Moni tietää Bruggen elokuvasta jossa kaksi palkkamurhaajaa pakenee viikoksi kaupunkiin vituralleen menneen keikan jälkiseurauksia. Niin mekin. Tuo elokuva, Kukkoilijat tai In Bruges, on itse asiassa yksi syistä miksi päätimme kaikista maailman maista lähteä lähes kuukaudeksi juuri Belgiaan. Toinen syy oli suklaa. Ja miehelle olut.
No, saimme kuulla että "muutama" muukin matkailija on elokuvan julkaisun jälkeen innostunut vierailemaan Bruggessa. Ja toden totta, jopa tammikuun hernerokkasumun keskellä historiallisen keskustan laidalle parkkeerasi päivittäin useita busseja pukaten sisuksistaan päiväkävijöitä tutustumaan kaupungin kujiin ja kanaviin.
Elokuva ei tosin ole suurin syy miksi matkailijat ovat löytäneet Bruggen. Pohjolan Venetsiaksikin kutsutun kaupungin vetonauloja ovat Unescon maailmanperintökohteeksi listattu keskiaikainen keskusta ja sitä halkovat kanavat. Myös 83 metriin kohoava kellotorni (alla vasemmalla) houkuttaa suuren osan kaupungin matkailijoista kiipeämään 366 porrasta ylös huipulta avautuvan maisema vuoksi. Me tyydyimme ihailemaan kellotornia sen juurelta eikä näkymistä kyllä voinut maan pinnallakaan valittaa.
Vietimme Bruggessa kolme yötä herttaisessa Alena Villassa. Bed & Breakfast sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päässä historiallisesta keskustasta ja kivenheiton päässä rautatieasemalta rauhallisella omakotitaloalueella. Omistaja vuokraa kahta yläkerran huonetta jotka voi varata joko erikseen tai yhdessä, jolloin petejä löytyy 5-6 hengelle. Talon puutarhassa lienee kesäaikaan mukava nauttia huonehintaan kuuluvasta aamiaisesta lasten leikkiessä nurmikolla. Vauvansänky toi huoneelle lisähintaa 5 euroa yöltä, mikä on Suomen hintoihin verrattuna todella edullista. Kundille löytyi myös leluja ja rattaat mahtuivat vaivatta alakerran eteiseen. Paikanpitäjä pyöräytti meille joka aamu tuoretta leipää aamiaiseksi ja pesi myös pyykkimme. Loistavaa palvelua ja ihanan kotoisa paikka.
Brugge on kuin tehty hitaita päiväkävelyitä ja puistoissa istuskelua varten. Visit Bruges -mobiilioppaasta löytyikin kivoja kävelyreittejä ja me käveleskelimme päivittäin ympäri keskustaa vain ihaillaksemme vanhoja taloja, kujia ja kanavia. Kävimme puistoissa ja leikkikentällä keinumassa ja pistäydyimme kaakaolle tai lounaalle toinen toistaan suloisempiin kahviloihin.
Bruggen museotarjonta on monenkirjavaa alkaen ranskanpottumuseosta (tai Belgian fries kuten paikalliset sanovat) jatkuen historiallisiin museoihin ja löytyypä kaupungista jopa Salvador Dalín kokoelmanäyttely. Kuten muutkin belgialaiset kaupungit, myös Brugge tuntuu olevan täynnä kirkkoja ja katedraaleja. Tärkein kirkko on Burg-aukion Heilig-Bloedbasiliek jonka kätköissä säilytetään pulloa jonka sanotaan sisältävän tippa Jeesuksen verta. Eikä Onze-Lieve-Vrouwekerkin taidekokoelmakaan ole hullumpi; 1200-luvun maalausten lisäksi kokoelmaan kuuluu myös Michelangelon Madonna and Child.
Steenstraat -katu sivukujineen muodostaa vanhaan keskustaan kattavan ostosalueen. Suklaata ja pitsiä myydään tietysti myös joka kulmalla. Karttaa ja kävelyreittejä voi yrittää seurata, mutta mukavinta on eksyä pienille kujille. Ikinä et tiedä mitä kulman takaa löytyy. Erään kulman takana, nuhruisenharmaan sadepäivän päätteeksi, meidät yllätti laskeva aurinko.
Pieni, suloinen, viehättävä. Pysähtynyt, yllättävä, kodikas. Kaikkea tätä on Brugge. Ja niin paljon muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti