Menneenä viikonloppuna ei ollut Helsingissä joulutapahtumista pulaa. Meillä käyntikohteiksi valikoitui kuitenkin ne perinteiset, joihin pitää joka vuosi päästä eli Tuomaan Markkinat ja Seurasaaren joulupolku.
Tuomaan markkinoita on nyt kehuttu ihan valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä. Ilahduttavan paljon siellä on ollutkin väkeä myös viikolla kun olen päiväsaikaan ohi kävellyt. Suuntasimme Senaatintorille Lucianpäivän iltana, pari tuntia ennen Lucian kruunaamista Tuomiokirkossa joten osasin odottaa lapsiperheitä ja jonoja. Hyvin torille kuitenkin mahtui.
Kundi kun äkkäsi joulutorin sydämessä sijaitsevan karusellin autoineen, oli parasta liittyä nopeasti jonon päähän. Suloinen karuselli on ilmainen, joten jono oli sen mukainen mutta lyheni rivakasti. Loppuillan pitikin kiertää karuselli kaukaa, kun lapsi olisi sinne joka välissä tietysti halunnut uudestaan.
Shoppailun lomassa pystyi seuraamaan Luciajuhlaa livenä Tuomiokirkosta kun Senaatintorille oli nyt pystytetty screeni, huippua! Luciakulkuettakin kävimme ihastelemassa, vaikka kundia kyllä kiinnosti eniten kulkuetta saattaneet poliisiautot ja katujuna. Kulkueen jälkeen piipahdimme vielä markkinoilla hakemassa ihanat moikkauskinttaat joululahjaksi, mutten kerro kenelle! Ravintolakojujen tarjonta jäi meillä tällä kertaa testaamatta, mutta onneksi työkavereiden kanssa on tarkoitus piipahtaa sinne pikkujoulutunnelmaa hakemaan ensi viikolla.
Sunnuntai valkeni harmaana muttei yhtään niin tuulisena ja kylmänä kuin monena aiempana vuonna Joulupolun aikaan. Nappasimme mukaan kummitytön ja lounaseväät ja lähdimme ihmettelemään joulunkoristuksen saanutta kansanpuistoa.
Parasta joulupolulla on että kaikki tekeminen on lapsille ilmaista ja vapaaehtoiset mummit, vaarit, tontut ja metsäneläimet pitävät huolta että kaikki viihtyvät. Kävimme tietysti postittamassa joulukortin vanhanaikaisine joululeimoineen. Kuka mahtaakaan olla se onnellinen, joka kortin saa...? Se selviää parissa päivässä!
Tikkupullat ja riisipuuro jätimme väliin, sillä paistelimme omat lounashampurilaiset Juhlakentän grillipaikalla ja napostelimme metsäneläinten tarjoamia pipareita. Koristeltuja pipareita oli polun varrella myös näytillä. Vau, mitä figuureja!
Hauskinta kundin mielestä oli jonottaa hevoskärryjen kyytiin. Ja pahinta ikinä olla siellä kyydissä vaikka mieluusti hoppoti-koppoti -ratsastaa metsässä kaatuneiden ruunrunkojen päällä ja vaikka päivähoidossa hoitokaverilla.
Lukuisat kynttilät tuovat tunnelmaa pimenevään talvi-iltaan ja mekin sytytimme omat joulunrauhankynttilämme samaan aikaan kun Lucia vieraili Seurasaaressa. Nyt olisi päässyt Lucian kanssa kuvaankin, mutta kummitytöllä oli jo kiire ottamaan poskimaalaus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti