Olet varmaan kuullut jostain asiasta tai ilmiöstä, että sitä ei voi selittää vaan se täytyy itse kokea. Noilla sanoilla minä kuvailisin kokemuksiamme Usan ja Kanadan matkalta.
Yksi parhaita oivalluksia matkamme aikana oli, että perheelliset asiakkaat on huomioitu joka paikassa erinomaisen hyvin. Ostoskeskuksista ja käytännössä kaikista julkisista tiloista löytyy ilmaiset vessat hoitopöytineen. Muutamia metroasemia lukuunottamatta (jotka nekin oli erikseen metrokarttaan merkattu sekä Torontossa että NYCissä) kaikki paikat jossa liikuimme lastenrattaiden kanssa olivat esteettömiä ja hisseillä varustettuja. Ravintoloissa löytyi poikkeuksetta syöttötuoli ja lapselle tuotiin aina oma-aloitteisesti ajanvietettä, oli se sitten piirrustusvälineitä tai muovailuvahaa. Otimme sen yhden kerran kundille oman annoksen (kuva täällä). jossa hillitön keko ranuja tarjoiltiin pahviveneessä josta riitti iloa kundille ja hampaiden kiristelyä vanhemmille koko loppuillaksi. Jatkossa kundi sai tyytyä verottamaan vanhempien annoksia mutta joka kerta tarjoilija muisti kysyä haluaako lapsi maitoa vai kenties vettä tai mehua ruokajuomaksi ja lapsen juoma tarjoiltiin kannellisessa pillimukissa veloituksetta.
Muovisista pillimukeistä päästäänkin oivasti ensimmäiseen ei-niin-ilahduttavaan mutta tyypilliseen ilmiöön nimittäin kertakäyttökulttuuriin joka sekä Usassa että Kanadassa on viety lähes äärimmmäisyyksiin. Kahviloissa kahvi tulee pahvimukissa muovikansineen, otitpa sen mukaan tai istuitpa pöydän ääreen juomaan (tosin kuumat juomat ovatkin siellä niin pirun kuumia, että ei niitä ehtisi paikallaan istuen juodakaan. Niin, ja se varoitus "Caution, hot content" on oikeasti siellä tarpeen!). Mutta ei se vielä mitään. Olen joskus nähnyt Euroopassa, että hotellien kylppärissä olevat lasit on pakattu muoviin, että ne pysyvät puhtaina. No, meillä oli hotellin aamiaishuoneessa myös kahvimukit muoviin pakattuja - siis ne pahviset. Lisäksi sekä hotelliaamiaisella että kaupungilla kulmakaupoissa saat poikkeuksetta ostaa omenasi yksittäin muovikelmuun käärittynä! Hygieenistä, tuhlailevaista.
Ensimmäisellä aamiaisella mies ihmetteli, että eikös tämä muovi mahda vähän ottaa lämpöä tästä tulikuumasta kahvista. Jetlagissään kun ei tajunnut kuoria pahvimukia siitä suojamuovista ennen kahvin kuppiin kaatamista. Myös mukinkannet aiheuttivat meille päänvaivaa: "Miten tuosta reiästä nyt muka kahvia juo?"
Onneksi avulias aamiaistarjoilija näytti meille kuinka muovikantta käytetään.
Aamiaishuoneessa olimme sangen huvittuneita tajutessamme että bagelit kuuluu halkaista niitä varten olevalla halkaisijakoneella eikä tylsällä muoviveitsellä nitkuttaen.
Jos itsepalvelupesulassa pyykinpesukokemus oli kuin elokuvista niin heti ekana aamuna hotellin kulman takaa kaasutellut koulubussi oli sitten suoraan Simpsoneista.
Minuahan ei autot kiinnosta lainkaan, mutta nuo "pitkänokkaiset" bussit ja rekat on jotenkin niin klassisia, että niitä ei voi olla ihailematta. Oli pakko ostaa pikku kundillekin oma koulubussi matkamuistoksi.
Hämmentävää oli huomata, että New York ei ole oikeasti kovin kaunis (paitsi Manhattanin siluetti matkan päästä) ja että arkkitehtuurisesti se ei muutamia maamerkkejä ja pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta ole erityisen mielenkiintoinen. Torontossa sen sijaan pääsimme ihailemaan kaunista arkkitehtuuria jota luulimme goottilaiseksi kunnes kuulimme suurimman osan noista rakennuksista olevan 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.
Tapaan työssäni paljon pohjoisamerikkalaisia matkaijoita jotka lähes poikkeuksetta maksavat ostoksensa luottokortilla. Mekin käytimme paljon luottokorttia maksuvälineenä. Oli hämmentävää huomata kuinka erilaisia maksutapahtumia parin viikon reissuun mahtui.Välillä piti näppäillä pin-koodi, toisinaan kuitti allekirjoitettiin perinteisesti kynällä, joskus ei tarvinut kumpaakaan vaan pelkkä luottokortin höylääminen etämaksupäättessä riitti. Erikoisinta oli kuitenkin luottokorttimaksun yhteydessä tippaaminen. Saat kuitin maksustasi ja kortin takaisin. Sen jälkeen kirjoitat (ravintolan) kuittikappaleeseen paljonko jätät tippiä mutta omaan kuittiisi tipin summaa ei enää merkitä eikä korttia käytetä maksupäätteessä uudelleen. Siinä sitten toivot, että kortiltasi veloitetaan se tippi jonka kuittiin kirjoitit. Järki tietysti sanoo, että vaikka meikäläisestä tuo luottokorttitippaaminen oli vähintääkin epäilyttävää niin jos se on maan tapa niin todennäköisyys tulla huijatuksi on aika pieni. Luottokorttilaskua tässä jännityksellä odotellaan... Miehen luottokortti muuten suljettiin pankin toimesta loman jälkeen, kun epäilivät sen joutuneet kopioitavaksi.
Luottokorttia pääsi kyllä reissun aikana käyttämään muutenkin kuin käteisen käyttöä välttääkseen. Vaikka ruoka ja vaatteet oli suhteellisen edullista, niin turisti ei New Yorkissa kovin halvalla pääse. Jätettiin suosiolla väliin vierailut tunnetuimmissa museoissa ja käyntikohteissa sillä pääsymaksut olivat hengästyttäviä. Perushyödykkeiden hinnat saattoivat kaupasta ja merkistä riippuen olla suomalaisittain joko todella edullisia tai todella kalliita, kuten 19 dollarin minikokoinen Pampers-paketti eräässä kulmakaupassa versus 8 dollarin samankokoinen Huggies-paketti toisessa kaupassa. Hotellin viereisessä kulmakaupassa välttämättömyystuotteiden hinta tosin laski sitä mukaan kun naama tuli parin viikon aikana tutuksi; äijän rööki maksoi ekana iltana 13 dollaria ja viimeisenä iltana 4. Seuraavassa postauksessa ajattelin muuten listata vinkkejä budjettitietoisille New Yorkin matkailijoille.
Mikä sitten oli hienoa New Yorkissa? Se kun säällä kuin säällä saimme aamuisin ihailla kaunista auringonnousua ja joka ikinen ilta nähdä kuinka laskeva aurinko värittää kaupungin kullanoranssiksi.
Iso omena? Appelsiini paremminkin :D
