Virikkeitä, vaippoja ja visan vingutusta - eli ekakertalaiset Lapsimessuilla

Viikonlopun alkajaisiksi teimme ratsian Lapsimessuille, jotka yhdessä Model-, Pet-, Outlet-, Kädentaito- ja Lähiruoka & luomu-messujen kanssa valtaavat Messukeskuksen tänä viikonloppuna. Tuoreena äitinä minua vähän hirvitti ajatus lähteä yksin pojan kanssa messuvilskeeseen (tunnustan: hirvitti ne muut lapset) mutta onneksi sain henkiseksi ja fyysiseksi tueksi kokeneet Lapsimessukävijät eli kolleegan sekä hänen leikki-ikäisen tyttärensä. 

Turhapa oli pelkoni vaunuruuhkista, kitisevistä ja riekkuvista lapsista (siis edelleen niistä "muiden lapsista") ja hermoraunio-äideistä. Messuilla vallitsi poikkeuksellisen stressitön ja ystävällinen tunnelma verrattuna moniin "aikuisten" messuihin, joilla helposti saa kiireisempien messuvieraiden kyynärpäistä ja vaunujen kanssa on lähinnä tien tukkeena missä ikinä liikkuukin.

Leikki-ikäiset lapset pääsevät Lapsimessuilla leikkimään, puuhaamaan ja peuhaamaan sydämensä kyllyydestä eri näytteilleasettajien osastoilla. Läpi viikonlopun lapsia viihdyttää erilaiset musiikkiesitykset, teatteri- ja satutuokiot sekä satuhahmot ja maskotit Muumeista Lintsin Rolle-pelleen niin messulavalla kuin osastoilla. Vanhemmat lapset rakastavat paijata PetExpon eläimiä ja testata jos jonkinlaista pienoismallia ModelExpon puolella. Vanhemmat saavat paljon hyödyllistä tietoa eri järjestöjen ja yhdistysten osastoilta ja erityisesti isiä kiinnostanee turvaistuin- ja vaunuosastot, joilla pääsee myös testaamaan tuotteita. Tämä äiti viihtyi loistavasti retrovaatteita alennuksella myyvillä osastoilla... 

Vauva- ja taaperoperheet on messuilla huomioitu järjestämällä erillinen, rauhallinen imetystila ja sen viereen Liberon vaipanvaihtopiste ilmaisnäytteineen. Testattiin molemmat pikku-kundin kanssa kahteen kertaan ja hyväksi havaittiin. Odottajan olohuoneessa taas on tarjolla tietoiskuja ja luentoja paitsi odottajille niin myös vauvan jo saaneille perheille. 

Ratsiaryhmämme viihtyi messuilla yli kuusi tuntia ja ekaa kertaa pikku-kundi oli jopa hereillä jossain testaamassamme kohteessa. Täytyy myöntää että olin tosi positiivisesti yllättynyt näistä messuista ja voin lämpimästi suositella niitä kaikille lapsellisille. Ja hei, alle 4-v pääsee sisään ilmaiseksi.  Hipi, hipi, sinne ehtii vielä!

Sarjakuvaelämää

Pikku-kundin ensimmäisenä taidepläjäyksenä teimme retken Arabianrantaan sarjakuvateemalla. Ensimmäisenä piipahdimme Sarjakuvakeskuksessa, jossa oli pikkuriikkinen näyttely/installaatio "Omakuvia?". Keskuksessa järjestetään sarjakuvatyöpajoja ja -kursseja ja gallerian lisäksi siellä on pieni myymälä sekä kahvio, jonka sohvat suorastaan kutsuivat kahvittelu- ja vauvansyöttöhommiin. Myymälässä on myynnissä sarjakuvia sekä aiheeseen sopivaa tavaraa. Kävin itsekin keskuksessa eka kertaa ja ihastuin kovasti. Tänne pitää tulla toistekin.

Osa Omakuvia ? -installaatiota

Sarjakuvakeskuksesta jatkoimme kulman taakse Arabiakeskuksessa sijaitsevaan Aralikseen katsomaan sarjakuvanäyttelyn Yllättävä tapaaminen - Sarjakuvia Pietarista. Hauska pikku näyttely kirjaston tiloissa esitteli Pietariin sijoittuvia sarjakuvia parilta suomalaiselta ja parilta venäläiseltä nuorelta piirtäjältä.

Retki jatkui kahvittelulla ja maidottelulla Arabiakeskuksen kahvilassa. Ikuistinpa siinä samalla pojan päivän omaksi sarjakuvaksi, muistoksi reissusta, vaikka piirtäminen ei olekaan mun juttu...

                                               
  Kahvilla hyvässä seurassa

Arabiakeskuksesta löytyy kahvilan ja kirjaston lisäksi mm. Iittalan, Pentikin ja Finlaysonin outlet-myymälät sekä Arabian museo, jossa on esillä Arabian aarteita sen 135 toimintavuoden ajalta. Siellä voi siis bongata mummolasta tuttua keramiikkaa ja vähemmän tunnettua esineistöä. Perusnäyttelyn lisäksi neljän euron hintaisella lipulla pääsee vaihtuvien näyttelyiden galleriaan sekä Fiskarsin myyntinäyttelyyn, jossa esillä on tulevan sesongin uutuusihanuudet. Keskuksen yhteydessä olevaan Arabian tehtaaseen on ennakkovarauksella ryhmien mahdollista päästä tutustumaan. Kannattaa mennä jos mahis on, se on kiehtova paikka ja kierroksella pääsee myös kurkkaamaan Arabian taiteilijoiden työhuoneisiin ja tapaamaan itse taiteilijoita! Tehtaaseen voi tehdä myös virtuaalikierroksen (sormet ristiin, että linkki toimii...).

Arabiakeskukseen pääsee kätevästi 8-ratikalla vaikkapa Sörkästä ja suurin osa vuoroista liikennöidään matalalattiaratikalla joten kyytiin pääsee esteettä vaunujenkin kanssa. Myös itse keskus on suhteellisen esteetön, on liuskoja ja hissejä ja leveät käytävät. Inva-WC:stä löytyy taitettava hoitopöytä joten naperon vaipanvaihtokin onnistuu kohtuuhelposti.

Arabianrannassa löytyy toki paljon muutakin tekemistä ja näkemistä mutta niistä ehkä tuonnempana; kolean harmaa kevätsää kun ei kerta kaikkiaan innostanut meitä tällä kertaa ulkoilemaan enempää. 

Pupupojan pääsiäispuuhia

Kundin ensimmäinen pääsiäinen vietettiin kotimaisemissa. Mummu ja pappa tuli kylään joten pääsiäisen perinteiset herkut pashoineen ja mämmeineen oli taattu. Pikkuserkkulan porukka kävi myös meitä tervehtimässä ja saimme rotinoina mitä herkullisimman mutakakun jonka 12-vuotias superleipuri oli koristellut söpösti sinisillä vauvantossuilla. Näin siis katkesi äitin hyvin alkanut dieetti...

Meille pohojanmaalaisille pääsiäiseen kuuluu kiistattomasti kokko. Niinpä lankalauantaina matkasimme Seurasaareen kokkoa katsomaan. Kokko paloi komiasti ja joka puolella vilisi vimpan päälle pynttäytyneitä pikku-trulleja. Kokkoa enemmän pikkumiestä kylläkin kiinnosti uusissa rattaissa torkahtelu, mutta todistusaineistona ekasta kokkovierailusta on nyt kuitenkin aimo läjä valokuvia (okei, digikuvina ne ei voi  muodostaa läjää, mutta kyllähän te tiedätte mitä meinaan...).

Pääsiäisenä Helsingin Talvipuutarha puetaan upeaan pääsiäisasuun ja piipahdimme siellä ihailemassa kukkivia narsisseja, tulppaaneja, pääsiäisliljoja, kliivioita ja orkideoja. Perheen pienimmille oli tarjolla nukketeatteria ja koko Länsisiipi olikin täynnä pikkuväkeä vanhempineen ja isovanhempineen.

Ennen muinoin Talvipuutarhassa on pääsiäisen aikaan ollut ihkaoikeita tipuja mutta nykyisin tipuliinit, kanat ja kukot ovat puisia koristeita. Palmuhuoneen suihkulähteessä uiskentelee kuitenkin karppeja ja kultakaloja. Länsisiivessä kävijät voivat syödä omia eväitään ja mekin nautimme siellä päiväkahvit mutakakun rippeiden kera. Pupunkorvalakissaan poikamme herätti kyllä ihastusta paikalla olevissa tädeissä ja useampi rouvasihminen kävi häntä ihmettelemässä tämän nukkuessa palmujen katveessa kahvitteluhetkemme aikana.

Haikaramatka

Teimme juuri pidennetyn viikonloppumatkan ihan täällä Helsingissä. Lähdimme reissuun miehen kanssa perjantai-iltana ja tiistaina tulimme kotiin kolmihenkisenä perheenä. Majoituimme Kätilöopiston viiden tähden perhehuoneessa, suosittelen lämpimästi! Kätilöopistolla oli niin paljon järjestettyä ohjelmaa, että emme juurikaan ehtineet nauttia lomapaikkamme ympäristöstä Puu-Käpylästä taikka Arabianrannan tarjonnasta. Myös ruokailut hoituivat lomakohteessa, mitä nyt mies taisi kerran tai kaksi käydä paikallisessa Hesessä...

Seuraavat pari viikkoa perheemme asioi usein Bar de Lechessä ja ohjelmassa on myös Ralli di Vaippa (kiitos ystävälle hienosta termistä) täällä kotihoodeilla. Älkäätte siis ihmetelkö tätä radio silencea. Kohta pääsemme oikeille Vauvamatkoille!

Uuuu-tela!

Perheemme joka talviseksi retkirutiiniksi on viime vuosien aikana muodostunut ulkoilupäivä Uuutelassa, Vuosaaressa. Sen vaan tietää aamulla auringonpaisteeseen herätessään, että tänään on Uutela-päivä. Vielä tänäkin vuonna teimme tämän luontoretken kahdestaan miehen kanssa, mutta olen kyllä yrittänyt vatsan suuntaan puhua, että jos kundi nyt tulisi niin pääsiäisenä ehdittäis vielä retkeilemään mummun ja papan kanssa...

Tällä kertaa, sattuneesta syystä, ajoimme omalla autolla Uutelan perukoille asti säästääksemme voimia kävelyyn itse luonnonsuojelualueella. Uutelan alueella on useita parkkipaikkoja, mutta sinne pääsee myös kävellen Vuosaaren metroasemalta ja vielä lähemmäs Aurinkolahteen bussilla sekä arkisin J99-kaupunginosalinjalla.

Meille perinteiset retkieväät ovat makkarat (keittokatoksen) nuotiolla paistettavaksi, ruisleivät ja kuuma kaakao. Uutelan alueella on pari - kolme stadin ylläpitämää keittokatosta, mutta jos haluaa pelata varman päälle makkaroiden paistamisen kanssa, kannattaa reppuun heittää vähän puita tai hiiliä, niitä kun ei aina ole katoksissa jäljellä näin keväällä.


Uutelassa on useampia luontopolkuja joita voi lähteä seurailemaan. Pääreitti, jonka varrella sijaitsee minun sielunmaisemani eli mielestäni kaunein merimaisema Helsingissä, on n. 2,5 kilometriä pitkä ja sen voi mennä läpi lastenvaunujen kanssa niin kesällä kuin talvella, kunhan vaunuissa on superhyvät renkaat. Talvella tietysti pulkka, kantoreppu tai -liina ovat kätevämmät vauvan kanssa, etenkin jos haluaa vähän poiketa pääreitiltä syvemmälle metsään tai vaikkapa meren jäälle. Tälläkin reissulla löysimme alueelta metsäpolun, jota pitkin emme ole ennen kävelleet vaikka Uutela on meille tuttu paikka vuosien varrelta niin kesä- kuin talviaikaan. Meren jäällä ja metsäpolulla kävely oli ihanaa kun ei tarvinnut pelätä liukastumisia ja kuitenkin polut ovat hyvin tallautuneet niin että pallomahakin jaksoi kävellä. Ei tarvinnut umpihangessa rämpiä missään kohtaa.

Uutelan suulla ennen luonnonsuojelualueen alkua
Aurinkolahden kanavan varrella sijaitsee punainen mökki, jossa toimii tunnelmallinen Kahvila Kampela. Talvisin Kampela on avoinna viikonloppuisin ja keväästä syksyyn päivittäin. Tarjolla on leivonnaisia, keittolounasta, kuumia juomia ja kotikaljaa, joten perheen muonituksen voi eväsretken sijaan hoitaa siellä. Karvaisetkin perheenjäsenet ovat tervetulleita kahvilan terassille ja heitä varten myynnissä on nakkeja.

Uutelassa sijaitsee myös Skatan tila, jota muutama vuosi takaperin vielä asutti taiteilija Miina Äkkijyrkkä kyyttölehmineen. Nykyisin perinnetilaa kunnostetaan nuorisoprojektin avulla ja siellä pääsee ihastelemaan niityllä laiduntavia hevosia. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea toimintaa tilalle aikanaan kehittyy ja tuleeko sinne vaikkapa kaupunkilaisille avoin kahvila. Ensi kesänä siellä ainakin järjestetään hevostoimintaleirejä nuorille.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket nauttia tästä talvesta; puhtaasta lumesta ja meren jäällä kävelystä! 

Poikkea reitiltä!

Automatkailevien perheiden tarpeita palvellaan ripeästi ja kokonaisvaltaisesti isojen teiden varsilla sijaitsevissa liikennemyymälöissä. Monet meistä kuitenkin kaipaavat taukopaikaksi jotain valtavirrasta poikkeavaa ja persoonallisempaa. Usein ajoreitiltä hieman poikkeamalla löytääkin ihania kahviloita ja nähtävyyskohteita, jotka saavat koko perheen hyvälle mielelle. Pienenä miinuksena näissä persoonallisissa taukopaikoissa on toki matka-ajan pidentyminen kun ei malta lähteä jatkamaan, mutta silloin kannattaa muistaa että matkustamisessa tärkeintä ei aina ole perilläolo... Ja pikku-ihmisetkin jaksaa istua autossa paremmin kun matkan varrella on päässyt seikkailun makuun. Vauvanhoitotilat eivät useinkaan näissä pienissä paikoissa ole kaksiset mutta nykyajan kätevä emäntähän imettää ja vaihtaa vaipat millaisissa oloissa tahansa!

Odottavien herkkusuiden taivas löytyy nelostien tuntumasta Joutsasta. Karoliinan kahvimyllyssä myydään suussasulavia leivoksia ja kakkuja söpössä puutalomiljöössä kahvimyllyjen keskellä. Konditorian kakkuopit on haettu Saksasta ja annospalojen koko pökerryttää! Vanhanaikaiset kahvipannut sekä pihamaan maitotonkat ja -kärryt ihmetyttävät pikkureissaajaa joten samalla pysähdyksellä voi hoitaa pienen historiapläjäyksen entisaikojen kotitaloustöistä.

Kanikonttorin päiväunet

Turun motarilta kannattaa poiketa Nummi-Pusulan kohdalla vanhalle ykköstielle Kasvihuoneilmiöön joka on omien sanojensa mukaan niin sisustus- ja elämystavaratalo, kulttuuri-kahvila, ravintola kuin taidegalleria. Itseäni tässä Helsinki-Turku -välillä lähes tarkalleen puolimatkassa sijaitsevassa taukopaikassa viehättää kuitenkin eniten nallemeri johon aikuinenkin voi pulahtaa rentoutumaan, toisin kuin pallomereen, ilman alibia eli lasta... Perheen pienimpiä ilostuttaa lisäksi kanikonttorin asukkaat. Ravintolassa tarjotaan kotiruokalounasta päivittäin ja kahvihampaan kolotukseen löytyy apua kakkuvitriinistä. Ruokailu tapahtuu "kasvihuoneen" puolella ja niille joille paikanvalinta kahvilassa on yleensä haastavaa voin luvata että tässä paikassa se vasta ongelmaksi muodostuu...

Valinnanvaikeus iski niin kahvileivän
kuin istumapaikan kanssa...

Tähän nallemereen saa aikuinenkin pulahtaa oikein luvan kanssa 

Keski-Suomessa reissaavan perheen miesväki arvostaa Vehoniemen automuseota Kangasalalla. Ilmaisessa museossa on näytillä vanhoja autoja ja muita moottorilla varustettuja kulkupelejä. Näyttelyä uudistetaan jatkuvasti joten joka vierailulla näkee taatusti jotain uutta. Museon yhteydessä on myös lelukauppa josta löytyy leikkiautoja ja pienoismalleja vauvasta vaarille. Museon kahvio myy 1920-luvun reseptin mukaan valmistettuja, supersuosittuja lusikkamunkkeja jotka ovat maultaan herkullisia ja muodoltaan mitä vain hahmoja syöjän mielikuvitus niistä keksii. Kahviosta voi myös ostaa kakkuja vierasvaraksi ja tuliaisiksi. Vehoniemenharjun komeat maisemat (kuvassa alla) kruunaavat kahvihetken kahvion terassilla ja alueella on myös pari geokätköä, jotka asiasta innostuneet voivat käydä noutamassa jalottelun ohessa.

iPhonelle ja Androidille on myös olemassa kiva mobiiliapplikaatio "Vaihtoehto ABC:lle" joka listaa tunnelmallisia taukopaikkoja käyttäjän sijainnin perusteella ja johon käyttäjät voivat itse lisätä suosikkimestojaan. Noksusovellusta odotellessa...

Hälsningar från Stockholm!

Risteilimme männä viikonloppuna Tukholmaan Silja Linella. Koin laivaristeilyn sopivan kroonista matkakuumetta potevalle odottajalle näin viime metrien alkupuolella tosi hyvin. Lyhyt irtiotto arjesta eikä tarvinnut lentää! Ja hyttiin pääsee levähtämään heti kun alkaa ramaisemaan...

Näin hiihtolomaviikkojen aikaan laivalla oli tietysti panostettu kovasti lapsiperheisiin. Muumipeikko ja Pikku Myy olivat tervehtimässä tulijoita jo laivalle saavuttaessa ja lasten omasta risteilyohjelmasta löytyi tekemistä Muumi-discosta kasvomaalaukseen. Pallomahaiselle tulevalle äidille perheiden kansoittama laiva sopi hyvin; ördääjiä ei juuri näkynyt.

Buffet-illallisella koin miellyttävän yllätyksen kun ravintolan henkilökunta tuli oma-aloitteisesti tarjoamaan ruokajuomaksi alkoholitonta viiniä. Aiemmin olen sitä muutamissa ravintoloissa tiedustellut, mutta sitä ei ole ollut listalla. Pisteet henkilökunnalle palvelualttiudesta!

Tukholmassa tapasimme sukulaisia ja piipahdimme Skeppsholmenin saarella Östasiatiska Museetin Secret Love-näyttelyssä. Ei todellakaan perhekamaa, mutta museossa oli hiihtolomien johdosta tarjolla työpajoja lapsille ja perheopastuksia museon perusnäyttelyihin. Poikkesimme  myös kahvilla Moderna Museetissa. Modernassa järjestetään 0-15 kk:n ikäisille vauvoille ja vanhemmille suunnattuja Babyvisningeja eli opastettuja kierroksia joilla ensin tutustutaan sen hetkiseen näyttelyyn ja sitten maalataan työpajassa vauvan kanssa. Kuulostaa hauskalta!

Moderna Museetin kyljessä sijaitsevassa Arkitekturmuseetissa järjestetään myös perhesunnuntaita ja museon lastenvaunuparkki oli nytkin aivan täynnä vaunuja, viehättävä näky...

Aurinkoinen päivä Skeppsholmenilla...

Tukholmassa on tosi vaivatonta liikkua julkisilla, etenkin metrolla ja sillä pääsee Siljan terminaalistakin kätevästi keskustan nähtävyyksille, kauppoihin ja kahviloihin. Lastenvaunut ja alle 7-vuotiaat lapset kulkevat SL:n metrossa ilmaiseksi, mutta Helsingistä poiketen vaunujen kanssa liikkuvalla aikuisella täytyy metrossa olla voimassa oleva matkalippu. Paikallisliikenteen busseissa taas vaunujen kanssa liikkuva aikuinen ei tarvitse lippua. 

Reissun kohokohta oli pyytää rakasta sukulaista kummiksi pikku-ukolle. "Ja!!!!"- vastauksen saatuamme aloimme tulevan kummitädin kanssa tietysti heti suunnitella lapsen tulevia kesälomia Tukholman kummilassa. Pitänee panna lapsi aikanaan ruotsin kielikylpypäiväkotiin oppimaan kummitädin kieltä!

... vaihtui kauniiksi auringonlaskuksi Tukholman saaristossa.