Olin valmistautunut tilanteeseen huolella lukemalla tositarinoita netin keskustelupalstoilta. Tähän malliin: Kuvauksessa menee aikaa vähintään tunti. Vauva joko huutaa pää punaisena koko session ajan tai nukkuu niin että kuvia ei voi ottaa kun silmät ei ole auki -> herätys kesken unien ja vauva huutaa pää punaisena. Tai että suu ei pysy kiinni kuten passikuvassa kuuluu. Tai että kuvaaja ei osaa asiaansa, koko homma menee säheltämiseksi ja poliisilaitoksella meille kerrotaan, että kuva ei kelpaa passiin.
Ja miten homma sitten meni:
- Terve, meillä ois tuossa tommonen 8-viikkoinen poika josta pitäis saaha passikuva, onnistuuko?
- Kyllä, 3-viikkoinen on nuorin josta olen kuvan ottanut.
Vauva nostetaan vaunusta kesken päiväunien ja mennään kuvaushuoneeseen. Äiti istutetaan tuoliin ja vauva syliin istumaan sivuttain äidin käteen nojaten. Kuvaaja käskee äidin korjata vähän kädenasentoa vauvan niskan ja selän takana sekä nostaa vauvaa vähän pystympään. Ai niin, vauva ei siis huuda missään vaiheessa ja silmät on auki, suu kiinni... Naps, naps. Naps, naps, naps. Viisi otosta ja homma on purkissa. Tulos: laadultaan onnistunut passikuva. Kuvassa poika jonka posket näkyisi vaikka takaa päin. Ihan itsensä näköinen. Ja kelpaa varmasti passinhakutilanteessa.
Vinkiksi lukijoilleni siellä kotihoodeilla: Nivalan Pikakuvapalvelu rules!
Sitten varasimme ajan poliisilaitokselta passinhakua varten isälle ja pojalle. Ajanvarauskalenteri oli tosi helppo käyttää ja ajan saimme parin viikon päähän vaikka mediassa oli aiemmin peloteltu että passipalvelut ovat ruuhkautuneet ja ajan saa pahimmillaan parin kuukauden päähän. Nyt tarvii vain mennä paikan päälle passikuvien sekä käteisen kera ja tehdä pojille hakemukset. Alaikäiselle lapselle passia haettaessa tulee molempien huoltajien olla paikan päällä tai poissaolevan huoltajan täytyy täyttää suostumuslomake. Vauvan ei kuulemma tarvitse allekirjoittaa omaa passiaan (hih) eikä alle 12-vuotiailta oteta myöskään sormenjälkeä biometriseen passiin. Passin saa lähimmälle R-kioskille noin viikon kuluessa. Kuulostaa helpolta.
Kunhan passit ovat meillä sitten kourassa niin pääsemme varailemaan matkoja! Ihan ekana olisi tarkoitus lähteä valloittamaan Pietari ja myöhemmin kesällä Tukholma. Löysin kirpparilta Lapsiperheen Matkakäsikirjan ja olen sitä ahminut iltalukemisena sängyssä niin että Nukku-Matti on toistuvasti tullut kylään aivan liian myöhään... Kirjassa on listattu lapsiperheen matkailun aakkoset eli kattava vinkkilista matkallelähtijälle aina majoitusjärjestelyistä ja varausten tekemisestä tuttipullojen ja tuttien desinfiointiin matkan aikana. Aika monta ahaa-elämystä sain kun aakkoset läpi luin. Toinen osa kirjasta listaa 31 matkakohdetta, mutta niitä en ole vielä uskaltanut lukea koska matkakuume saattaisi nousta pilviin...
Tuntuu, että lapsiperheiden matkailusta voi nyt lukea vähän joka paikassa. Hmm, vai kiinnittäisiköhän niihin artikkeleihin syystä tai toisesta nyt eri tavalla huomiota kuin aiemmin...?? Anyhow, Matkailulehti Mondon maaliskuussa julkaistussa lehdessä (2/2013) oli hyvä artikkeli lapsiperheiden matkailusta (samat kirjoittajat kuin Matkakäsikirjassa). Ja Vauva-lehdessäkin on keväällä ollut juttua vauvamatkailusta. Lisäksi törmäsin Lapsimessuilla jo työn kautta aikoinaan tutuksi tulleeseen Matka Tenava-lehteen, jolle silloin en liiemmin lämmennyt mutta nyt jo selasin aivan eri mielellä.
Pidän teidät ajantasalla jahka olemme päässeet päiväunelmista ja nojatuolimatkailusta vaiheeseen matkan bookkaus ja lähtövalmistelut!
Täältä sainkin hyvön vinkin tsekata tuo kirja! Ollaan lähdössä perheen kanssa ekaa kertaa ulkomaille ja meillä pienin silloin 5,5 kk.
VastaaPoista(jA ollaanhan me livenäkin törmätty. teidän kummipojan synttäreillä toukokuussa ;D Olipas hämäräperäistä :D )
Kiva, kirja on kyllä hyvä. Tosin lukiessa alkaa vähän ahdistaa, että entä jos olisinkin lähtenyt matkalle ajattelematta tuota ja tuota ja tietämättä tuota... Että tieto myös lisää tuskaa ;) Hauskaa reissua teille, toivottavasti kaikki nauttivat lämmöstä siellä!
Poista