Naantali ilman muumeja

On meinannut kaiken lomaseikkailun tuoksinassa unohtua blogipostaus Naantalista, tuosta lapsiperheiden luvatusta kaupungista joka itseään Suomen aurinkoisimpanakin mainostaa. Yövyimme siellä siis Ruisrockin aikaan kun Turku oli ihan täynnä.

Aurinkoa todella riitti visiittimme aikana, kuten viime aikoina toki koko Suomessa. Olipa ihanaa kun vuokraamassamme asunnossa, Villa Franckissa, oli ilmastointi! Muutenkin puutalon yläkerrassa sijaitseva erillisasunto oli lapsiperheelle sopiva, kun perusvarusteluun kuului potta, matkasänky ja portti portaiden ylläpäässä ja asunto sijaitsi kävelymatkan päässä leikkipuistosta.Tai no, Naantalissahan kaikki on kävelymatkan päässä.

Ensimmäisenä päivänä söimme lounasta vanhan kaupungin rannassa sijaitsevan Naantalin Kylpylän Rantaravintolan terassilla. Terassilla oli pieni leikkinurkkaus ja ravintolan sisältä löytyi vimpan päälle varusteltu lastenruoan lämmityspiste ruokailuvälineine ja syöttölappuineen kyniä ja väritysjuttuja unohtamatta. Monessa muussakin ravintolassa näytti olevan puuhanurkkaukset lapsille, yhdellä terassilla jopa pomppulinna. Ei siis ihme, että kaupungilla liikkui paljon lapsiperheitä, ajattelin, kun on näin hyvin otettu lapset huomioon joka paikassa. Meni todella hetki jos toinenkin ennen kuin muistin, että niin joo, muumien takiahan perheet täällä on...

Naantalissa panin merkille että terassikulttuuri oli sallivampaa kuin aika monessa muussa (suomalaisessa) kaupungissa jossa ollaan kundin kanssa erehdytty terassille. Yleensä tulee pahaa silmää jostain suunnasta vaikka kuinka toinen vanhempi stikkais cociksessa toisen juodessa sen yhden. Naantalissa jokaikisellä terdellä sen sijaan oli rattaat jos toisetkin ja molemmilla vanhemmilla nokan edessä bisse tai sidu (ja silti näyttivät osaavan olla vastuullisia vanhempia ja pitää huolta lapsistaan...). Eikä kukaan paheksunut, ei ääneen eikä puoliääneen selän takana. Virkistävää.

Vanha kaupungin varjoisat kujat, söpöt putiikit ja pittoreski vierassatama houkuttelevat päämäärättömään käveleskelyyn. Räps, räps, sanoi kamera taukoamatta. Kirkonmäen näkötornista sai vielä uuden vinkkelin kymmenesti kuvattuun Naantalinaukioon satamineen. Postikorttimaisemissa näytti presidenttiparikin nauttivan kiireettömästä lauantai-illasta...

Olimme etukäteen vitsailleet väittävämme kundille myöhemmin, että Muumimaailma on jo nähty, olimmehan Naantalissa pojan ollessa vuoden ikäinen. Naantalissa ja Turun saaristossa kuitenkin ajattelin vain, että tänne on päästävä uudestaan... Ja kun hirmuisesti olen kuullut kehuja sekä Muumimaailmasta että Väskin seikkailusaaresta, niin onhan ne mentävä ratsaamaan joskus tulevaisuudessa.

Niin tai näin, Naantalista on helppo todeta että se on mainio matkakohde lapsiperheille. Ja jos ajatus Muumimaailmasta saa vanhempien ihokarvat pystyyn niin voihan skidin viedä vanhan kaupungin muumikauppaan ja sanoa, että tässä se muumilandia nyt on!