Yhtenä perjantaina päätimme pakata porrasperä-Passattiin 3 lasta, 2 äitiä sekä kahdet rattaat ja suunnata sukuloimaan ja shoppailemaan Ouluun. Retki ei (onneksi) alkanut pääkaupunkiseudulta vaan mummulasta Pohjanmaalta. Pari tuntia, pari kitisevää serkkupoikaa ja äideillä paljon kuulumisia vaihdettavana, siinä automatkan ydin.
Minä olen yleensä automatkoilla vapautettu kuskin tehtävistä ja kun Passatin takapenkki ei vetänyt kolmea turvaistuinta niin pääsin/jouduin sinne serkkupoikien väliin pitämään huolta herrojen viihtyvyydestä. Voitte kuvitella että kumpikaan ei oikein malttanut nukkua vaan äkisivät siinä vuorotellen ja tuttia sai tökätä suihin molemmilla käsillä yhtä aikaa. Onneksi vasta viimeiset 30 kilsaa huusivat kurkku suorana vuorotellen. Siinä sai kyllä melkoisen lastenlaulusikermän Leipuri Hiivasta Tuiki, tuiki tähtöseen vetaista ennen kuin oltiin perillä. Reissun missiona oli hyvin vähäpätöisesti löytää alusvaatteita ja juhlatamineita H-Ä-I-T-Ä varten. Ei ihan pala kakkua... Onneksemme Oulussa aikuisten määrä tuplaantui kummin ja enokin liittyessä seuraamme joten me mutsit päästiin sovituskoppiin ihan ilman lahkeessaroikkujia.
Non Boutique oli uusi tuttavuus jopa paikallisoppaillemme ja sieltähän meille olisi löytynyt retro juhlavaate poikineen. Tyydyin kuitenkin ostamaan sormuksen joka muotokieleltään ja väritykseltään passaa mun kalleimpiini elikkä Minna Parikan ballerinoihin. Sormus saattaa ehkä myös kertoa tarpeestani olla näyttämättä kolmekymppiseltä kotiäidiltä... Tosin lapseton ystäväni totesi sormuksen nähtyään, että "ai, sulla on tommonen lapsi-sormus". Touché.
Romeo & Julia -koruliikeessä mentiin sitten ihan pähkinöiksi. Liikaa kaikkea ihanaa... Käsilaukkuja, korviksia, huiveja, kynsitarroja, tiaroita. Onneksi häät on hyvä (teko)syy laittaa koruvarannot uusiksi.
Tietysti reissussa pitää aina tsekata myös kaupungin herkkutarjonta. Kuudes Maku -herkkukaupasta löytyi tuliaiseksi (itselleni) paria ihanaa irtoteetä sekä iltaherkuksi suklaa-pähkinä-hedelmä-naposteltavaa.
Myöhäinen lounas nautittiin ravintola Olimpoksessa, johon meidän remusakki mahtui heittämällä sisälle ilman varausta. Näytti muutkin lasten kanssa liikkuvat löytäneen paikan, pöydissä istui parhaimmillaan kolmea tai neljää sukupolvea. Olimpoksen välimerellinen keittiö tarjoaa iloisen sekoituksen kreikkalaista, turkkilaista, italialaista ja espanjalaista, myös peruspizzaa ja kebabia. Ihastuttava lastenmenu jatkaa samaan henkeen tarjoten tuttujen ja turvallisten lohen ja jauhelihapihvien lisäksi myös vähän eksoottisempia ruokia, pita-kebua, lammasvarrasta ja friteerattuja mustekalarenkaita. Ihan pikku-kundin puolesta harmitti että joutuu nauttimaan ruokansa vielä sosemuodossa.
Kotimatka sujui samoissa merkeissä kuin menomatka, mitä nyt kundit aloittivat kuorohuudannan jo puoli välissä matkaa. Serkkupojan ostin hiljaiseksi parilla lakupalalla, omani vesipullolla. Lakunsyöjä tosin sai melkoiset raivarit kun tarjoilu loppui meidän hypätessä kyydistä mummulan pihassa. Pahoitteluni hänen äidilleen jos matkan viimeiset kymmenen kilsaa oli pelkkää itkupotkuraivaria takapenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti