Päiväunelmia ja passikuvia

Pojasta on nyt sitten passikuvat. Hoidettiin se samalla kun kyläiltiin mummuloissa Pohjanmaalla.

Olin valmistautunut tilanteeseen huolella lukemalla tositarinoita netin keskustelupalstoilta. Tähän malliin: Kuvauksessa menee aikaa vähintään tunti. Vauva joko huutaa pää punaisena koko session ajan tai nukkuu niin että kuvia ei voi ottaa kun silmät ei ole auki -> herätys kesken unien ja vauva huutaa pää punaisena. Tai että suu ei pysy kiinni kuten passikuvassa kuuluu. Tai että kuvaaja ei osaa asiaansa, koko homma menee säheltämiseksi ja poliisilaitoksella meille kerrotaan, että kuva ei kelpaa passiin.

Ja miten homma sitten meni:

- Terve, meillä ois tuossa tommonen 8-viikkoinen poika josta pitäis saaha passikuva, onnistuuko?
- Kyllä, 3-viikkoinen on nuorin josta olen kuvan ottanut.

Vauva nostetaan vaunusta kesken päiväunien ja mennään kuvaushuoneeseen. Äiti istutetaan tuoliin ja vauva syliin istumaan sivuttain äidin käteen nojaten. Kuvaaja käskee äidin korjata vähän kädenasentoa vauvan niskan ja selän takana sekä nostaa vauvaa vähän pystympään. Ai niin, vauva ei siis huuda missään vaiheessa ja silmät on auki, suu kiinni... Naps, naps. Naps, naps, naps. Viisi otosta ja homma on purkissa. Tulos: laadultaan onnistunut passikuva. Kuvassa poika jonka posket näkyisi vaikka takaa päin. Ihan itsensä näköinen. Ja kelpaa varmasti passinhakutilanteessa.

Vinkiksi lukijoilleni siellä kotihoodeilla: Nivalan Pikakuvapalvelu rules!

Sitten varasimme ajan poliisilaitokselta passinhakua varten isälle ja pojalle. Ajanvarauskalenteri oli tosi helppo käyttää ja ajan saimme parin viikon päähän vaikka mediassa oli aiemmin peloteltu että passipalvelut ovat ruuhkautuneet ja ajan saa pahimmillaan parin kuukauden päähän. Nyt tarvii vain mennä paikan päälle passikuvien sekä käteisen kera ja tehdä pojille hakemukset. Alaikäiselle lapselle passia haettaessa tulee molempien huoltajien olla paikan päällä tai poissaolevan huoltajan täytyy täyttää suostumuslomake. Vauvan ei kuulemma tarvitse allekirjoittaa omaa passiaan (hih) eikä alle 12-vuotiailta oteta myöskään sormenjälkeä biometriseen passiin. Passin saa lähimmälle R-kioskille noin viikon kuluessa. Kuulostaa helpolta.

Kunhan passit ovat meillä sitten kourassa niin pääsemme varailemaan matkoja! Ihan ekana olisi tarkoitus lähteä valloittamaan Pietari ja myöhemmin kesällä Tukholma. Löysin kirpparilta Lapsiperheen Matkakäsikirjan ja olen sitä ahminut iltalukemisena sängyssä niin että Nukku-Matti on toistuvasti tullut kylään aivan liian myöhään... Kirjassa on listattu lapsiperheen matkailun aakkoset eli kattava vinkkilista matkallelähtijälle aina majoitusjärjestelyistä ja varausten tekemisestä tuttipullojen ja tuttien desinfiointiin matkan aikana. Aika monta ahaa-elämystä sain kun aakkoset läpi luin. Toinen osa kirjasta listaa 31 matkakohdetta, mutta niitä en ole vielä uskaltanut lukea koska matkakuume saattaisi nousta pilviin...

Tuntuu, että lapsiperheiden matkailusta voi nyt lukea vähän joka paikassa. Hmm, vai kiinnittäisiköhän niihin artikkeleihin syystä tai toisesta nyt eri tavalla huomiota kuin aiemmin...?? Anyhow, Matkailulehti Mondon maaliskuussa julkaistussa lehdessä (2/2013) oli hyvä artikkeli lapsiperheiden matkailusta (samat kirjoittajat kuin Matkakäsikirjassa). Ja Vauva-lehdessäkin on keväällä ollut juttua vauvamatkailusta. Lisäksi törmäsin Lapsimessuilla jo työn kautta aikoinaan tutuksi tulleeseen Matka Tenava-lehteen, jolle silloin en liiemmin lämmennyt mutta nyt jo selasin aivan eri mielellä.

Pidän teidät ajantasalla jahka olemme päässeet päiväunelmista ja nojatuolimatkailusta vaiheeseen matkan bookkaus ja lähtövalmistelut!

Lätkässä

Helsinki isännöi parhaillaan lätkän MM-kisoja yhdessä Tukholman kanssa. Meidän perhe ei tänä(-kään) vuonna tullut hankkineeksi lippuja Suomen peleihin koska Pikku-Ukon kanssa lienee kätevintä katsoa matsit koti- tai naapurin sohvalta. Lätkämatsi jäähallissa on yksi harvoja paikkoja joihin en lähtisi ihan pikkuisen vauvan kanssa, en tiedä kyllä miksi... Kotikisat ovat kuitenkin iso juttu meille ja Stadille ja niinpä suuntasimme yhtenä iltana ennen Suomen matsia päivälenkin sijasta  Hartwall Areenan kupeeseen pystytetylle kisatorille Hockey Gardenille.

Hockey Garden on avoinna jokaisena pelipäivänä ja meno alkaa pari tuntia ennen ensimmäistä matsia. Matsit näytetään tietysti ravintolan jättiscreeniltä ja lisäksi tarjolla on mm. kasvojen maalausta, kotimaisia artisteja, matsien selostuskaraoke yms. hauskaa. Ja fanituotemyymälä ja ilmaiskrääsää yhteistyökumppanien standeilla. Arvatkaapa tekikö mieli ostella pikku kundille vaikka mitä siistiä Leijona-kamaa, mutta onneksi järki alkoi kulkea hintalappuja katsoessa... Meidän kundi taisi olla kisatorin nuorin kävijä ja täytyy myöntää että vauvafasiliteetit olisivatkin olleet olemattomat mikäli kundille olisi huoltotoimenpiteitä täytynyt vierailun aikana alkaa tehdä.

Hockey Garden on pystyssä 16.5. asti eli yhtä kauan kuin matseja Helsingissä pelataan. Sanomatalon edustalle keskustaan taas pystytetään Kiekkotori tulevana perjantaina ja se on auki finaalisunnuntaihin eli 19.5. asti. Siellä pääsee pelaamaan mm. tossulätkää ja luistelemaan jääkiekkokaukalossa, jossa järkätään myös junnumatseja. Ja tietty ottelut jättiscreeniltä täälläkin.Täällä pitää pistäytyä myös, varsinkin jos Suomi pelaa mitaleista!

Kuvista välittynee Hockey Gardenin tunnelma paremmin kuin tuhannesta sanasta...

Mummolaan kun autoilemme pilven hattaraa ei näy!

Vauvan ollessa paria päivää yli kuukauden ikäinen lähdimme ensimmäiselle pitemmälle automatkalle. Suuntana Pohjanmaa ja mummulat. Kesänopeudet oli jo astuneet voimaan joten osasimme odottaa matkan taittuvan hieman nopeampaa kuin talviaikaan. Koskapa reissuun oli varattu vain viikonloppu eli perjantaina iltapäivästä matkaan ja sunnutaina takaisin, olimme päättäneet ajaa matkan suuremmin pysähtelemättä. Yllätyksenä meille kyllä tuli että onnistuimme ajamaan matkan yhtä nopeasti kuin ennen perheenlisäystäkin.

Olimme varautuneet matkaan tuttipullolla ja maitopumpulla. Näillä (ja äidin matkalukemisella) pärjättiinkin hyvin ajomatkat ja pysähdyttiin vain vaipanvaihtoon kun 2/3 matkasta oli ajettu. Kyllä, tunsin itseni huonoksi äidiksi kun en imettänyt viiteen ja puoleen tuntiin... Mutta onneksi jälkeenpäin ruoka maistui perinteisellä menetelmällä tarjottuna yhtä hyvin kuin ennenkin eli ei traumoja pojalle eikä äidille.

Halusimme pelata toistaiseksi varman päälle vaipanvaihtoasioiden kanssa ja pysähdyimme mennen tullen ABC:lla. Tiesin nääs, että niiltä löytyy vauvanhoitotilat jossa on paitsi asiallinen hoitopöytä niin myös imetysmahdollisuus. Viitasaaren ABC:lla olikin tilat viimeisen päälle; hoitohuoneeseen pääsi vain koodilla (eli ei pelkoa "väärinkäyttämisestä") ja siellä oli jopa käsinojallinen tuoli imetystä varten. Heinolan ABC:n tilat eivät olleet ihan yhtä priimakunnossa. Meillä ei ollut mukana omaa pyyhettä eikä kertakäyttöistä hoitoalustaa (oppitunti numero yksi itselle: ota jompikumpi mukaan seuraavalla kerralla!) ja hoitohuoneessa oli vain wc-paperia ja kankainen pyyheautomaatti joten Viitasaaren hoitohuoneessa tarjolla ollut rullapaperi nousi hetkessä arvoon arvaamattomaan.

Pikku-ukko tietysti nukkui lähes koko automatkan ja äippä istui takapenkillä tuttipullot valmiina suuhun tökättäväksi kunhan vain herra ilmoitti haluavansa syödä. Pitkistä päikkäreistä huolimatta uni maistui pienelle seuraavina öinä ihan normaalisti.

Poika lienee luonteeltaa sosiaalinen tapaus, sen verran mutkattomasti suhtautui kaikkiin uusiin ihmisiin joita viikolopun aikana tapasi ja pidensi jopa ruokailuväliä hetkittäin niin että äiti ja isä saivat kahvitella tai ruokailla rauhassa loppuun ilman kitinöitä vaikka pojan ruoka-aika yleensä alkaa juuri samalla hetkellä kun vanhemmat istuvat pöytään.

Kaiken kaikkiaan tämä reissu meni superhyvin ja vahvistaa meidän vanhempien uskoa siihen että pienen ihmisenkin kanssa voimme automatkailla "kuten ennenkin" kunhan ruokaa riittää ja läheisyyttä on tarjolla sitten ajon päälle. Nyt on hyvä mennä; mielenkiinnolla odotan jo taaperoikää kun turvaistuimessa istuminen ei enää nappaakaan... Seuraava mummulanreissu onkin tulossa jo muutaman
viikon päästä!