Säkeitä Pietarista

Hupsista, taisin luvata kertoa enemmän meidän Pietarin matkasta. Että missä käytiin ja mitä tehtiin.

No, matka oli kertakaikkisen erilainen verrattuna aikaisempiin kaupunkilomiimme. Ennen tein tarkat päiväsuunnitelmat siitä mitä kunakin päivänä pitää nähdä/tehdä/kokea mutta nyt suunnittelimme päivää pariksi tunniksi eteenpäin, aina edelliseltä syötöltä seuraavaan.

Lapseton, Venäjällä pitkään asunut sukulaismiehemme oli sitä mieltä että venäläisvauvat eivät saa rintaa julkisilla paikoilla. Kundi tuli kuitenkin syötettyä aika monella puistonpenkillä, kohteliaisuussyistä huivin suojissa. Strelka, Mars-kenttä, Aleksandrovskij, muutamia nimeltä mainitakseni. Puistoissa istuskellessa pääsimme myös seuraamaan tavallisten pietarilaisten kesänviettoa lähietäisyydeltä ja muutaman mielenkiintoisen keskustelunkin saimme aikaiseksi vierustoverin kanssa. Live like locals -matkailua parhaimmillaan!

Kävimme fiilistelemässä myös venäjän oppikirjasta tutuksi tulleessa Kesäpuistossa. Tiesin, että puistossa tulee käyttäytyä arvokkaasti mutta päätin koittaa kepillä jäätä ja tiedustelin porttivahdilta englanniksi josko lapsen syöttäminen puistossa kävisi päinsä. Porttia avatessaan tyttö vakuutteli minulle että "kyllä, kyllä" niin pontevasti että päätin vielä tarkastaa eri sanoin onko tosiaan näin. " Ei missään nimessä!", vahti huudahti kun sitten ymmärsi mistä oikeasti oli kysymys.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, tutummin Kirkko veren päällä tai Verikirkko, oli must see -listallani ykkösenä. Olen sen nähnyt tietysti ulkoa jo pari kertaa joten nyt oli päästävä sisälle. Henkeäsalpaava, vaikuttava; muutama adjektiivi kuvaamaan tuntemuksiamme. Seinät ja ikonostaasi ovat koottu miljoonista (?) pienistä mosaiikkipaloista ja ainakin itse näin seinäkuvituksissa raamatun kohtausten lisäksi venäläistä folkflorea kukkakoristeineen.

Nykyisin museona toimiva kirkko oli, kuten arvata saattaa, tupaten täynnä vierailijoita joten vauvan kantaminen kantorepussa oli nappivalinta. Myös sisäänmenoportit näyttivät siltä ettei niistä kannata yrittää vaunujen tai rattaiden kanssa ensinkään. Vauva pääsi ilmaiseksi sisään, kuten toivoa saattaa.

Pistäydyimme myös Kazanin katedraalissa, kumpikin vanhempi vuorollaan kundin nukkuessa päikkäreitä kirkon jylhien pylväiden varjossa ulkopuolella. Kirkon ihmeitätekevän Kazanin jumalanäiti -ikonin kopion edessä kiemurteli kymmenien metrien jono ja kirkon kuoro lauloin sakraalista kuoromusiikkia. Tunnnelma kirkon sisällä oli harras ja olipa vaikea uskoa, että vilkas pääkatu Nevski kulkee vain kymmenien metrien päässä kirkosta.

Yhden aurinkoisen aamupäivän vietimme Pietari-Paavalin linnoituksella, joka soveltui hyvin vaunujen kanssa tutustuttavaksi. Emme kuitenkaan käyneet yhdessäkään linnoituksen lukuisista museoista jotka varmastikaan eivät olisi olleet esteettömiä. Sen sijaan ihastelimme linnoituksen portteja ja kirkkoja ulkoapäin sekä kaupungin siluettia vastarannalla hiekalla päivää paistatellen.

Viimeisenä must see -listallani oli Heinätori ja Apraksin, jotka kaikessa kaoottisuudessaan edustaa aidoimmillaan Pietarin monikirjavaa väestöä: on köyhää ja rikasta, venäläisiä ja vähemmistökansoja. Torilta löytää kaikkea mahdollista kosmetiikasta kenkiin ja hedelmistä hellehattuihin. Siellä jos missä pääsi todella harjoittamaan venäjäntaitoaan matkaevästä ostaessa.

Summa summarum, kuljeskelimme kaupungissa vauvan tahtiin, tuntemattomille sivukujille ja nurkan taakse. Näimme ja koimme sellaisen Pietarin joka ilman vauvaa olisi jäänyt meiltä piiloon. Heittäydyimme hetkeen. Suosittelen!