joka toisella kulmalla tuntui olevan lippukauppa jotka myivät toinen toistaan paremmilla alennuksilla ennakkolippuja museoihin ja käyntikohteisiin. Ostimme yhdestä kaupasta Heineken-liput halvemmalla kuin mitä ne olisivat olleet paikan päältä ostettuna. Vähän arvelutti että noikohan liput kelpaavat Heinekenilla mutta oli kyllä taas mukava purjehtia jonon ohi säästämänsä eurot taskussa toisten jonotellessa sisäänpääsyä lippukassalla. Vapaamielisessä matkailukaupungissa toki löytyi myös opastettuja teemakierroksia bordelli-kävelystä pyöräkierroksiin. Joka suhteessa kyllä huomasi miten tärkeä bisnes matkailu on kaupungille. Navigoimme paljon kaupungin virallisen I amsterdam -mobiilisovelluksen avulla ja se osoittautuikin (paria bugia lukuunottamatta) reissun aikana käyttämistämme mobiilioppaista parhaaksi.

Neljän päivän vierailun aikana ehdimme toki käydä myös ihastelemassa pullasorsia, keinumassa ja riehumassa TunFun -sisäleikkipuistossa. Kaupunki jätti kuitenkin fiiliksen että sinne pitää päästä takaisin - kun lapsi on isompi ja myös aikuisten matkalle.

       

Hitaasti junaillen Amsterdamiin

Yksi ilta Brysselissä  iski ajatus: loppuloman vietämme Amsterdamissa. Ei kun Google auki ja kyttäämään huokeaa majoitusta sekä junalippuja. Vertailimme hotellihuoneiden hintoja Hotels.comilla sekä Hotel.de:ssä jota kautta edelliset hotellit oli varattu. Meillä oli vielä kaksi Belgian sisäistä junamatkaa käyttämättä kymppimatkakortistamme joten järkeilimme että edullisimmaksi tulisi matkustaa niillä Belgian ja Hollannin rajalle ja ostaa loppumatkalle sitten erikseen liput. Pari iltaa googletimme karttoja, tutkailimme Belgian ja Hollannin rautateiden nettisivuja, stalkkasimme hotellien arvosteluja eri somekanavista ja viimein ostopäätös saatiin tehtyä.

Lähdimme kohti Amsterdamia Bruggesta puolen päivän jälkeen. Ensimmäinen etappi meillä oli Antwerpen ja viiden minuutin vaihtoaika seuraavaan eli Hollannin rajakaupunki Esseniin lähtevään junaan. Hieman meitä arvelutti ehdimmekö lastenrattaiden, kahden rinkan, lentolaukun ja kahden repun combon kanssa todella Antwerpenin aseman kokoisessa mestassa viidessä minuutissa junasta toiseen. Onneksi meitä ohjeistettiin lipunoston yhteydessä, että vaikka ostimme lipun tietylle tarjousjunavuorolle on lippu voimassa koko päivän ko. reitillä ja jos myöhästyy junasta niin sitten vaan menee seuraavalla.

Salaa vähän toivoin että emme Essenin junaan ehtisi vaan voisimme pitää jaloittelu- ja lounastauon Antwerpenissa. Päätimme silti yhdessä tuumin, Antwerpenin juna-aseman pohjapiirroksiin tutustumisen jälkeen, yrittää nopsaa junanvaihtoa, olihan asema meille jo tuttu entuudestaan. Junan saapuessa Antwerpeniin ryykäsimme sitten ensimmäisenä ovelle kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme. Toinen juoksi edeltä tilaamaan hissiä matkalaukun ja oman rinkkansa kanssa ja toinen vaunujen ja muiden laukkujen kanssa perässä (tuli onniteltua itseään Emmaljungien isosta tavarakorista joka vetää uskomattoman monta reppua ja nyssykkää). Juna Esseniin lähti kaksi kerrosta alempaa aseman toisesta päästä ja juoksujalkaa pistelimme koko aseman läpi. Hyvin ehdittiin vaikka välillä jouduttiin kantamaan vaunut yhdet portaat alas ja toisella kulmalla jäimme arpomaan mikä neuvoksi kun oikeaksi olettamamme hissi oli juuri huollossa. Viime tipassa löysimme toisen hissin jolla hurautimme maanalaiseen laituritasoon. Kerkesimme hyvin katsomaan kun Essenin junan konnari tarkasti että kaikki laiturilla olijat ehtivät kyytiin ja antoi junalle lähtöluvan - meidän seisoessa väärällä laiturilla kahden raiteen päässä.

No, nyt meillä oli juuri sopivasti aikaa käydä lounaspatongilla yhdessä aseman monista kahviloista. Notkuimme asemalla tunnin seuraavan junan lähtöä odotellen. Vähän meitä huvitti oma budjettitietoisuutemme kun näimme high-speed -junien tulevan ja menevän ja itse odottelimme päästäksemme puksuttelemaan joka asemalla pysähtyvällä paikallisjunalla.

Essenin junaan nousimme pahimpaan työmatkaruuhkaan mutta auliisti kaikki tekivät tilaa vauvaperheelle. Pääsimme myös ihailemaan Belgian maaseutua ja odotimme kovasti sitä hetkeä kun ylitämme Hollannin rajan. Raja kuitenkin tuli ja meni ilman että huomasimme mitään muutosta maisemassa ja juna saapui pääteasemalleen Esseniin. Essenissä meillä oli parinkymmenen minuutin vaihtoaika viimeiselle etapille. Amsterdamin kaatosateeseen saavuimme vajaan seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen semisti ryytyneinä mutta hyväntuulisina koko perhe.

Että kannattiko junalippujen hinnassa sniiduilu? Kyllä kannatti. Säästimme paikallisjunilla kulkiessamme lipun hinnoissa kolmisenkymppiä. Ei kuulosta Suomen hintatasossa paljolta, mutta säästö oli prosenteissa yli 40 joten budjettimatkailijan kukkaro kyllä kiitti. Ja oli valehtelematta hauska ihailla maalaismaisemia sekä tarkkailla paikallisia matkailijoita junassa kiireettä. Oli silti muikeaa päästä illalla lillumaan hotellin kylpyammeeseen ja aloittaa paikalliseen (ruoka)kulttuuriin tutustuminen hollantilaisella salmiakilla. Nam.