Hääpäivähemmottelua avec pygmi

Ongelma. Mulla ja miehellä on ollut tapana näin lokakuussa karata kahdestaan romanttiselle (tai toisinaan vähemmän romanttiselle) viikonloppumatkalle viettämään hääpäivää lähelle tai kaus. Mitäs nyt kun mummut asuu kaukana ja poika vielä äidinmaidolla? No otetaan poika mukaan ja mennään hemmottelulomalle kolmestaan. Porvoosta löytyisi pari ihanaa boutique-hotellia, mutta ne on K12... Billnäsin hotelli on, no, kallis. Mutta tadaa, Långvikissa järkätään Långweekend-hemmotteluviikonloppuja (pariskunnille), sieltä löytyy vauvojensänkyjä eli lapset on tervetulleita ja mikä parasta reissuun voi yhdistää käynnin ravintola Bistro O Matissa jota on hehkutettu kovasti ja jonne olen pitkään halunnut tehdä ekskursion. Päätös oli sitten helppo. Kirkkonummelle.

Lounas Bistro O Matissa alkoi lupaavasti kun neljästä syömässä olleesta seurueesta kolmessa oli lapsia ja kun olimme lopettelemassa tuli sisään vielä paikallinen junnujoukkue kaudenpäätöslounaalle. Ei siis pelkoa, että joku olisi katsonut meitä kieroon kun kehtaamme tulla noin tasokkaaseen paikkaan vauvan kanssa. Henkilökunta oli tehokasta ja ystävällistä ja huomioi pikkumiehen koko ajan kuitenkaan sortumatta lässyttämään ja paijaamaan tätä. Kundi tietysti söi mukana tuotua ruokaa mutta senkin tarjoilijat laittoivat kauniisti tarjolle lämmityksen yhteydessä. Äiti ja isä herkuttelivat alkupaloilla ja varauksettomat kehut ansainneella salaatilla sekä burgerilla.

Långvikissa oltiinkin sitten ainoa pariskunta joka oli raahannut lapsen mukaansa. Onneksi kundi on hyvin vieraskorea ja vissiin oli kanssalomailijatkin kun yhtään pitkää katsetta ei saatu. Tai ehkä en vaan huomaa niitä yleensäkään...

Långvik ihastutti interiöörillään; kaikki oli vimosen päälle mutta KOP:n vanhan koulutuskeskuksen henki näytti säilyneen mm. uudistamalla vanhoja designkalusteita nykykäyttöön sopivaksi. Tilavaan huoneeseen mahtui sekä rattaat että lastensänky ja vielä jäi kundille tilaa ryömiä ja touhuta lattialla. Vedenkeitin ei kuulunut normivarustukseen mutta sellainen tuotiin meille pyynnöstä, joten puuronkeittokin onnistui huoneessa. Baarikaapin sisältö nostettiin pöydälle ja pullomaidot tilalle, sillä äiti heittäytyi vallan vastuuttomaksi ja joi illan aikana pari lasia samppanjaa (jep, aitoa, mukanatuotua, ja vielä vauvalahjaksi saatua, ajatelkaa).

Iltapäivän aikana ehdittiin käydä päiväkävelyllä hotellin ympäristössä, äiti kuntosalilla sekä koko posse kylpyläosastolla. Olin lukenut etukäteen että kylpylän puolella on kuumavesikahluuallas jossa oli tarkoitus pikku kundia uittaa mutta allas osoittautui about puoli metriä kertaa metri -kokoiseksi lätäköksi jossa tosi kuumaa vettä oli juuri ja juuri nilkkoihin asti joten ainut vaihtoehto oli viedä vauvauintia harrastanut lapsi kuntoaltaaseen. Kundi totisesti yllätti meidät innostumalla "uimaan" vedessä, joka oli vain 26-28 asteista. Porealtaisiin ei viitsitty kundia viedä pissimään (niistä leek-proof uimahousuista koskaan tiedä...) toisten pariskuntien viettäessä niissä laatuaikaa keskenään samppanjaa ryystäen (samppanja-tastingista ostettua, ei kotoa tuotua). Äiti pääsi myös saunaosastolle kokeilemaan amazon-suihkuja sekä infrapunasaunaa poikien lähtiessä edeltä valmistautumaan illalliseen.

Illallisravintolaan mennessä kundi yllätti meidät toistamiseen ja nukahti rattaisiin niin että äiti ja isi saivat leikkiä romanttista kynttiläillallista hyvän aikaa ihan kahdestaan. Herättyään ipana alkoi tapojensa vastaisesti juonitella syöttötuolissa, mutta onneksi juuri samoihin aikoihin illan live-esiintyjä aloitti ekan settinsä joten pariskunnat naapuripöydissä saivat syödä kuulematta kitinää.

Muut pariskunnat varmaan jatkoivat iltaa pilkkuun asti takkatulen loimussa baarin puolella, mutta nämä vanhemmat vei kundin kuuliaisesti nukkumaan rutiiniaikaan. Ja eipä mennyt kuin tunti pari kundin nukahtamisen jälkeen kun omatkin luomet alkoi painaa liikaa ja sänky houkutella. Mikäpä siinä nukkumaan mennessä, takana ihana päivä maailman parhaassa seurassa.

Terve, terve, loistava sänky harjoitella seisomista tukea vasten

Ylös, ulos ja kansallispuistoon!

Eräänä aurinkoisena syyspäivänä, kun lehdet olivat vielä puissa, suuntasimme ruskaretkelle Nuuksioon. Isälle ja pojalle eka kerta, itse olen kerran käynyt. Siis korkea aika tutustua paikkaan, jonka japanilaisturistitkin tietävät must -kohteeksi pääkaupunkiseudulla.

Suurin syy itselleni päästä juuri Nuuksioon oli käydä tutustumassa alkukesästä avattuun Suomen luontokeskus Haltiaan. Paikalle oli löytänyt pari muutakin, parkkipaikka oli täyteenammuttu ja busseilla tuli lisää väkeä yksin ja ryhmissä. Sen toki arvasi kun kyseessä on uusi käyntikohde ja päivä ehkä syksyn viimeinen kaunis. Sisällä Haltiassa ihmisiä ei kuitenkaan ollut ruuhkaksi asti ja pääsimme ihastelemaan paitsi talon arkkitehtuuria myös ilmaista Viherkehänäyttelyä kaikessa rauhassa. Mukelon kanssa päätimme jättää maksullisen näyttelyn myöhemmälle, mennä sinne sitten kun poikakin saa siitä irti vähän enemmän. Näkemieni videoinserttien perusteella kyllä näyttelyyn pääsyä kannattaa odottaa. Ihastuimme näin pikaisellakin visiitillä paikkaan jo niin paljon että kummitädille suunniteltu synttärikukkakimppu vaihtuikin Haltian lahjakorttiin...

Haltian parkkiksen kupeesta pääsee parin kilometrin mittaisella luontopolulle joka esteettömyydessään soveltuu jopa korkkareilla tai lastenrattaiden kanssa käveltäväksi. Me hurautimme kuitenkin Haukkalammelle testaamaan kundin kantorinkkaa ja kävelimme Punarinnan kierroksen (n. 2km). Kalliot tekivät reitistä sopivan haastavan ensikertalaisille kun sadekuuro meidät vielä yllätti kesken matkan liukastaen kävelyalustaa. Onneksi isän askel oli vakaa ja kundi tykkäsi istua rinkassa.

Reitin varrelle sattui myös nuotiopaikka jolla söimme eväitä ja ihastelimme sorsia. Ne taisivatkin kundin mielestä olla reissun parasta antia kun ihan ääneen kikatteli sorsien tehdessä syöksysukelluksia leivänpalojen perään.

Reittimme päättyi Haukkalammelle opastuvan kulmille, josta löytyy myös vesipiste ja kuivakäymälä, jopa nimellinen lastenhoitohuone.

Tampereella on metso, Espoossa sotka

Arvaatko mikä tämä on?

Tyyntä sadekuuron jälkeen

Eväshetki

Hyvin palvellut 

Ookko nää käyny Oulusa? Määpä oon.

Yhtenä perjantaina päätimme pakata porrasperä-Passattiin 3 lasta, 2 äitiä sekä kahdet rattaat ja suunnata sukuloimaan ja shoppailemaan Ouluun. Retki ei (onneksi) alkanut pääkaupunkiseudulta vaan mummulasta Pohjanmaalta. Pari tuntia, pari kitisevää serkkupoikaa ja äideillä paljon kuulumisia vaihdettavana, siinä automatkan ydin.

Minä olen yleensä automatkoilla vapautettu kuskin tehtävistä ja kun Passatin takapenkki ei vetänyt kolmea turvaistuinta niin pääsin/jouduin sinne serkkupoikien väliin pitämään huolta herrojen viihtyvyydestä. Voitte kuvitella että kumpikaan ei oikein malttanut nukkua vaan äkisivät siinä vuorotellen ja tuttia sai tökätä suihin molemmilla käsillä yhtä aikaa. Onneksi vasta viimeiset 30 kilsaa huusivat kurkku suorana vuorotellen. Siinä sai kyllä melkoisen lastenlaulusikermän Leipuri Hiivasta Tuiki, tuiki tähtöseen vetaista ennen kuin oltiin perillä.

Reissun missiona oli hyvin vähäpätöisesti löytää alusvaatteita ja juhlatamineita H-Ä-I-T-Ä varten. Ei ihan pala kakkua... Onneksemme Oulussa aikuisten määrä tuplaantui kummin ja enokin liittyessä seuraamme joten me mutsit päästiin sovituskoppiin ihan ilman lahkeessaroikkujia.

Non Boutique oli uusi tuttavuus jopa paikallisoppaillemme ja sieltähän meille olisi löytynyt retro juhlavaate poikineen. Tyydyin kuitenkin ostamaan sormuksen joka muotokieleltään ja väritykseltään passaa mun kalleimpiini elikkä Minna Parikan ballerinoihin. Sormus saattaa ehkä myös kertoa tarpeestani olla näyttämättä kolmekymppiseltä kotiäidiltä... Tosin lapseton ystäväni totesi sormuksen nähtyään, että "ai, sulla on tommonen lapsi-sormus". Touché.

Romeo & Julia -koruliikeessä mentiin sitten ihan pähkinöiksi. Liikaa kaikkea ihanaa... Käsilaukkuja, korviksia, huiveja, kynsitarroja, tiaroita. Onneksi häät on hyvä (teko)syy laittaa koruvarannot uusiksi.

Tietysti reissussa pitää aina tsekata myös kaupungin herkkutarjonta. Kuudes Maku -herkkukaupasta löytyi tuliaiseksi (itselleni) paria ihanaa irtoteetä sekä iltaherkuksi suklaa-pähkinä-hedelmä-naposteltavaa.

Myöhäinen lounas nautittiin ravintola Olimpoksessa, johon meidän remusakki mahtui heittämällä sisälle ilman varausta. Näytti muutkin lasten kanssa liikkuvat löytäneen paikan, pöydissä istui parhaimmillaan kolmea tai neljää sukupolvea. Olimpoksen välimerellinen keittiö tarjoaa iloisen sekoituksen kreikkalaista, turkkilaista, italialaista ja espanjalaista, myös peruspizzaa ja kebabia. Ihastuttava lastenmenu jatkaa samaan henkeen tarjoten tuttujen ja turvallisten lohen ja jauhelihapihvien lisäksi myös vähän eksoottisempia ruokia, pita-kebua, lammasvarrasta ja friteerattuja mustekalarenkaita. Ihan pikku-kundin puolesta harmitti että joutuu nauttimaan ruokansa vielä sosemuodossa.

Kotimatka sujui samoissa merkeissä kuin menomatka, mitä nyt kundit aloittivat kuorohuudannan jo puoli välissä matkaa. Serkkupojan ostin hiljaiseksi parilla lakupalalla, omani vesipullolla. Lakunsyöjä tosin sai melkoiset raivarit kun tarjoilu loppui meidän hypätessä kyydistä mummulan pihassa. Pahoitteluni hänen äidilleen jos matkan viimeiset kymmenen kilsaa oli pelkkää itkupotkuraivaria takapenkillä.