Rok rok!

Perjantai-iltapäivän helteessä, kymmenien metrien jonon kiemurrellessa edessämme ja ihmiset niin kännissä etteivät meinanneet tolpillaan pysyä, iski epäilys maximus; jumankauta, ihanko tosissaan me meinataan tuoda taapero rock-festareille???
 

Festarikaverit

No, onneksi olimme miehen kanssa liikkeellä tuolloin perjantaina kahdestaan. Tai siis loppuunmyydyssä Ruisrockista ei voi sanoa 'kahdestaan' mutta siis ilman pikku-kundia. Edelliset festarikokemuksemme olivat Ruissalosta kymmenen vuoden takaa ja ehkä aika oli kullannut muistot. Muistoissamme nimittäin päälavan edustalla vuosia sitten perheet chillailivat piknikmeiningeissä ja lapset pulahtivat välillä uimaan rantaveteen kun hiekkaleikkeihin kyllästyivät. Nyt joka puolella oli roskaa, roskaa ja roskaa, lavojen edustat pöllyävää hiekkaa, joka paikkaan pitkät jonot ja (muut) aikuiset konttauskunnossa. Hirvitti, sillä sunnuntaina oli tarkoitus tulla uudestaan skidin kanssa. Ekaa ja vikaa kertaa, that's for sure.

Ennen sunnuntaita taisimme miehen kanssa molemmat käydä sisäistä dialogia itsemme kanssa. Yritin vakuutella itselleni että kun esiintyjäkaartissa on mm. Robin niin paikalla lienee paljon enemmän lapsiperheitä kun yleisenä rymypäivänä perjantaina. Ja sunnuntaina jengi ei voi vetää pahoja övereitä kun on maanantaina töihin meno. Ja että viedäänhän lapsia etelään aurinkolomille, että ei meidän pikkuraukka voi siellä rannalla ihan karrelle palaa 50 aurinkorasvassaan. Tämän todistelun päätteeksi sunnuntaina sitten pakattiin matkaan aurinkorasvat ja pilttipurkit sekä paljon juomista ja lähdettiin toisiamme psyykaten kohti Turkua majapaikastamme Naantalista.

Ruissalossa ei noin vain ajellakaan festarialueen portille autolla. Lähimmäksi pääsee pyörällä, muut saavat tarpoa hyvän matkaa jalkapelillä. Keskustasta parin kilometrin päähän pääportista pääsee kaupunginliikenteen bussilla sekä festaribussilla. Perjantain ruuhkista ja kuumuudesta oppineina päätimme kundin kanssa yrittää onneamme jättämällä auton Turku-areenan maksulliseen festariparkkiin josta myös kulki festaribussit nonstoppina Ruisssaloon. Se olikin hyvä valinta kun perjantain reilun tunnin matka-ajan sijaan olimme bussiparkissa 7 minuuttia Turku-areenalta lähdön jälkeen. Kävelymatka bussipysäkiltä tuntui nyt lyhyemmältä kuin perjantaina. Ja kun vielä samassa bussissa matkusti toinenkin vauvaperhe, niin kummasti alkoi omantunnon ääni muuttua armollisemmaksi;  on niitä muitakin hulluja eikä me ehkä ollaakaan maailman vastuuttomimmat vanhemmat...

SMG yeah!

Festarialueelle ei saanut turvallisuussyistä viedä lastenvaunuja. Olin tätä onneksi älynnyt kysyä jo aiemmin sähköpostitse ja siksi varauduimme reissuun kantorinkalla. Muutama perhe pyrki porteista rattaiden kanssa mutta tulivat käännytetyksi turvatarkastuksessa saaden ohjeistuksen jättää vaunut maksulliseen narikkaan porttien viereen.

Alueelle sai viedä korkkaamattomia vesi- ja virvoitusjuomapulloja ja lisäksi tyhjän muovipullon vesipisteellä täyttämistä varten. Eli lähtökohtaisesti melko paljon löysemmät rajoitukset kuin vaikka Porin Jazzeilla, jonne alunperin ei meinattu sallia edes korvikemaitoja tetroissa. Turvatarkastuksessa vartija vain vilkaisi reppuuni, kun sanoin että siellä on kivennäisvettä ja vauvanruokaa, eikä alkanut tonkia sen kummemmin. Perjantaina sen sijaan oli imettävä kaverini joutunut aikamoiseen syyniin rintapumpun takia kun 18-kesäinen poika ei ollut millään uskonut pumpun käyttötarkoitusta... No onhan se kyllä melko epäilyttävän näköinen peli!

Festarialue oli nyt paljon siistimpi kuin perjantaina ja väkeä selvästi vähemmän. Leppoisa festarifiilis alkoi vihdoin tarttua meihinkin ja löysimme heti mukavan varjopaikan tarpeeksi kaukana lavasta niin että soundi ei särkenyt korvia mutta lavan viereisiltä screeneiltä pystyi seuraamaan itse lavan tapahtumia ja Jukka Poikaa. Vastoin ennakko-odotuksia kundi myös suostui pitämään kuulosuojaimia mukisematta lähes koko päivän, leikkimään huovalla tai sen välittömässä läheisyydessä eikä yrittänyt kuin kerran tunkea tupakantumpin suuhunsa. Synninpäästö vanhemmille.

Seurasimme keikkoja "niittylavalla" keskellä savipeltoa sekä meren rannassa "rantalavalla" ja molemmilla paikoilla onnistuimme löytämään mukavan varjoisan spotin johon kuului hyvin mutta näkyvyydestä joutui vähän tinkimään. Vaipanvaihto sujui samassa paikassa kosteusliinojen avulla, eikä vieruskaverit panneet yhtään pahakseen pientä käärmenäyttelyä kun heiltä etukäteen kysyimme sopiiko siinä vieressä suorittaa vaipanvaihto-operaatio.

Välipalahetki

Mukana meillä oli pilttipurkeissa lounas, välipala ja illallinen kundille sekä tetrapuuroa iltapalalle. Vesipisteitä oli alueella useita joten sekä vanhempien että kundin nestetasapaino pysyi hyvin hallinnassa. Vanhemmat sai herkutella metrilakulla ja Liesikiesin hampurilaisaterioilla jo sillä perusteella että omien eväiden kantaminen alueelle lapsen ruokien lisäksi olisi ollut liian työlästä.

Lähdimme suuntaamaan Naantalia ja majapaikkaa kohti kundin iltapuuron jälkeen kun Suede lopetti keikkansa. Rokkikukko nukahti automatkan aikana eikä kunnolla herännyt edes perillä vaipanvaihdon ja yökkärien pukemisen aikana. Pyhästi suunniteltu päästä varpaisiin -suihku jäi siis ottamatta mutta hei, ei sitä ennenkään festariviikonlopun aikana suihkussa ruukattu käydä!

 Ensi vuoden festarikalenteri on jo syynissä.