Eräänä harmaana kevätsunnuntaina suuntasimme kolmen sukupolven voimin Tallinnaan. Kundi ei tokikaan ollut siellä ekaa kertaa; oli käynyt jo talvella isin ja serkkujen kanssa äidin puurtaessa töissä.
Viikkarin olemme aiemmin jo todenneet lapsiystävälliseksi. Sunnuntaisin päiväristeilyn maissaoloaika jää kuitenkin kovin lyhyeen joten päädyimme varaamaan reissun Eckerö Linen Finlandialla. Ja nuukina matkustajina tietysti aloitimme päivän kukonlaulun aikaan sytkytellen Itä-Helsingistä Länsiterminaaliin bussilla, metrolla ja ratikalla. Pelkäsin hieman mahdummeko lastenratteiden kanssa ratikkaan enää Rautatieasemalta. Pysäkiltä kyytiin nousikin kahdet rattaat mutta pienellä järjestelyllä molemmat mahtuivat kyytiin.
Laivalla suuntasimme ensi töiksemme aamukahville kasikerroksen Cafeteria Satamaan. Mukava yllätys oli tarjolla oleva puuroaamiassetti johon kuului iso lautasellinen kaurapuuroa, leipäviipale, jogurtti tai maito ja keitetty kananmuna sekä tee tai kahvi. Samasta setistä riitti aamupala sekä äidille että pojalle. Kahvilan yhdeydessä sijaitsee myös laivan leikkinurkkaus joten menomatka meni enemmän ja vähemmän samassa spotissa. Leikkinurkka on melko pieni, mutta sulassa sovussa siellä leikkivät alle vuoden ikäiset ryömijät ja kiipeilyseinällä riekkuvat alaluokkalaiset. Leikkimistä enemmän meidän kundia kyllä kiinnosti leikkipaikan viereiset portaat sekä ikkunalaudalle kiipeäminen ja meren ihastelu.
Meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia päivän varalle vaan kiertelimme vanhassa kaupungissa välillä johonkin putiikkiin poiketen. Kaupungistahan löytyisi kyllä pari kolmekin erityisesti lapsille suunnattua museota ja useampi koko perheen museo, eläintarha sekä vesi- ja seikkailupuistoja mutta tuumimme että meidän kundi ei vielä reilu vuoden iässä näin lyhyellä reissulla kaipaa enempää aktiviteettej kuin kadun vilinän seuraaminen ja mummun kanssa humputtelu.
Lounaspaikaksi valikoitu opiskelija- ja hoitovapaaköyhäilijöiden kukkaroille hyvin sopiva Popular jonka pääruoat maksoivat 4-8 euroa. Gourmet-elämystä ei varsin kannata tuollaisilla hinnoilla odottaa mutta vatsat saimme täyteen ja kahvilan sisustuksessa riitti ihasteltavaa. Puolilta päivin olimme kahvila ensimmäiset asiakkaat, lähtiessämme vapaata pöytää ei löytynyt. Paikallisten suosiossa paikka näytti olevan; toiset tekivät töitä, toiset polttelivat shisha-loungen puolella vesipiippua ystävien kanssa ja jokunen itsekseen kirjaa lukeva istuskelijakin joukkoon mahtui.
Popularin lastentuoli oli samaa kummalista isojen pikkulasten mallia kuin Belgiassakin monessa paikassa näimme, ilman suojakaaria siis, joten matkasyöttötuoli tuli taas tarpeeseen. Isompia lapsia varten kahvilassa oli varattu piirrustusvälineitä, mutta paikan ainoassa vessassa ei ollut vaipanvaihtoon sopivia fasiliteetteja. Vauvaperheeltä täällä syöminen siis vaatii vähän kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä.
Kahville yritimme ensin varsin klassiseen Maiasmokaan mutta sehän oli täpötäynnä sunnuntai-iltapäivänä.Vaeltelimme sitten vanhan kaupungin kujia kauemmas varsinaisesta turistikeskustasta kunnes bongasimme söpön pienen Anneli Viikin kahvila-myymälän jossa myydään virolaista käsintehtyä suklaata. Ai ai, että oli hyvää valkosuklaa-maitosuklaakakkua! Ja millaisia konvehteja vitriinit notkuivat... Pikkuriikkiseen kahvilaan saimme rattaat sisään koska olimme ainoita asiakkaita juuri sillä hetkellä, mutta lapsiystävälliseksi en tohtisi paikkaa varsinaisesti nimittää. Syöttötuolia ei ollut (tai ainakaan sitä ei meille tarjottu), vessa oli pikkarainen ja raisumpi taapero ehtisi yhdellä käännöksellä vetäistä kaikkien pöytien liinat, kipot ja kupit päällensä vapaana tallustellessaan. Sen sijaan ihana kuhertelupaikka isälle ja äidille jos olisi dumpannut lapsen mummun kanssa vaikka johonkin leikkipuistoon...
Maissaoloajan vaipanvaihto-operaatio sattui sopivasti Viru-keskuksen shoppailuhetken aikaan. Siellä pääsy yleisö-wc:hen maksoi 20 snt ja inva-wc/lastenhoitohuone oli hyvin varusteltu ja siistissä kunnossa. Laivalla Cafeteria Sataman viereisissä naisten ja miesten wc:ssä on molemmissa hoitopöytä vessojen "inva-kopissa" mutta hanaa ja lavuaaria ei kopissa ole, joten kosteuspyyhkeet mukaan tai pyllynpesulle kopin ulkopuolelle käsienpesijöiden joukkoon...
Finlandia saapuu Helsinkiin vasta vartin yli yhdeksän illalla. Loppuillasta oli kundissa (ja muussakin seurueessa) havaittavissa pientä väsymystä mutta leikki maistui loppuun asti. Niinkin hyvin niin että pienet raivaritkin kundi päästi ilmoille kun alettiin pukea päälle kotimatkaa varten. Unentuloa sai kyllä kotona odottaa tovin joten taisi risteily olla jännittävä kokemus kundille.
<3
VastaaPoista