Vaunuseikkailulla Venäjällä

Pojan ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Pietariin. Tai toista kertaahan hän jo Pietarissa oli kun viime talvena oli salamatkustajana äidin mahassa työreissulla... Meitä varoiteltiin että Pietari ei välttämättä ole kovin vauvaystävällinen joten olihan se haaste otettava vastaan ja lähdettävä seikkailulle!

Päädyimme lopulta ottamaan juna-majoituspaketin Lähialuematkojen kautta, koska en ehtinyt/jaksanut/viitsynyt itse alkaa etsimään/vertailemaan/bookkaamaan matkaa viisumihässäköineen kaikkineen. Alunperin meillä oli ajatus mennä laivalla ja viettää kaupungissa pari yötä jolloin viisumia ei olisi tarvittu. Mutta kun parin illan istumisen jälkeenkään emme onnistuneet laivamatkoja varaamaan netissä niin luovuimme ajatuksesta. Vähän palvelumaksuja maksamalla saimme sitten asiantuntevaa palvelua, helpottavat neuvot viisumien hakuprosessissa sekä liput ja viisumit ovelle kuljetettuna lomaosoitteeseen mummulaan.

Tällä kertaa junalla matkustaminen ei jännittänyt yhtään! Olimme Allegro-junan esteettömässä vaunussa ainoat "liikkumisrajoitteiset" matkustajat ja suomalaiset konnarit olivat superystävällisiä ja auttavaisia mennessä ja tullessa. Vauva tietysti herätti hilpeyttä ja uteliaisuutta kanssamatkustajissa sekä viranomaisissa. Jopa rajavartiolaitoksen miehet lähtivät mukaan vitsailuun kun kerroin, että ei vauva ekaa kertaa ole ulkomailla, Turussa on jo käyty...

Arvoimme matkaa varatessa hetken aikaa tutun Moskva-hotellin ja Nevsky Grand-hotellin välillä mutta onneksi päädyime Grandiin. Sen sijainti oli meille mitä ihanteellisin ihan Nevski Prospektin kulmalla ja lähellä "Verikirkkoa". Pietarissa nimittäin ei lastenvaunujen kanssa matkusteta metrossa tai oikeastaan muillakaan julkisilla, ainakaan kovin kivuttomasti. Metroasemilla ei ole hissejä ja ruuhkat on kovat. Olimme siis varautuneet kävelemään paljon reissun aikana.

Tuskin olimme päässeet ulos aseman ovesta kun meille tultiin tarjoamaan taksikyytiä hotellille. Vauvanvaunut menivät autoon taittamatta ja kundi kopassa takapenkille. Vasta istuessamme autossa tajusimme tiedustella hintaa. Tuhat ruplaa (n. 25 €) pyysi kuski matkasta. Kova hinta mutta emme kehdanneet enää alkaa perua matkaa, eikä muistettu siinä kaikessa hässäkässä että tinkiminen kuuluu Venäjällä asiaan. Kyyti oli kuitenkin turvallinen (mitä nyt matkan aikana rengasta jouduttiin vähän fiksailemaan), kuski kielitaitoinen ja mukava ja auto siis oikein sopivankokoinen vaunuille, kahdelle rinkalle ja meille matkustajille. Paluumatkan teimme pari sataa edullisemmin, mutta eivätpä mahtuneet matkatavarat niin kätevästi tavallisen sedan-mersun konttiin vaan nyssyköitä joutui ottamaan syliin.

Esteettömyys ei ole mikään päivän polttava aihe Pietarissa muutenkaan. Hotellin hissi sijaitsi katutasoa seuraavassa kerroksessa. Portaiden vieressä kyllä oli luiskat, mutta niin jyrkässä yläkulmassa, että käytännössä oli turvallisempaa kantaa vaunut portaat ylös kuin käyttää luiskaa. Usein vaunuja sai myös nostella katukivetyksien yli ja kaupat ja ravintolathan sijaitsevat portaiden päässä joko kellarissa tai muutama rappu katutason yläpuolella. Syöttötuolien puutetta pahoiteltiin useimmissa ravintoloissa, mutta mehän ei sellaista olisi tarvittukaan kun kundi on vielä alaikäinen istumaan. Vaunut saatiin kuitenkin kärrättyä pöydän viereen kaikissa paikoissa joissa syötiin.

Tuumimme, että kantoreppu olisi normaalisti käyttämäämme kantoliinaa kätevämpi reissussa ja saimmekin sellaisen lainaan tuttavilta. Se osoittautui korvaamattomaksi apuvälineeksi siinä vaiheessa kun poika hermostui vaunuissa olemiseen ja muutaman nähtävyyden pääsimme tsekkaamaan koko perhe yhdessä kun ei vaunuja ollut mukana hidasteena. Ja isän kantama aurinkolasipäinen vauva oli muuten melkoinen yleisömagneetti!

Hotellissa saimme todella ystävällistä palvelua ja meidät siirrettiin jopa ylimmmästä kerroksesta vähän alemmaksi "because you have the baby". Se ei kyllä selvinnyt, että miten meille alun perin bookattu huone olisi eronnut siitä jonka saimme. Emme olleet varanneet vauvalle sänkyä hotellilta vaikka sellainen olisi ollut saatavissa ja respassakin sitä vielä tarjottiin. Onneksi ei otettukaan, oli meinaan huone sen verran pieni, että siellä ei olisi enää mahtunut liikkumaan jos sinne olisi vielä vauvansänky ahdettu. Vauva nukkui siis vaunun kopassa. Vaunut olisi kyllä voinut jättää matkatavarasäilytykseenkin kun huoneessa oli parisänky, mutta me vanhemmat itsekkäästi halusimme koko sängyn vain itsellemme...

Ennen matkaa mietin että ottaisimme mukaan vedenkeittimen tuttien desinfioimista varten kun hotellihuoneen varustukseen sitä ei kuulunut mutta myönnän olevani niin laiska ja huono äiti että en kotonakaan keitä tutteja kuin about kerran viikossa. Vedenkeitin sai siis jäädä matkasta. Hotellin käytävällä oli lähdevesiautomaatti ja kaupasta ostimme pullovettä joilla huuhtelimme tutin ja vauvan kädet aina kaupungilta tullessamme ja sitä käytimme myös kaulan, kasvojen, silmien ja kainaloiden aamu- ja iltapesuihin. Pietarin vesijohtovettä kun ei suositella välttämättä edes aikuisten hampaidenpesuun.

Olin tosi positiivisesti yllättyny siitä miten hyvin asiakaspalvelussa työskentelevät ihmiset puhuivat englantia; taksikuskit, lippukassat, tarjoilijat, respan henkilökunta... Oma venäjäntaitoni ei myöskään ollu niin ruosteessa kuin pelkäsin ja saatoin jopa käydä lyhyitä keskusteluja vauvan iästä, kotimaasta yms paikallisten kanssa. Tosin voi olla että minulla ja keskustelukumppaneilla oli eri käsitys keskustelun aiheista  ja kulusta...

Ai niin, entäs kaupunki itse ja mitä siellä perillä teimme? Tässä pari vinkkiä kuvien muodossa.  Jos jaksoitte tänne asti lukea tätä matkakäytäntöjen kuvausta niin maltatte vielä varmaan odottaa seuraavaan postaukseen kertomusta itse kaupunkikokemuksesta...