Konttausta ja burgereita Antwerpenissa

Belgian lomamme kierto-osuus aloitettiin junamatkalla Antwerpeniin. Kaupunkia pidetään Belgian muotipääkaupunkina, sijaitseehan siellä taideakatemia ja sen kuuluisa muotisuunnittelun koulutusohjelma. Antwerpen tunnetaan myös timanttikaupan keskittymänä sillä valtaosa maailmalla myyntiin päätyvistä timanteista kulkee kaupungin kautta. Antwerpenin sataman on Euroopan toiseksi suurin. Eli superlatiivien kaupunki.

Heti upealta päärautatieasemalta (yllä) ulos astuessaan aistii, että kaupungin tunnelma on aivan erilainen kuin vaivaisten 50 kilometrin päässä Brysselissä. Siinä missä Brysseliä voisi kuvata sanoilla rappioromanttinen ja tiivis, Antwerpenista huokui tilantuntu. Talot olivat matalampia ja jalkakäytävät leveitä. Tuli mieleen Tampere.

Brysselissä kävelimme asunnoltamme kartan mukaisen keskustan toiseen laitaan puolessa tunnissa kun taas yhtä pitkänä pitämäämme matkaan (mittakaavattomassa kartassamme) Antwerpenissä menikin vaunujen kanssa rapiat puoli toista tuntia. Yhteneväistä Brysselissä ja Antwerpenissä (kuten kahdessa muussakin Belgian kaupungissa jossa vierailimme) on keskusaukion eli Grote Marktin ja sitä ympäröivän historiallisen keskustan upea arkkitehtuuri ja suuntavaistottomaksi tekevät pienet, sokkeloiset kadut.

Meidän must -listalla oli käydä valokuvataiteen museossa FoMussa. Kundin päiväunien aikana meillä vanhemmilla oli aikaa koluta museon kaikki neljä näyttelyä, jotka kaikki olivatkin mielenkiintoisia ja yhteinen punainen lanka kaikissa näyttelyissä liittyi toimittajan työhön. Itseeni vaikutuksen teki The Sochi Project -näyttely jossa on dokumentoitu tulevana perjantaina alkavien olympialaisten ja niihin valmistumisen vaikutuksia alueen luontoon ja ihmisten arkeen.

FoMu on moderni rakennus, joten rattaiden kanssa liikkuminen siellä oli helppoa ja ne sai ottaa sisään näyttelysaleihinkin. Inva-WC:stä löytyi myös hoitopöytä ja museon ravintolasta syöttötuoli, asioita joita ei voi ihan itsestäänselvyytenä pitää Belgiassakaan.

Historiallisen keskustastan laidalta rautatieasemalle johtaa shoppailukatu Meir, jonka varrelta löytyvät kansainväliset ketjuliikkeet. Kivenheiton päässä Meiristä sijaitsevalle belgialaisen muodin ostosalueelle ei kundin ja miehen kanssa liikkuessa ollut asiaa. Shoppailua täytyi muutenkin rajoittaa vaikka kauppojen -70% alennukset houkuttelivat sillä seuraavat kaksi viikkoa rinkan kantelu olisi varmaa ollut vähän työlästä.

Designkaupungissa kun oltiin niin kävimme kuitenkin ikkunaostosten lisäksi tsekkaamassa 100gr Design -kaupan sekä senhetkisen näyttelyn Winkelhaak Designcenterissä. Opaskirjan, This is Antwerp -applikaation ja työkaverin vinkkilistalta poimimme myös MAS-museon joka olikin arkkitehtoonisesti elämys. Itse museossa emme käyneet vaan ihastelimme rakennusta ulkoa ja sateista kaupunkia MASin näköalatasanteelta. Ensimmäisessä kuvassa maisemia tasanteelta, alla itse MAS.

Appin avulla bongasimme myös kanava toiselta puolelta suositun burgeriravintolan Burgerijin joka yllättikin meidät paitsi erinomaisella ruoallaan niin leikkihuoneellaan. Isommat lapset saattoivat leikkiä ja remuta keskenään leikkihuoneessa, jonka lasiseinä antoi ravintolasalin puolelle jossa vanhemmat sitten voivat rauhassa syödä ja seurustella samalla jälkikasvuaan silmälläpitäen. Kundikin nautti päästessään konttaamaan vapaasti sekä laskemaan liukumäestä. Kerrankin voin sanoa, että ruoat tulivat liian pian...

Yövyimme päärautatieaseman kupeessa Ibis Budget -hotellissa. Hiljattain remontoitu hotelli oli siisti ja huokea, ja huoneeseen mahtui vähän luovuutta käyttämällä sekä rattaat että vauvansänky. Meille osoitettiin ns. hiljainen huone, jossa ei ollut seinänaapureita ollenkaan, joten mahdolliset metelit tulivat vain käytäviltä. Meitä tosin nukutti niin hyvin että kertaakaan emme heränneet ulkopuolisten metelöintiin.

Aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan sillä halusimme kokeilla eri kahviloiden aamiaistarjoiluja. Otimme aamiaisen hotellissa kuitenkin viimeisenä aamuna ja 7 euron hintaansa nähden se oli hyvä ja monipuolinen. Kundikin sai puuroa aamiaiseksi. Huoneessa ei nimittäin ollut vedenkeitintä mikä vähän hankaloitti aamu- ja iltapalojen tarjoamista sekä tuttipullon pesua. Ei kyllä hoksattu kysyä respasta, olisiko keittimen saanut lainaan.

Brysselin asunnon telkkarittomuuden jälkeen mies oli ihan innoissaan päästessään kanavasurffailemaan. Parasta asiassa oli että Belgiassa näkyi useampi musiikkikanava jotka jopa näyttivät musiikkivideoita. Antwerpen tuleekin aina mieleen kuullessani ärsyttävyyteen asti kanavilla pyörinyt (ja miehen kotona luukuttaman)  Dj Freshin (joo, britti mutta biisi sopii kaupungin tunnelmaan) Dibby Dibby Sound.