Näin reilusti reissulta paluun (ja luottokorttilaskujen tulon) jälkeen lienee aika ynnätä Belgian ja Hollannin matkamme kokemuksia ja saldoa: Kolme viikkoa. Kolme tonnia. Kokemuksena priceless. Ei vallan kengännauhabudjetti vaan salli meidän tehdä asioita joista matkan varrella innostuimme ilman että jokaista senttiä piti laskea.
Belgia ei ole keski-eurooppalaisittain edullinen maa, vaan elämiskustannukset ovat samaa luokkaa kuin Suomessa. Julkinen liikenne (sekä tietysti olut) on halvempaa, museoiden ja käyntikohteiden pääsyliput Suomen hintatasoa, ja ruoka ja vaipat paikoin jopa kalliimpaa kuin Suomessa.
Majoituksesta olimme valmiita maksamaan enimmillään 75 € / yö ja aika hyvin tuolla hinnalla löytyikin vaihtoehtoja kaikista kaupungeista Amsterdamia lukuunottamatta. Antwerpenissa yöpyminen Ibiksen Budget -hotellissa oli jopa edullisempaa. Vauvaperheitä ilahduttaa tieto että hotelleissa vauvansängystä ei peritty lisämaksua lainkaan ja vuokraamiemme huoneistojen hintaan vauvansängyn lisäkustannus oli vain 5 €/yö. Suomessa vauvansängystä saa helposti hotellissa maksaa 10-15€. Joka paikassa vauvansängyt olivat aivan samanlaisia kuin meille tutut kokoontaitettavat matkasängyt. Vauvan vuodevaatteet ja lakanat vaihtelivat paksuista untuvatäkeistä unipusseihin. Meillä olikin kundin oma viltti mukana ja se tuli kyllä tarpeeseen kun toisissa paikoissa oli kovin kuuma nukkua untuvatäkin alla ja toisissa paikoissa niin vetoisaa että kaikki ylimääräiset viltit ja peitot sai käyttää ovien ja ikkunoiden tilkitsemiseen.
Brysselissä yövyimme huoneistossa ja teimme kundin ruoat itse mutta kaksi kolmasosaa matkasta kundi joutui pärjäämään purkkiruoalla. Vauvojen valmisruoka oli hieman kalliimpaa kuin Suomessa mutta bongasimme kaikista kaupungeista kemikaaliomyymälöitä (Belgiassa mm. Kruidvat ) joissa vauvanruoka oli supermarketteja edullisempaa ja ketjujen oman brändin luomuruoka jopa edullisempaa kuin esimerkiksi Bonan ja Olvarin (paikallinen Muksu) purkit. Ulkomainen valmispuuro ei ole hääviä mutta kyllä kundi sitäkin söi hyvällä ruokahalulla banaanin tai hedelmäsoseen kera. Puuroista löytyi valikoimaa suklaanmakuisesta keksinmuruja sisältävään mutta onnistuimme löytämään ihan maustamatontakin. Vauvaikäisten maitokorvikkeet ovat jauhetavaraa ja nestemäisessä muodossa vasta vuoden ikäisille ja vanhemmille lapsille. Ja makuvaihtoehtoja löytyi tietenkin suklaasta mansikkaan ja kaikkea siltä väliltä. Suomesta mukaan otimme ensimmäisen päivän ruokatarpeiden lisäksi vain kuivattuja ruisnappeja joita meillä vieläkin on koko ajan hätävarana hoitolaukussa. Ja kyllä ne vanhemmillekin maistui vaalean höttöleivän vaihteluksi reissun aikana! Mukana meillä oli myös perunasurvin kundin ruoan muussaamista varten mutta kaikeksi yllätykseksi sellainen löytyi Brysselin asunnostakin.
Brysselissä asuinrakennukset ovat yleisesti melko iäkkäitä ja niissä on hyvin ahtaat rappukäytävät. Kaupungin hissipolitiikka on mielenkiintoinen: asuintalojen hissit on tehty hyvin, hyvin pieniksi eikä niissä mahdu kuljettamaan tavaroita. Meidän talossa myös kierreportaat olivat niin kapeat että Suomessa vastaavanlaisia johtaa lähinnä vanhojen talojen ullakoille. Kun brysseliläinen muuttaa, hän tilaa paikalle nosturiauton! Isä ja meidän isot Emmaljungat mahtuivat juuri ja juuri hissiin yhtä aikaa ja äiti sai aina tulla perässä toisella hissillä tavaroiden kanssa. Kokoontaitettavat sateenvarjorattaat olivatkin yleisin pienten lasten kulkupeli kaupungissa ja sellaisia suosittelen kyllä kaikille Belgiaan matkaaville. Jos omia ei ole tai tuttavapiiristä ei löydy lainaan niin vaikkapa Kuinoma -vuokrauspalvelusta niitä voi vuokrata hyvin huokeaan vuorokausihintaan.
Brysselissä kaikilla metroasemilla ei ole hissejä, mutta esteettömät asemat on merkitty metrolinjan karttaa selkeästi. Me emme myöskään löytäneet kaikilta juna-asemilta hissejä joten saimme huhkia rinkat, reput ja vaunut portaita ylös tai alas useampaan otteeseen. Pitkän matkan junissa on useimmiten tilaa lastenvaunuille tai pyörille mutta kaikki paikallisjunat eivät ole esteettömiä. Vaunujen kanssa liikkuva joutuu junan pysähtyessä laiturille etsimään käsiinsä konduktöörin ja pyytää tätä aukaisemaan esteettömän junanvaunun ovet, sillä ne pidetään lukossa. Näin kai varmistetaan, että pyörille ja lastenrattaille todella löytyy tilaa niille varatuista vaunuista.
Liikuimme paljon kävellen ja julkista kaupunkiliikennettä käytimme reissumme aikana vain Brysselissä ja Amsterdamissa. Molemmissa kaupungeissa lastenvaunujen kuljettaminen kulkuvälineissä on ilmaista mutta vaunujen kanssa liikkuva aikuinen maksaa normaalin lipun hinnan. Myös junaliikenteessä vauvat matkustavat ilmaiseksi vaunuineen.
Reissumme aikaan kundi oli jo siirtynyt pulloruokintaan päiväsaikaan joten imettämistä en harjoittanut julkisella paikalla. Missään en kyllä nähnytkään äitejä imettämässä vaan kaikki vauvat saivat maitonsa tuttipullosta. Ostoskeskusten ja käyntikohteiden vauvanhoitotilat olivat yleensä inva-WC:n yhteydessä ja niistä kyllä useimmiten löytyikin hoitopöytä. Pienemmissä kahviloissa ja ravintoloissa ähelsimme vaipat naisten tai miesten vessassa pöntön kannen päällä. Syöttötuolikin löytyi melkein paikassa kuin paikassa, mutta ne olivat usein mallia isommille lapsille eli korkea tuoli ilman suojakaaria. Meillä oli mukana kankainen, tuolin päälle kiinnitettävä syöttötuoli ja se pelasti paitsi monta ravintolalounasta myös aamu- ja illapalat hotelleissa.
Yhteensä meillä oli vaatteita kullekin perheenjäsenelle viikon tarpeiksi ja totesimme sen olevan aika maksimi mitä kaksi ihmistä pystyy vauvan ja vaunujen kanssa liikkuessaan mukanaan kuljettamaan. Brysselissä itsepalvelupesuloita tuntui olevan kaikissa kaupunginosissa mutta meillä oli onneksi pesumahdollisuus omassa asunnossamme ja lisäksi saimme pestyä vaatteet Bruggen B&B:ssa. Sappisaippuapala oli tietysti pakattu kotoa mukaan!
Kaiken kaikkiaan pienellä seikkailumielellä varustettuna Belgia oli erinomainen kohde talvikauden kiertomatkaan vauvan kanssa. Amsterdamissa lapsiin ja vauvoihin suhtauduttiin vielä mutkattomammin ja liikkuminen vaunujen kanssa oli helpompaa kuin Brysselissä. Perheen yhteinen pitkä loma oli loistava irtiotto vauva-arjesta. Kolme viikkoa perheen kesken myös taisi tarjota pehmeän laskun tulevaa varten; äiti unohti stressata lähestyvästä töihinpaluusta ja isä sai kevyen alun hoitovapailuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti