Ylös, ulos ja kansallispuistoon!

Eräänä aurinkoisena syyspäivänä, kun lehdet olivat vielä puissa, suuntasimme ruskaretkelle Nuuksioon. Isälle ja pojalle eka kerta, itse olen kerran käynyt. Siis korkea aika tutustua paikkaan, jonka japanilaisturistitkin tietävät must -kohteeksi pääkaupunkiseudulla.

Suurin syy itselleni päästä juuri Nuuksioon oli käydä tutustumassa alkukesästä avattuun Suomen luontokeskus Haltiaan. Paikalle oli löytänyt pari muutakin, parkkipaikka oli täyteenammuttu ja busseilla tuli lisää väkeä yksin ja ryhmissä. Sen toki arvasi kun kyseessä on uusi käyntikohde ja päivä ehkä syksyn viimeinen kaunis. Sisällä Haltiassa ihmisiä ei kuitenkaan ollut ruuhkaksi asti ja pääsimme ihastelemaan paitsi talon arkkitehtuuria myös ilmaista Viherkehänäyttelyä kaikessa rauhassa. Mukelon kanssa päätimme jättää maksullisen näyttelyn myöhemmälle, mennä sinne sitten kun poikakin saa siitä irti vähän enemmän. Näkemieni videoinserttien perusteella kyllä näyttelyyn pääsyä kannattaa odottaa. Ihastuimme näin pikaisellakin visiitillä paikkaan jo niin paljon että kummitädille suunniteltu synttärikukkakimppu vaihtuikin Haltian lahjakorttiin...

Haltian parkkiksen kupeesta pääsee parin kilometrin mittaisella luontopolulle joka esteettömyydessään soveltuu jopa korkkareilla tai lastenrattaiden kanssa käveltäväksi. Me hurautimme kuitenkin Haukkalammelle testaamaan kundin kantorinkkaa ja kävelimme Punarinnan kierroksen (n. 2km). Kalliot tekivät reitistä sopivan haastavan ensikertalaisille kun sadekuuro meidät vielä yllätti kesken matkan liukastaen kävelyalustaa. Onneksi isän askel oli vakaa ja kundi tykkäsi istua rinkassa.

Reitin varrelle sattui myös nuotiopaikka jolla söimme eväitä ja ihastelimme sorsia. Ne taisivatkin kundin mielestä olla reissun parasta antia kun ihan ääneen kikatteli sorsien tehdessä syöksysukelluksia leivänpalojen perään.

Reittimme päättyi Haukkalammelle opastuvan kulmille, josta löytyy myös vesipiste ja kuivakäymälä, jopa nimellinen lastenhoitohuone.

Tampereella on metso, Espoossa sotka

Arvaatko mikä tämä on?

Tyyntä sadekuuron jälkeen

Eväshetki

Hyvin palvellut 

Ookko nää käyny Oulusa? Määpä oon.

Yhtenä perjantaina päätimme pakata porrasperä-Passattiin 3 lasta, 2 äitiä sekä kahdet rattaat ja suunnata sukuloimaan ja shoppailemaan Ouluun. Retki ei (onneksi) alkanut pääkaupunkiseudulta vaan mummulasta Pohjanmaalta. Pari tuntia, pari kitisevää serkkupoikaa ja äideillä paljon kuulumisia vaihdettavana, siinä automatkan ydin.

Minä olen yleensä automatkoilla vapautettu kuskin tehtävistä ja kun Passatin takapenkki ei vetänyt kolmea turvaistuinta niin pääsin/jouduin sinne serkkupoikien väliin pitämään huolta herrojen viihtyvyydestä. Voitte kuvitella että kumpikaan ei oikein malttanut nukkua vaan äkisivät siinä vuorotellen ja tuttia sai tökätä suihin molemmilla käsillä yhtä aikaa. Onneksi vasta viimeiset 30 kilsaa huusivat kurkku suorana vuorotellen. Siinä sai kyllä melkoisen lastenlaulusikermän Leipuri Hiivasta Tuiki, tuiki tähtöseen vetaista ennen kuin oltiin perillä.

Reissun missiona oli hyvin vähäpätöisesti löytää alusvaatteita ja juhlatamineita H-Ä-I-T-Ä varten. Ei ihan pala kakkua... Onneksemme Oulussa aikuisten määrä tuplaantui kummin ja enokin liittyessä seuraamme joten me mutsit päästiin sovituskoppiin ihan ilman lahkeessaroikkujia.

Non Boutique oli uusi tuttavuus jopa paikallisoppaillemme ja sieltähän meille olisi löytynyt retro juhlavaate poikineen. Tyydyin kuitenkin ostamaan sormuksen joka muotokieleltään ja väritykseltään passaa mun kalleimpiini elikkä Minna Parikan ballerinoihin. Sormus saattaa ehkä myös kertoa tarpeestani olla näyttämättä kolmekymppiseltä kotiäidiltä... Tosin lapseton ystäväni totesi sormuksen nähtyään, että "ai, sulla on tommonen lapsi-sormus". Touché.

Romeo & Julia -koruliikeessä mentiin sitten ihan pähkinöiksi. Liikaa kaikkea ihanaa... Käsilaukkuja, korviksia, huiveja, kynsitarroja, tiaroita. Onneksi häät on hyvä (teko)syy laittaa koruvarannot uusiksi.

Tietysti reissussa pitää aina tsekata myös kaupungin herkkutarjonta. Kuudes Maku -herkkukaupasta löytyi tuliaiseksi (itselleni) paria ihanaa irtoteetä sekä iltaherkuksi suklaa-pähkinä-hedelmä-naposteltavaa.

Myöhäinen lounas nautittiin ravintola Olimpoksessa, johon meidän remusakki mahtui heittämällä sisälle ilman varausta. Näytti muutkin lasten kanssa liikkuvat löytäneen paikan, pöydissä istui parhaimmillaan kolmea tai neljää sukupolvea. Olimpoksen välimerellinen keittiö tarjoaa iloisen sekoituksen kreikkalaista, turkkilaista, italialaista ja espanjalaista, myös peruspizzaa ja kebabia. Ihastuttava lastenmenu jatkaa samaan henkeen tarjoten tuttujen ja turvallisten lohen ja jauhelihapihvien lisäksi myös vähän eksoottisempia ruokia, pita-kebua, lammasvarrasta ja friteerattuja mustekalarenkaita. Ihan pikku-kundin puolesta harmitti että joutuu nauttimaan ruokansa vielä sosemuodossa.

Kotimatka sujui samoissa merkeissä kuin menomatka, mitä nyt kundit aloittivat kuorohuudannan jo puoli välissä matkaa. Serkkupojan ostin hiljaiseksi parilla lakupalalla, omani vesipullolla. Lakunsyöjä tosin sai melkoiset raivarit kun tarjoilu loppui meidän hypätessä kyydistä mummulan pihassa. Pahoitteluni hänen äidilleen jos matkan viimeiset kymmenen kilsaa oli pelkkää itkupotkuraivaria takapenkillä.

Käypä Teurastamolle!

Koska minä rakastan ruokaa ja kundi syömistä, käymme aina kun mahdollista Teurastamolla. Jep, nimensä mukaisesti paikka tosiaan on entinen teurastamo josta tätä nykyä ollaan kehittämässä synonyymia stadin ruokakulttuurille. Läskilaaksossa eli tukkutorin alueella, nykyisellään kai Kalasatamassa, sijaitseva Teurastamo avattiin reilu vuosi sitten ja sen toiminta laajenee pikku hiljaa. Teurastamolla toimii jo pari ravintolaa, liha-, tuorepasta- ja lähiruokaputiikkeja sekä opetuskeittiö. Lisäksi siellä järjestetään ruoka-aiheisia tapahtumia, esimerkiksi tulevana viikonloppuna  Harvest Action -syysrieha maalaistoreineen sekä Family Market, jossa lapset pääsevät puuhailemaan kaikkea parkourista heijastintyöpajaan.

Omat visiittimme ovat aina ajoittuneet juuri tapahtumien ajalle jolloin paikassa on ollut menoa ja meininkiä. Loppukesästä meidän kundi ei enää ollut edes tapahtuman nuorin osallistuja vaan meitäkin tuoreemmat vanhemmat jälkeläisineen olivat bonganneet eksoottisen pikaruoan edut ja Teurastamon pihan riippukeinut.

Maalaisten torilta olemme hakeneet syksyn satoa kundin ruokakokeiluja varten ja äiti on ollut innoissaan mm. kesäkuisen Helsinki-päivän Katu, Soitto & Ruoka -tapahtumasta sekä elokuisesta Night Marketista. Näissä ja muissa Teurastamon ruokatapahtumissa ruokaa myydään pihalle pystyteistä kojuista ja Food Truckeista. Katuruoassa vältetään turhaa kikkailua mutta myytävissä annoksissa tuntuu aina olevan jotain twistiä. Olen tehnnyt tuttavuutta soijanuijien kanssa, syönyt vohveleita banaanin, suolapähkinöiden ja kinuskin kera ja juonut omppumehua mintulla ja pippurisiirapilla terästettynä. Paistetut sammakonreidet sentään on jäänyt minun osaltani pannulle. Niin, ja Roslundin lihakaupan Rosburger, josta stadissa on kohistu tänä kesänä. Sammakoiden kanssa kerään vielä rohkeutta mutta burgeria pitää kyllä maistaa. Ehkäpä ensi viikonloppuna...?

Vohveli ja omppujuoma

Mehevät reidet

  

                   

         Kaupunkiviljelmä kesä- ja elokuussa

Sininen meri, punainen laiva: Ylväs Grace

             
Joku tovi sitten seilasimme Tukholmasta Turkuun Viikkarin uudella Grace -aluksella.

Varausta tehdessämme olimme sniiduilleet rahan kanssa emmekä varanneet hyttiä päivämatkalle. Tukholmalaisesta lähiöstä puoli viiden aikaan aamulla herätessä alkoi kuitenkin ajatus päikkäreistä hytissä tuntua himskatin kiehtovalta ajatukselta. Niinpä laivaan päästyämme marssimme suoraan respaan hytin varausta tekemään. Onneksi laiva ei ollut loppuunmyyty vaan saimme valita useamman hyttikategorian väliltä. Päädyimme tietysti halvimpaan ja pienimpään Piccolo-hyttiin. Respan setä kyllä varoitti että hytti on oikeasti pieni mutta silti pienuus tuli yllätyksenä kun sisään astuimme. Piti ihan taputtaa itseään olkapäälle onnistuneesta päätöksestä jättää vaunut autoon ja pärjätä matka kantorepun ja turvakaukalon avulla. Vaunut ei nimittäin olisi mahtuneet hyttiin ja meikäläinen kun on korrelta tällainen amatsoni niin eipä meinannut vessan ovikaan mahtua avautumaan kun törötin alasängyn ja vessan oven välissä. Mutta hei, meitä oli varoitettu eikä meillä tosiaankaan ollut aikomusta viettää ylimääräistä aikaa hytissä päikkäreitä ja kundin syöttämispuuhia lukuun ottamatta. Ja perheelliset älkööt peljästykö; Gracelta löytyy kyllä perheille parikin sopivampaa hyttivaihtoehtoa. On hyttejä joissa on parisängyn lisäksi kerrossängyt sekä hyttejä, jotka yhdistyvät väliovilla jopa 6 hengen perhehyteiksi.

Hytti oli kaikessa pienuudessaankin raikkaannäköinen ja vuodevaatteet laadultaan ihan toista luokkaa kuin mitä risteilyaluksilla on tottunut. Hyttitekstiilit ovatkin ahvenanmaalaisen designyrityksen Korpi & Gordonin käsialaa. Olipa luksusta pujahtaa vällyjen väliin keräämään voimia lounasbuffettia varten...

Gracella on panostettu muutenkin sisustukseen. Seinillä, lattiamatoissa ja katoissa on hauskoja yksityiskohtia ja sloganeita. Ravintoloiden pöydillä on tyylikkäitä lamppuja, tuolit ja sohvat ovat virtaviivaisia ja mukavia istua ja kaiken kruunaa kolmen kerroksen korkuiset ikkunat joista kelpaa ihailla saaristomaisemia.

Maisemia pääsee toki ihailemaan myös kannelta useammassa tasossa. Laivan kymppikannella sijaitsevat kesäterassit joissa voi coolisti siemailla skumppaa Club Voguen loungessa tai reteesti bisseä RockMore-baarin terdellä. Perheellisen taas suuntaavat kannelle 12 josta löytyy leikkipaikka ja muuta kivaa ajanvietettä sekä leikki-ikäisille että teineille ja aurinkotuolit huilaamista varten.

Sisältä laivasta löytyy erikseen leikkihuoneet naperoille ja kouluikäisille. Teineille (ja ikuisille lapsille eli miehille) on varattu erillinen pelihuone iänikuisten rahapeliautomaattien lisäksi/sijaan. Loma-aikana myös laivan konferenssitilat oli muutettu lasten leikkitilaksi pomppulinnoineen ja hattarakoneineen.

Laivan ravintolamaailmassa lämmintä ruokaa saa neljästä eri ravintolasta, joista me ehdimme pitkän päivän aikana testata perinteisen buffetin lounaalla sekä vielä illalla burgeritarjonnan Frank'sissa. Lounasbuffet oli hienoinen pettymys yllätyksettömyydessän sillä talvella Vironlaivalla eli Viking XPRS:lla oli tarjolla pitkälti samat ruoat. Ravintola itsessään oli kuitenkin oikein tyylikäs ja runsas jälkkäripöytä haihdutti lämminruokaharmistuksen. Frank'sin bataattiranskiksia muistelen vieläkin vesi kielellä... Toki päivän aikana ehti imeä sisuksiinsa juoman jos toisenkin; äitille holittomia herkkuhedelmäcockteileja pilkkahintaan ja iskälle, no, perus pannukahvia.

Hmm, mitähän shoppailumahiksista osaisi sanoa... Ai niin, Tax-freen vaateosastolla oli myynnissä äitiys- ja imetysvaatteita!

Ehdottomasti suositeltava laiva tämä Grace jos on asiaa Turusta Tukholmaan tai toisin päin. Pääkaupunkiseudun asukeillekin kiva vaihtoehto jos on aikeissa ottaa auto Ruotsin puolelle. Laiva on nimittäin oikeasti mukavaa vaihtelua erilaisuudessaan. No ok, aikataulut ei ole ehkä ihan ihanteelliset mutta itse ajelimme yötä myöten Turusta Pohjanmaalle joten meille myöhäinen satamaantulo oli vain plussaa kun pikku kundi alkoi lähes heti Turun ulkopuolella yöunille.

Taidekasvatusta vol. 2 - Ateneum

Ateneum. Jylhä rakennus keskellä hektistä ja vähän epämääräistä asemanseutua, jyrkät portaat ja jotain pölysiä maalauksia? Ei vaan sisältä upea, valoisa museo, ihana museokauppa, ystävällinen ja avulias henkilökunta sekä oikeasti hienoja näyttelyitä. Yleissivistystä ja ensi vuonna ehkä muumeja...?

Niille, joita jyrkät portaat pääovilla sekä sisällä museossa on joskus hirvittänyt kerrottakoon että Atski on esteetön kohde jonka saavutettavuudesta löytyy myös kivasti infoa museon nettisivulta. Ensimmäinen haaste on tietysti päästä sisään museoon ja esteetön sisäänkäynti löytyykin rakennuksen takaa Ateneuminkujalta. Liikkumista helpottavat hissi sekä napinpainalluksella aukeavat automaattiovet. Sisällä museossa henkilökunta opastaakin mielellään tiloissa liikkumiseen (myös vaunujen kanssa) ja mitä ilmeisemmin museosta saisi myös lainata kantoreppua. Tilattavissa olisi myös Vauvan kanssa -opastus (skrollaa sivun alalaitaan), saisikohan sitä joskus vauvaryhmän kasaan kierrosta varten...? Anybody??

Vielä ensi maanantaihin asti museossa esitellään Presidentinlinnasta remontin vuoksi lainassa olevaa taidetta, huonekaluja sekä porsliinia näyttelyssä 'Linnan aarteet'. Harvinaislaatuinen tilaisuus nähdä muutoin suurelta yleisöltä piilossa olevat taidekokoelmat ja esineistöä.

Olimme liikkeellä kahden äidin ja kahden vauvan voimin. Tämänhetkisessä näyttelyssä meitä äitejä ilahdutti eniten Santeri Salokiven maalaus 'Puisto Pariisissa' joka kuvasi kahta äitiä vauvoineen puistossa, missäs muualla kuin Pariisissa. Teos puhutteli, olikohan se enne? Että Pariisiin päästäisiin vauvojen kanssa?? Ja astiastokokoelmasta löytyi sosekaruselli; pikkuriikkiset kristallikupit kuuden eri soseen maisteluun ja jokaiselle soseelle oma hopealusikka... Vauvoja taas viihdytti parhaiten upea, iso kultakehyksinen peili, josta takaisin katsoi kaksi kikattelevaa pikku kaveria. Muut näyttelyvieraat eivät ehkä olleet ihan yhtä innoissaan peilaavista vauvoista...

Ateneumin suurissa saleissa oli helppo liikkua kaksienkin rattaiden kanssa ja kun näyttelyssä ei juuri tuolloin ollut hirveä ryysis niin emme olleet edes tientukkona kellekään.

Budjettitietoiset pääsevät tutustumaan museon kokoelmanäyttelyyn ilmaisilloissa 4.9. ja 2.10. Kokoelmanäyttely on siis museon 3. kerroksessa esillä oleva laaja kavalkadi suomalaista taidetta Kultakaudelta aivan viime vuosien taideteoksiin, joukossa mm. äitien sydäntäriipaisevat klassikot Gallen-Kallelan 'Lemminkäisen äiti' sekä Simbergin 'Haavoittunut enkeli'.

Ateneumissa ei saa ottaa kuvia, joten käykää ihmeessä tsekkaamassa museon nettisivulta kuvia teoksista tai ottakaa mielikuvitus sekä lukion taidehistorian opit avuksi, niin tästä postauksesta tulee visuaalisempi!

Laulua, runoja ja ilmapalloja Taiteiden yössä

Taiteiden yötä vietettiin taas Helsingissä. Se on se yö kun elokuun pimenevät illat henkivät vielä kesän muistoa mutta tajuan, että syksy on jo ovella. Olemme tavanneet suunnata keskustaan ja kierrellä huolellisesti laaditun aikataulun mukaisesti kohteesta toiseen. Kohteet olen ympäröinyt hiirenkorville luetusta Taiteiden yön esitteestä.

Tänä vuonna jopa Taiteiden yöhön valmistuminen oli erilaista. Ei ollut esitettä, ei useita päiviä aiemmin laadittua tarkkaa aikataulua eikä sitä yötäkään vaan ilta. Ainoa aikataulu oli olla kotona ennen kundin nukkumaanmenoaikaa. Aiemmin päivällä tsekkasin netistä, että mitäs täällä idässä olisi tarjolla LAPSIPERHEILLE. Niinpä suuntasimme Vuotaloon sekä Aurinkolahteen.

Kundi pääsi Vuotalossa ensimmäiseen konserttiinsa! Kävimme kuuntelemassa Sirkusparaati-esityksen jossa päästiinkin laulelemaan tuttuja ja vähän tuntemattomampia lauluja. Kulttuuritalon yläkerrassa kävimme myös laatimassa oman runomme runoverkkoon. Tarjolla olisi ollut myös pinssityöpajaa, askartelua kierrätysmateriaaleista, tintamareskien maalausta...

Vuotalolta suunnattiin Aurinkolahteen, jossa kuuntelimme hassua, pyöräilevää Con Caronca Ensemblea, kurkkasimme paloautoon ja paloveneeseen, törmäsimme improteatteriesitykseen ja söimme iltapalaa peilityyntä merta ihaillen.

Myös Villa Lill Kallvikissa oli puuhaa lapsille. Ihanan ruusupuutarhan siimeksessä pääsi maalaamaan kuten oikeat taiteilijat ainakin ja pihan toisella laidalla harjoiteltiin ihomaalausta. Sisällä sai askarrella hahmoja varjonukketeatteriin ja puffetista reissuevääksi hassut minimunkit.

Taidekasvatusaivopesu aloitettu.

Missä tänään syötäisiin?

Tässä on ehtinyt viiden kuukauden aikana jo syödä ja syöttää aika monessa ravintolassa täällä pääkaupunkiseudulla joten ajattelin jakaa kokemukseni muutamasta paikasta teille, rakkaat lukijat. Paikat valitsin tarkoituksella vähän ydinkeskustan ulkopuolelta hyvien yhteyksien päästä.

Hiljattain piipahdettiin pojan kanssa SnadiStadissa pikkuserkkuja morjestamassa. Samalla kertaa kävimme testaamassa Dylan Milkin lounaan. Ruoholahden Dylan sijaitsee Porkkalankadun toimistokortteleissa ja on jokseenkin tuntematon Arabianrannan sisareensa verrattuna. Liikuimme kokoonpanolla kolme aikuista, kahdet vaunut ja yksi leikki-ikäinen. Ravintolaan pääsi esteettömästi kadulta. Kiireimmän lounasajan jälkeen paikalla oli vain muutamia syöjiä, mutta ravintolasali on niin suuri että sinne varmasti mahtuu aikaan kuin aikaan vaunujen kanssa. Muutenkin ravintola vaikuttaa lapsiystävälliseltä: Tuskin olimme päässeet sisään kun henkilökunta jo kiikutti leikki-ikäiselle värityskuvia ja kyniä viihdykkeeksi.

Lounastaja voi valita salaattibuffan tai lounasbuffan johon sisältyy salaattipöytä ja kaikki lämpimät ruoat, ihan täydellistä imettäjälle! Lisäksi lounaalla myydään paria erilaista burgeria tilauksesta. Ruoka maistui niin mammoille kuin pikkulounastajille ja salaattipöydän kalasalaatit saavat minulta erityismaininnan. Nam ja yksi viikon suositelluista kala-annoksista check. Dylan Milkissä, kuten muissakin Dylaneissa, on myös viikonloppuisin brunssi joten sinne pitänee suunnata tässä syksyn aikana uudestaan.

Tällä kertaa emme kundin kanssa testanneet paikan imettämisystävällisyyttä, mutta ravintolan ulkopuolella toimistotalon aulasta ainakin löytyy kutsuvan näköinen (ja varmasti vajaakäytöllä oleva) nojatuoliryhmä johon voi ravintolan mahdollisesta hälystä vetäytyä syömähommiin. Myös vauvanhoitotilat jäivät tsekkaamatta, mutta kyllähän te jo tiedätte että vaipanvaihto on ongelma ainoastaan jos siitä sellaisen tekee :)

Toinen persoonallinen lounaspaikka löytyy Kolmannelta Linjalta Kalliosta (no niin, nyt voi sitten paremmin tietävät kertoa jos alue ei virallisesti ole Kalliota, minä en niitä rajoja edelleenkään junantuomana tiedä...). Sandroon  oli kokeilupäivänä löytänyt pari muutakin pikkulapsiseuruetta joten vaunuja oli ruuhkaksi asti ravintolan ulkopuolella ja sisällä. Pienellä järkkäilyllä ruuhkaisimman lounasajan ulkopuolelta löytyi kuitenkin tilaa jopa kopassa päikkäreitä nukkuville kahdelle vauvallemme ihan pöytämme vierestä. Yksi vauvaseurueista vaikutti olevan omistaja/työntekijäporukkaa joten tuli heti fiilis että vauvat ja lapset ovat ravintolaan tervetulleita. Ja mikäpä siinä oli mukavilla sohvilla istuessa syödä ja syöttää. Lounasbuffet. kuten paikan brunssi, aamiainen ja a la carte-lista yleensäkin, sisältää paljon kasvisruokia, ja kasvissyöjäseuralaiseni tykkäsivät kovasti buffetin antimista. Lastenhoitotilat on täällä sitten olemattomat, joten kekseliäisyyttä peliin; lattialle kertsialusta + pyyhe + kosteuspyyhkeet ovat aika välttämättömät jotta vaipanvaihdon saa suoritettua...

Moko lienee jo jonkinsortin instituutio kotoiluhipstereille ja sen lounaat ja lauantaibrunssit myös supersuosittuja. Testasimme keväällä avatun Sörnäisten Mokon brunssin taas kombinaatiolla kahdet vaunut, äidit ja isät. Pöytävaraukseen olikin tärkeästi kirjoitettu 4 henk + 2 vaunut! Sisään päästäkseen pitää vaunut nostaa pari porrasta. Myymälän sivuovesta olisi kyllä esteetön kulku itse myymälään mutta kiinteistön pääovilla, josta myymälän sivuovelle pääsee, on ramppi kuten lain mukaan kuuluu, mutta ramppi johtaa lukitulle ovelle ja ovien edessä oleva porrastasanne on niin kapea että siinä ei kyllä käänny millään ilveellä vaunut eikä pyörätuolit niin että pääsisi sisään viereisestä, lukitsemattomasta ovesta.

Vaivannäkö sisäänpääsyssä kuitenkin kannattaa sillä brunssin tarjottavat vievät kielen mennessään! Myymälän puolelta voi vielä ostaa kotiinviemisiksi herkkuja kuten brunssilla tarjottua Kaffa Roasteryn kahvia.

Sörnäisten Mokon vessat olivat suorastaan ihanat marokkolaistyylisine kaakeleineen ja lastenhoitohuone houkutteli vaipanvaihtoon ihan vain kutsuvuuttaan!

Sandron ja Mokon hoodeilta löytyy ihania pikkuputiikkeja ja Kalliossa järkätään aktiivisesti mielenkiintoisia tapahtumia joten ravintolakeikan lisäksi kannattaa varata aikaa pelkkään kaduilla haahuiluun. Ainakin täältä Kallio-liikkeen nettisivuilta löytyy lisätietoa alueen tarjonnasta.

Onko teillä joitain ravintolasuosikkeja, joita meidän pitäisi ehdottomasti kundin kanssa käydä testaamassa tulevilla lounaskeikoilla?

Kuvat Moko.fi