Pimeä aine, glitter ja kosminen possu tekevät Talvisirkus Kosmoksen

Kuva Talvisirkus.fi , kuvaaja Riku Virtanen

Minulla oli ilo päästä katsomaan Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkusta jo näin kauden alussa. Iloinen olin myös siitä että sain seurakseni eskari-ikäisen kummilapseni isosiskoineen. Tehtiin kummilapsen äidin kanssa vaihtarit ja pikku kundi jäi hänelle hoitoon illaksi. Olisin niiiiin mielelläni aloittanut kundin sirkuskasvatusaivopesun jo tänä vuonna mutta kokemuksen perusteella arvelin, ettei esitys varsin vielä alle yksi vuotiaalle sovi. Pimeää, välkkyviä valoja, isoja ääniä... Vaikka vuosi sitten vatsassa sikiö oli aivan pähkinöinä Talvisirkuksen tunnelmasta.

Tämän vuotinen esitys on nimeltään Kosmos ja se tuo Kaapelitehtaan Pannuhalliin maailmankaikkeuden galakseineen ja alkeishiukkasineen. Esitys alkaa nykyhetkestä Veera-tytön ja enon lähtiessä matkaan ajassa taaksepäin kiehtovassa kosmoksessa. Huimien akrobatianumeroiden, jongleerauksen, saippuakuplien ja cyr-rengastemppujen kautta kuljetaan kohti alkuräjähdystä, maailmankaikkeuden luomishetkeä. Lavalla nähdään myös tontut ja possu, kosmisena tietysti.

Olen nähnyt Talvisirkuksen varmaan neljänä tai viitenä vuotena mutta joka kerta jokin uusi temppu salpaa hengityksen ja saa kädet hikoamaan pelkästä katselusta. Jos viime vuoden talvisirkus toi lavalle kireitä lihaksia ja sikspäkkejä (siis esiintyjäpoikien vatsalihakset, ei bissekeissejä) niin tänä vuonna sirkuksessa pääsee ihastelemaan kunnon äijäenergiaa. Nättejä kuitenkin olivat hame päällä. Ja glittertrikoissa.

Esityksen musiikki kulkee elektronisesta rockiin ja parasta siinä on, että säveltäjä-muusikko soittaa musiikin livenä joka esityksessä. Puvut kimaltavat glitteriä ja ledivaloja ja lähes 300 kilometriä vanhojen kotivideoiden VHS-nauhaa on saanut uuden elämän esityksen pimeänä aineena.

Seuralaiseni olivat innoissaan erityisesti vertikaalikangasnumeroista ja meitä kaikki viehätti ja huimasi pariakrobaattien temppuilu. Esityksen ikäsuositus on kolme vuotta ja esityksen ajan pitää turvallisuussyistä istua visusti paikoillaan. Pikku katsojille soveltuu siksi erityisen hyvin arkiaamujen ja iltapäivien tunnin mittaiset esitykset. Meidän eskarilainen jaksoi hyvin koko illan vaikka esitys loppuikin hänen nukkumaanmenoajan jälkeen. Seuraavan päivän leikit olivatkin sitten, ehkä arvaattekin - täynnä tanssia ja akrobatiaa.