Raumatisoitumista

Hupsista, lupasin edellisessä postauksessa kirjoittaa käynnistämme Gustaf -museossa Mäntässä mutta muistinkin, että Rauman reissu on Kylmäpihlajan majakkaa lukuunottamatta vielä hehkuttamatta. Eka siis Raumaa, seuraavalla kerralla Gustafia.

Saavumme Raumalle parahiksi lounasaikaan. Vanhassa kaupungissa pitää hetki kiertää kujia ja kortteleita että löytyy vapaata (ja ilmaista) parkkipaikkaa. Tarkkana pitääkin olla ettei lähde kiellettyyn ajosuuntaan, sen verran ovat kapoisia kujat ja liikkuminen autolla rajoitettu. Hyvä niin.

Olin ennakkoon vähän ahdistunut kun olin lukenut mitä kaikkea kivaa näkemistä ja tekemistä Raumalla oli. Onneksi vanha kaupunki osoittautuu melko kompaktiksi kooltaa ja lounaspaikan valinta ratkeaa kun Osteria da Filippon pizzat kirivät niukin naukin ohi kehutun ja kutsuvan ravintola Goton lounastarjonnan.

Filippo tarjoilee italialaisia klassikoita suloisessa suominostalgian ja kitschin sisustussekamelskassa. Ravintola ei ole millään tapaa esteetön vauvaperheitä ajatellen; kadulta sinne kiivetään ylös kapeita rappuja pitkin eikä vessan vaipanvaihtomahdollisuudet ole häävit, mutta kaikki vaiva saapua paikalle lapsen kanssa palkitaan. Syöttötuoleja löytyy toki ja tauluissa, värikkäissä muovieläimissä ja eripariastioissa riittää pienellä ihmeteltävää.

Turussa käsin valmistettu gelato houkuttaa pistäytyjiä kadulta, mutta loma-aikaankin ravintola on täynnä lounastajia, murteesta päätellen paikallisia mutta myös jokunen ulkopaikkakuntalainen. Pizzaa ja pastaa naamaan (nam) ja olemme valmiita tutustumaan Rauman vanhaan kaupunkiin.

Tämän vuoden aikana olemme ehtineet koluta jo muutaman puutalokaupunginosan eri paikkakunnilla mutta Rauma on niistä eniten elämässä kiinni. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä että vanhan kaupungin kortteleista löytyy toki täälläkin ihania pikkuputiikkeja ja kahviloita mutta myös ihan tavallisia kauppoja ja palveluita, joita arjessa tarvitaan. Tori kaupungin keskellä on samanaikaisesti moderni ja vanhanaikainen.

Kierrämme vanhan Rauman nähtävyydet kaupungin äänikarttaa kännykällä kuunnellen. Pistäydymme myös Vanhan raatihuoneen (kuvassa alla) matkailuneuvonnassa ja saamme perheille tarkoitetun alennuspassin  paperiversiona. Välipala nautitaan kirkon pihassa (kuva yllä ) ja loppuiltapäivä kuluu hauskoja vanhoja kylttejä ja sisäpihoja bongaillessa.

Pizzan ja jätskien päälle emme kykene enää päiväkahville mutta ostamme iltaherkuksi Kontion kahvilan kuuluja vaniljamunkkeja. Ainoa harmistus illalla niitä syödessä on että olen ostanut vain yhden munkin kummallekin (vanhemmalle, meillä herkut syödään visusti kun kundi on jo nukkumassa ettei tartte jakaa kolmeen osaan). Näitä herkullisia palleroita olisi mennyt kerralla enemmänkin!