Syksyllä on päästävä viikonlopuksi meren ääreen. Okei, kotimme lähellä on meri, mutta tarkoitan irtiottoa kaupungista. Lähdimme Helsinkiä pakoon... Hankoon.
Nyt kun hotellihuoneessa tulee vietettyä kohtalaisen pitkä ilta, ja matkan tarkoitus oli myös juhlistaa hääpäivää, halusin panostaa mukavaan hotelliin. Voiton jopa romanttisista villoista vei hotelli Regatta, kodikas boutiquehotelli Lars Sonckin suunnittelemassa jugendtalossa. Ja kun tarjolla oli saunallisia huoneita niin yksi sellainen, kiitos!
Vuonna 2012 remontoitu hotelli oikein huokui luksusta ulko-ovelle johtavasta punaisesta matosta lähtien. Huone oli myös mukava, kutsuva sänky ja katto korkealla. Tuossa ylhäällä heti oven avauksen jälkeen otettu kuva että näette koko komeuden ennen kuin meidän kimpsut ja kampsut on levitetty ympäriinsä. Pikku kundikin arvosti näitä samoja elementtejä; miten olikaan mukavaa pomppia sängyllä ja kiljua suureen ääneen kun huone kaikui. Äiti ja isä eivät ehkä nauttineet soundeista yhtä paljon. Onneksi naapurin sviitti taisi olla tyhjä...
Ihan kivenheiton päässä hotellista on leikkikenttä ja kaunis hiekkaranta, jolta kävimme keräämässä pikkuruisia simpukoita hoitotätille askartelutarpeisiin. Hangossa täytyy tietenkin myös käydä bongailemassa rantakadun puuhuviloita sekä Hangon Casino. Pakollisiin aktiviteetteihin kuulunee myös Rakkauden polulla kävely ja mekin tungimme sinne rattainemme. Jälleen kerran kiiteltiin Emmaljungan isoja ilmakumipyöriä, ne kun kulkivat niin sileillä kalliolla kuin juurakoiden yli. Suosittelen silti kantovälinettä jos aiotte vauvan kanssa oikeasti kävellä Rakkauden polun päästä päähän.
Koska kundi on nyt siinä iässä että paikallaan hiljaa istuminen pidemmän aikaa (kuin sen mitä jaksaa työntää ruokaa naamaansa) on rangaistuksista suurin, oli valittava päivällispaikka sen mukaan että ruoka tulee pöytään nopeasti eikä maksa liikaa. Emme nimittäin halunneet mennä kundin kanssa paikkaan jossa pääruoat alkavat kakkosella ja perässä on toinen numero. Ei siksi että emme raskisi maksaa ruoasta niitä hintoja, vaan siksi että olisi kohtuutonta pilata muiden tyyriisti maksavien ruokailijoiden ilta huutavan lapsen kanssa. Päivällispaikaksi valikoituikin Bistro Nauti. Bistroksi itsensä luokittelee nykyään moni ravintola ja sanoisin, että Nauti ei ehkä vallan vastannut sitä mielikuvaa joka itselle tulee bistrohenkisestä paikasta. Mutta söpö ja kodikas paikka. Kelpasi istua takkatulen ääressä. Ruoat tulivat pöytää pikapikaa ja olimme alle tunnissa ulos ravintolasta. Ei siis välttämättä paikka johon mennä syömään pitkän kaavan kautta, mutta jos skidit tykkää ranskiksista ja hamppareista niin täällä niitä saa.
Illalla kundin nukkumaan saaminen oli vähän haastavaa sillä kundi keksi alkaa repiä teippejä jolla vauvansänky oli teipattu kokoon (!). No, istuskelimme henkeä pidätellen kylppärin puolella (kundi nukahtaa parhaiten yksin ollessaan ilman ylimääräisiä "ärsykkeitä") ja odotimme milloin uskaltaa mennä saunan puolelle löylynheittoon. Hotellin kylpytakkia siis ehti kerrankin käyttää koko illan!
Ennen kotiinlähtöä piipahdimme vielä matkamuisto-ostoksilla Kädentaitajien pop up -joulupuodissa Vuorikadulla. Sanoisin, että Hanko toimii hyvin myös off-season!
Ihania kuvia ja mukava tarina. Pitää päästä Hankoon. Vieläköhän Casinolla olisi se ykskätinen rosvo joka antoi minulle täydenpotin kun kerran sitä pelasin...
VastaaPoista