Yksi ilta Brysselissä iski ajatus: loppuloman vietämme Amsterdamissa. Ei kun Google auki ja kyttäämään huokeaa majoitusta sekä junalippuja. Vertailimme hotellihuoneiden hintoja Hotels.comilla sekä Hotel.de:ssä jota kautta edelliset hotellit oli varattu. Meillä oli vielä kaksi Belgian sisäistä junamatkaa käyttämättä kymppimatkakortistamme joten järkeilimme että edullisimmaksi tulisi matkustaa niillä Belgian ja Hollannin rajalle ja ostaa loppumatkalle sitten erikseen liput. Pari iltaa googletimme karttoja, tutkailimme Belgian ja Hollannin rautateiden nettisivuja, stalkkasimme hotellien arvosteluja eri somekanavista ja viimein ostopäätös saatiin tehtyä.
Lähdimme kohti Amsterdamia Bruggesta puolen päivän jälkeen. Ensimmäinen etappi meillä oli Antwerpen ja viiden minuutin vaihtoaika seuraavaan eli Hollannin rajakaupunki Esseniin lähtevään junaan. Hieman meitä arvelutti ehdimmekö lastenrattaiden, kahden rinkan, lentolaukun ja kahden repun combon kanssa todella Antwerpenin aseman kokoisessa mestassa viidessä minuutissa junasta toiseen. Onneksi meitä ohjeistettiin lipunoston yhteydessä, että vaikka ostimme lipun tietylle tarjousjunavuorolle on lippu voimassa koko päivän ko. reitillä ja jos myöhästyy junasta niin sitten vaan menee seuraavalla.
Salaa vähän toivoin että emme Essenin junaan ehtisi vaan voisimme pitää jaloittelu- ja lounastauon Antwerpenissa. Päätimme silti yhdessä tuumin, Antwerpenin juna-aseman pohjapiirroksiin tutustumisen jälkeen, yrittää nopsaa junanvaihtoa, olihan asema meille jo tuttu entuudestaan. Junan saapuessa Antwerpeniin ryykäsimme sitten ensimmäisenä ovelle kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme. Toinen juoksi edeltä tilaamaan hissiä matkalaukun ja oman rinkkansa kanssa ja toinen vaunujen ja muiden laukkujen kanssa perässä (tuli onniteltua itseään Emmaljungien isosta tavarakorista joka vetää uskomattoman monta reppua ja nyssykkää). Juna Esseniin lähti kaksi kerrosta alempaa aseman toisesta päästä ja juoksujalkaa pistelimme koko aseman läpi. Hyvin ehdittiin vaikka välillä jouduttiin kantamaan vaunut yhdet portaat alas ja toisella kulmalla jäimme arpomaan mikä neuvoksi kun oikeaksi olettamamme hissi oli juuri huollossa. Viime tipassa löysimme toisen hissin jolla hurautimme maanalaiseen laituritasoon. Kerkesimme hyvin katsomaan kun Essenin junan konnari tarkasti että kaikki laiturilla olijat ehtivät kyytiin ja antoi junalle lähtöluvan - meidän seisoessa väärällä laiturilla kahden raiteen päässä.
No, nyt meillä oli juuri sopivasti aikaa käydä lounaspatongilla yhdessä aseman monista kahviloista. Notkuimme asemalla tunnin seuraavan junan lähtöä odotellen. Vähän meitä huvitti oma budjettitietoisuutemme kun näimme high-speed -junien tulevan ja menevän ja itse odottelimme päästäksemme puksuttelemaan joka asemalla pysähtyvällä paikallisjunalla.
Essenin junaan nousimme pahimpaan työmatkaruuhkaan mutta auliisti kaikki tekivät tilaa vauvaperheelle. Pääsimme myös ihailemaan Belgian maaseutua ja odotimme kovasti sitä hetkeä kun ylitämme Hollannin rajan. Raja kuitenkin tuli ja meni ilman että huomasimme mitään muutosta maisemassa ja juna saapui pääteasemalleen Esseniin. Essenissä meillä oli parinkymmenen minuutin vaihtoaika viimeiselle etapille. Amsterdamin kaatosateeseen saavuimme vajaan seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen semisti ryytyneinä mutta hyväntuulisina koko perhe.
Että kannattiko junalippujen hinnassa sniiduilu? Kyllä kannatti. Säästimme paikallisjunilla kulkiessamme lipun hinnoissa kolmisenkymppiä. Ei kuulosta Suomen hintatasossa paljolta, mutta säästö oli prosenteissa yli 40 joten budjettimatkailijan kukkaro kyllä kiitti. Ja oli valehtelematta hauska ihailla maalaismaisemia sekä tarkkailla paikallisia matkailijoita junassa kiireettä. Oli silti muikeaa päästä illalla lillumaan hotellin kylpyammeeseen ja aloittaa paikalliseen (ruoka)kulttuuriin tutustuminen hollantilaisella salmiakilla. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti