Kiss my Turku!

Teimme ensimmäisen äiti-poika -matkan Turkuun. Kuin ulkomaille menisi, olen kuullut Turusta sanottavan! Aika eurooppalaiselta helteinen kaupunki tuntuikin ja heittäydyimme vallan turisteiksi. Saavuimme perille junalla parhaaseen lounasaikaan ja suuntasimme suoraan kävelykadun vilskeeseen. Pojan vedellessä päikkäreitä ehdittiin pistäytyä ihanassa Sammakon Kirjakaupassa ennen kuin suuntasimme jokirantaan Vaakahuoneelle nauttimaan saaristolaisbuffetin antimista. Buffetithan ovat parasta antia imettäville äideille: Syöt ekaksi runsaat alkupalat, sitten syötät vauvan ja jatkat sen jälkeen pääruokapöytään. Ei jäähtynyttä ruokaa eikä ähkyä (mulla ainakaan)!

Ihan mahtavaa, että Turun nähtävyyksiä pääsee ihastelemaan Jokke Jokijunan kyydissä. Naperot viihtyy varmasti! Me otettiin tällä kertaa kuitenkin vain kaupunkilautta Förin kyytiä.

Aurajoen varressa voi pistäytyä sammuttamaan janonsa jollakin lukuisista laivaterasseista tai kuten me istahtaa puistonpenkille nauttimaan luomumaidosta. Säävarauksella, totta kai.

Meillä oli paikallisoppaana pikku-kundin muutamaa kuukautta vanhempi tuleva vaimo (jep, äiti järjestää avioliiton!) vanhempineen eli liikuimme kuin hyökkäysvaunut konsanaan kaksilla kärryillä. Vaikka olen tässä kolmen kuukauden aikana harjoitellut jo jonkin verran vaunujen kanssa liikkumista ja vienyt vauvaa mukana koulutuksiin, ravintoloihin, kauppoihin ja muihin julkisiin tiloihin, olen hieman arastellut tilanteita ja paikkoja joihin vaunujen kanssa ei mahdu tai pääse vaivaamatta muita tai raivaamatta tilaa. No, tällä reissulla ystäväperheen kanssa liikkuessa opin että vaunujen, tai kaksien, kanssa vaikkapa kahvilaan mahtuminen on vain järjestelykysymys. Mielentila.

Kauppahalli on loistava paikka napata mukaan evästä vaikkapa puistopiknikkiä varten. Sieltä löysimme myös tuliaisia isälle ja tämän sympaattisen kauppamuseon nostalgisine elintarvikepaketteineen.

Toki pitää vielä vähän vetää kotiin päin ja postata pari kuvaa Helsingin rautatieaseman Ihmepuutarhasta joka kukkineen ja hyötykasveineen ilahduttaa junamatkailijoita koko kesän aina syksyn sadonkorjuuseen asti. Tänä kesänä pitääkin aina junamatkalle lähtiessään varata vähän ylimääräistä aikaa ja käydä tarkastamassa joko mansikat kypsyvät ja ovatko herneenpalot kasvaneet syötävänkokoisiksi!

Kivimiesten kyydissä

Nyt on pojalla kolme junamatkaa takana! Ensimmäisen kerran seikkailimme mummulaan Seinäjoelta. Matka taittui Pendolinolla letkeästi vaikka äitiä etukäteen vähän jännitti että miten siellä junassa toimitaan. Olen kyllä junaillut mm. Ruotsissa, Espanjassa ja Kiinassa, Suomen sadoista junamatkoista nyt puhumattakaan, mutta yhtäkkiä olikin pasmat sekaisin ja perhosia vatsassa.

Vauvat matkustavat VR:llä ilmaiseksi vanhemman sylissä eikä vauvanvaunuistakaan tarvitse maksaa erikseen. Verkkokaupasta sain kätevästi varattua paikan junavaunuun jossa oli lastenvaunupaikat. Seinäjoelta junaan noustessamme ihmettelin kyllä hieman, että tämä ns. esteetön vaunu ei ollut matalalattiavaunu vaan sisään piti kiivetä pari porrasta. Onneksi iskä oli mukana auttamassa meitä junaan kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme ja junasta jäädessämme tuli konnari avuksi. Rattaiden kanssa muuten rinkka on ihan ykkösvalinta varsinkin jos lähtee pitemmälle matkalle tai hamstraa helleaikaankin ihan vaan kaiken varalta vauvalle villatumppua ja nuttua mukaan...

Vaunussa oli meidän lisäksi vain yhdet rattaat ja lastenvaunuille varattuja paikkoja pari kolme. Ihan rattaiden viereen en saanut istumapaikkaa, mutta hyvin ne näkyi paikalleni. Tietysti kuikuilin niitä aluksi koko ajan pojan vedellessä päikkäreiltä mutta alkaessani lukemaan jännitys helpotti niin totaalisesti että pojan sitten herätessä en hetkeen älynnyt että mun lapsihan se siellä äkisee isoon ääneen.

Tilava vessa hoitopöytineen oli käytävällä ihan vaunuparkin vieressä ja isompia lapsosia varten vessassa oli myös purkkiruoanlämmitin. Osassa vessoissa lavuaari saattaa muuten olla tosi pieni ja hanaveden lämpötila (jos vettä siis tulee...) vähän mitä milloinkin joten ehdottomasti kosteuspyyhkeitä mukaan pyllyn puhdistusta varten! Muutoin tämä vessa oli tosi toimiva ja siisti, ei ollut kukaan käynyt edes kuseksimassa pytyn reunalle tai sen yli.

Paria viikkoa myöhemmin matkustimme Turkuun ja takaisin, tällä kertaa InterCity2:lla, jonka vaunut olivat matalalattiavaunuja. Kesälomakauden alkamisen huomasi jo rattaiden määrästä: menomatkalla laskin vaunussa kahdeksat lastenrattaat! Lastenvaunupaikkoja taisi olla pari ja lisäksi käytävällä kaksi säilytyslokerikkoa kasaan laitetuille vaunuille, joten pyörätuoleillekin varatut paikat täyttyivät nyt rattaista. Oltiin onneksi pojan kanssa paikalla jo hyvissä ajoin ennen junan lähtöä joten sain valita parhaan "parkkiruudun" istumapaikkaamme nähden.

IC2:ssa vessa oli paljon pienempi kuin Pendolinossa ja harmikseni hoitopöytä vessanpöntön päällä. Siinä sitten piti valita jotta käykö pöntöllä poika sylissä vai jättääkö lapsen käytävälle rattaisiin naama punaisena huutamaan...

En ollut varannut paluumatkaa etukäteen vaan ostin lipun vasta hetki ennen junan lähtöä asemalta. Automaatista en uskaltanut lippua ostaa kun en tiennyt voiko siinä valita paikan haluamastaan vaunusta eikä asemalta tavoittamani konnarikaan osannut sitä varmaksi sanoa. Lipunmyyntitiskin herra onneksi palveli auliisti ja sain meille paikan leikkivaunun yläkerrasta ratasparkin ja vessan sijaitessa samassa vaunussa alakerrassa. Leikkivaunun matkustajista osa oli vähän perjantaifiiliksissä mutta ongelmitta mahtuivat bissenlipittäjät ja remuavat leikki-ikäiset samaan vaunuun.

Seuraava junamatka tehdäänkin EHKÄ Venäjälle. Selviäisköhän siitä reissusta vähemmällä jännittämisellä...?

Komiasti Seinäjoella

Olemme reissanneet urakalla. Siksi vähän hiljaista täällä blogissa :)

Reissasimme reilu viikko sitten koko perheen voimin Seinäjoelle. Äiti pääsi viettämään ystävän polttareita ja perheen miehet laatuaikaa kahdestaan. Aamuvarhaisella alkanut neljän tunnin automatka meni taas superhyvin  pikku kundin (ja äitin) nukkuessa takapenkillä, yhden pysähdyksen taktiikalla. Pysähdyttiin juuri ennen Ikaalista pienellä ST1-huoltsikalla Kyrösjärven rannalla. Naisten wc:ssä vaipanvaihto onnistui kun mukana oli kokemuksesta viisastuneena oma pyyhe (plus kertsialusta ja wetwipeseja). Samalla ihaltiin tulevaa hellepäivää enteilevää, täysin tyyntä järvenselkää sekä vedessä vilvoittelevia äpyleitä. 

Seinäjoella pääsimmekin sitten nauttimaan kunnon helteestä. Äiteen tutustuessa kaupunkiin mm. jokilaivasta käsin vetivät perheen miehet kunnon päikkärit hotellilla sekä kävivät tekemässä tuikitärkeitä hankintoja pikku kundille kesää varten. Iskä intoutui ostamaan pojalle paitsi Clas Ohlsonilta kuulosuojaimet tulevia puistokonsertteja ja lentomatkoja varten myös vähän kesävaatteita paikallisesta Halpa-Hallista... Poikain päivä sujui hyvin kun isä tasaisin väliajoin lykkäsi pojalle tuttipulloa suuhun. Pakastettu äidinmaito kulki näppärästi mukana pehmeässä kylmälaukussa jossa se päivän mittaan suli juomakelpoiseksi. Tällä reissulla testattiin myös ekaa kertaa imettämistä auton takapenkillä.

Muun polttariseurueen jatkaessa illansuussa mökkeilemään palasi äiti ruotuun ja perheensä luokse. Olimme varanneet huoneen Hotelli Sorsanpesästä Törnävältä, hieman keskustan ulkopuolelta. Hotelli nimittäin näytti todella kivalta nettisivujen perusteella ja vanhana Provinssi-kävijänä tiesin, että Törnävän alue on kaunista muutoinkin. Hotelli todella olikin kodikas ja fiini; kyllä siellä kelpasi kundin kokea eka hotelliyönsä. Paha sanoa oliko meillä normaalia suurempi huone vauvansängyn takia, mutta tilaa siellä oli vaikka muille jakaa. Huoneen extraiso nojatuoli soveltui imetykseen kuin nakutettu ja formuloitakin siitä saattoi miesväki hyvin katsella. Vedenkeittimen avulla saatiin myös tuttipullot ja tutit desinfioitua päivän käytön jälkeen.

Hotelli ympäristöineen oli niin viehättävä että päätimme hengailla loppuillan siellä sen sijaan että olisimme suunnanneet takaisin kaupunkiin syömään. Myös hotellin ravintolan Special-burgen (3x180 gramman pihveineen) saattoi vaikuttaa isän ravintolavalintaan... Hotellivieraat saivat nauttia ilmaiseksi alkupalat seisovasta tapaspöydästä kuten myös talon viinejä sekä limsaa. Harvoipa Suomessa kaksi henkeä saa alku- ja pääruoat ruokajuomineen neljällä kympillä! Niin päivällisellä kuin aamupalalla saimme kundin vaunut pöydän viereen kulkureittejä tukkimatta ja sopivasti kaveri vielä nukkui kummallakin syönnillä joten molemmat vanhemmat saivat nauttia kaikki lämpinät ruoat lämpiminä!

Iltakävelyn teimme Törnävänjoen maisemissa kesän ensimmäisiä hyttysiä karkotellen. Unta ei tarvinnut illalla kenekään odotella eikä hotellissa majoittuvasta polttariseurueestakaan ollut mitään häiriötä koko yönä. 

Viikonlopun päätteeksi äiti ja poika suuntasivat junalla mummulaan ja siitä junamatkasta pääsette lukemaan jahka ehdin taas alkaa tarinoimaan.

Päiväunelmia ja passikuvia

Pojasta on nyt sitten passikuvat. Hoidettiin se samalla kun kyläiltiin mummuloissa Pohjanmaalla.

Olin valmistautunut tilanteeseen huolella lukemalla tositarinoita netin keskustelupalstoilta. Tähän malliin: Kuvauksessa menee aikaa vähintään tunti. Vauva joko huutaa pää punaisena koko session ajan tai nukkuu niin että kuvia ei voi ottaa kun silmät ei ole auki -> herätys kesken unien ja vauva huutaa pää punaisena. Tai että suu ei pysy kiinni kuten passikuvassa kuuluu. Tai että kuvaaja ei osaa asiaansa, koko homma menee säheltämiseksi ja poliisilaitoksella meille kerrotaan, että kuva ei kelpaa passiin.

Ja miten homma sitten meni:

- Terve, meillä ois tuossa tommonen 8-viikkoinen poika josta pitäis saaha passikuva, onnistuuko?
- Kyllä, 3-viikkoinen on nuorin josta olen kuvan ottanut.

Vauva nostetaan vaunusta kesken päiväunien ja mennään kuvaushuoneeseen. Äiti istutetaan tuoliin ja vauva syliin istumaan sivuttain äidin käteen nojaten. Kuvaaja käskee äidin korjata vähän kädenasentoa vauvan niskan ja selän takana sekä nostaa vauvaa vähän pystympään. Ai niin, vauva ei siis huuda missään vaiheessa ja silmät on auki, suu kiinni... Naps, naps. Naps, naps, naps. Viisi otosta ja homma on purkissa. Tulos: laadultaan onnistunut passikuva. Kuvassa poika jonka posket näkyisi vaikka takaa päin. Ihan itsensä näköinen. Ja kelpaa varmasti passinhakutilanteessa.

Vinkiksi lukijoilleni siellä kotihoodeilla: Nivalan Pikakuvapalvelu rules!

Sitten varasimme ajan poliisilaitokselta passinhakua varten isälle ja pojalle. Ajanvarauskalenteri oli tosi helppo käyttää ja ajan saimme parin viikon päähän vaikka mediassa oli aiemmin peloteltu että passipalvelut ovat ruuhkautuneet ja ajan saa pahimmillaan parin kuukauden päähän. Nyt tarvii vain mennä paikan päälle passikuvien sekä käteisen kera ja tehdä pojille hakemukset. Alaikäiselle lapselle passia haettaessa tulee molempien huoltajien olla paikan päällä tai poissaolevan huoltajan täytyy täyttää suostumuslomake. Vauvan ei kuulemma tarvitse allekirjoittaa omaa passiaan (hih) eikä alle 12-vuotiailta oteta myöskään sormenjälkeä biometriseen passiin. Passin saa lähimmälle R-kioskille noin viikon kuluessa. Kuulostaa helpolta.

Kunhan passit ovat meillä sitten kourassa niin pääsemme varailemaan matkoja! Ihan ekana olisi tarkoitus lähteä valloittamaan Pietari ja myöhemmin kesällä Tukholma. Löysin kirpparilta Lapsiperheen Matkakäsikirjan ja olen sitä ahminut iltalukemisena sängyssä niin että Nukku-Matti on toistuvasti tullut kylään aivan liian myöhään... Kirjassa on listattu lapsiperheen matkailun aakkoset eli kattava vinkkilista matkallelähtijälle aina majoitusjärjestelyistä ja varausten tekemisestä tuttipullojen ja tuttien desinfiointiin matkan aikana. Aika monta ahaa-elämystä sain kun aakkoset läpi luin. Toinen osa kirjasta listaa 31 matkakohdetta, mutta niitä en ole vielä uskaltanut lukea koska matkakuume saattaisi nousta pilviin...

Tuntuu, että lapsiperheiden matkailusta voi nyt lukea vähän joka paikassa. Hmm, vai kiinnittäisiköhän niihin artikkeleihin syystä tai toisesta nyt eri tavalla huomiota kuin aiemmin...?? Anyhow, Matkailulehti Mondon maaliskuussa julkaistussa lehdessä (2/2013) oli hyvä artikkeli lapsiperheiden matkailusta (samat kirjoittajat kuin Matkakäsikirjassa). Ja Vauva-lehdessäkin on keväällä ollut juttua vauvamatkailusta. Lisäksi törmäsin Lapsimessuilla jo työn kautta aikoinaan tutuksi tulleeseen Matka Tenava-lehteen, jolle silloin en liiemmin lämmennyt mutta nyt jo selasin aivan eri mielellä.

Pidän teidät ajantasalla jahka olemme päässeet päiväunelmista ja nojatuolimatkailusta vaiheeseen matkan bookkaus ja lähtövalmistelut!

Lätkässä

Helsinki isännöi parhaillaan lätkän MM-kisoja yhdessä Tukholman kanssa. Meidän perhe ei tänä(-kään) vuonna tullut hankkineeksi lippuja Suomen peleihin koska Pikku-Ukon kanssa lienee kätevintä katsoa matsit koti- tai naapurin sohvalta. Lätkämatsi jäähallissa on yksi harvoja paikkoja joihin en lähtisi ihan pikkuisen vauvan kanssa, en tiedä kyllä miksi... Kotikisat ovat kuitenkin iso juttu meille ja Stadille ja niinpä suuntasimme yhtenä iltana ennen Suomen matsia päivälenkin sijasta  Hartwall Areenan kupeeseen pystytetylle kisatorille Hockey Gardenille.

Hockey Garden on avoinna jokaisena pelipäivänä ja meno alkaa pari tuntia ennen ensimmäistä matsia. Matsit näytetään tietysti ravintolan jättiscreeniltä ja lisäksi tarjolla on mm. kasvojen maalausta, kotimaisia artisteja, matsien selostuskaraoke yms. hauskaa. Ja fanituotemyymälä ja ilmaiskrääsää yhteistyökumppanien standeilla. Arvatkaapa tekikö mieli ostella pikku kundille vaikka mitä siistiä Leijona-kamaa, mutta onneksi järki alkoi kulkea hintalappuja katsoessa... Meidän kundi taisi olla kisatorin nuorin kävijä ja täytyy myöntää että vauvafasiliteetit olisivatkin olleet olemattomat mikäli kundille olisi huoltotoimenpiteitä täytynyt vierailun aikana alkaa tehdä.

Hockey Garden on pystyssä 16.5. asti eli yhtä kauan kuin matseja Helsingissä pelataan. Sanomatalon edustalle keskustaan taas pystytetään Kiekkotori tulevana perjantaina ja se on auki finaalisunnuntaihin eli 19.5. asti. Siellä pääsee pelaamaan mm. tossulätkää ja luistelemaan jääkiekkokaukalossa, jossa järkätään myös junnumatseja. Ja tietty ottelut jättiscreeniltä täälläkin.Täällä pitää pistäytyä myös, varsinkin jos Suomi pelaa mitaleista!

Kuvista välittynee Hockey Gardenin tunnelma paremmin kuin tuhannesta sanasta...

Mummolaan kun autoilemme pilven hattaraa ei näy!

Vauvan ollessa paria päivää yli kuukauden ikäinen lähdimme ensimmäiselle pitemmälle automatkalle. Suuntana Pohjanmaa ja mummulat. Kesänopeudet oli jo astuneet voimaan joten osasimme odottaa matkan taittuvan hieman nopeampaa kuin talviaikaan. Koskapa reissuun oli varattu vain viikonloppu eli perjantaina iltapäivästä matkaan ja sunnutaina takaisin, olimme päättäneet ajaa matkan suuremmin pysähtelemättä. Yllätyksenä meille kyllä tuli että onnistuimme ajamaan matkan yhtä nopeasti kuin ennen perheenlisäystäkin.

Olimme varautuneet matkaan tuttipullolla ja maitopumpulla. Näillä (ja äidin matkalukemisella) pärjättiinkin hyvin ajomatkat ja pysähdyttiin vain vaipanvaihtoon kun 2/3 matkasta oli ajettu. Kyllä, tunsin itseni huonoksi äidiksi kun en imettänyt viiteen ja puoleen tuntiin... Mutta onneksi jälkeenpäin ruoka maistui perinteisellä menetelmällä tarjottuna yhtä hyvin kuin ennenkin eli ei traumoja pojalle eikä äidille.

Halusimme pelata toistaiseksi varman päälle vaipanvaihtoasioiden kanssa ja pysähdyimme mennen tullen ABC:lla. Tiesin nääs, että niiltä löytyy vauvanhoitotilat jossa on paitsi asiallinen hoitopöytä niin myös imetysmahdollisuus. Viitasaaren ABC:lla olikin tilat viimeisen päälle; hoitohuoneeseen pääsi vain koodilla (eli ei pelkoa "väärinkäyttämisestä") ja siellä oli jopa käsinojallinen tuoli imetystä varten. Heinolan ABC:n tilat eivät olleet ihan yhtä priimakunnossa. Meillä ei ollut mukana omaa pyyhettä eikä kertakäyttöistä hoitoalustaa (oppitunti numero yksi itselle: ota jompikumpi mukaan seuraavalla kerralla!) ja hoitohuoneessa oli vain wc-paperia ja kankainen pyyheautomaatti joten Viitasaaren hoitohuoneessa tarjolla ollut rullapaperi nousi hetkessä arvoon arvaamattomaan.

Pikku-ukko tietysti nukkui lähes koko automatkan ja äippä istui takapenkillä tuttipullot valmiina suuhun tökättäväksi kunhan vain herra ilmoitti haluavansa syödä. Pitkistä päikkäreistä huolimatta uni maistui pienelle seuraavina öinä ihan normaalisti.

Poika lienee luonteeltaa sosiaalinen tapaus, sen verran mutkattomasti suhtautui kaikkiin uusiin ihmisiin joita viikolopun aikana tapasi ja pidensi jopa ruokailuväliä hetkittäin niin että äiti ja isä saivat kahvitella tai ruokailla rauhassa loppuun ilman kitinöitä vaikka pojan ruoka-aika yleensä alkaa juuri samalla hetkellä kun vanhemmat istuvat pöytään.

Kaiken kaikkiaan tämä reissu meni superhyvin ja vahvistaa meidän vanhempien uskoa siihen että pienen ihmisenkin kanssa voimme automatkailla "kuten ennenkin" kunhan ruokaa riittää ja läheisyyttä on tarjolla sitten ajon päälle. Nyt on hyvä mennä; mielenkiinnolla odotan jo taaperoikää kun turvaistuimessa istuminen ei enää nappaakaan... Seuraava mummulanreissu onkin tulossa jo muutaman
viikon päästä!

Virikkeitä, vaippoja ja visan vingutusta - eli ekakertalaiset Lapsimessuilla

Viikonlopun alkajaisiksi teimme ratsian Lapsimessuille, jotka yhdessä Model-, Pet-, Outlet-, Kädentaito- ja Lähiruoka & luomu-messujen kanssa valtaavat Messukeskuksen tänä viikonloppuna. Tuoreena äitinä minua vähän hirvitti ajatus lähteä yksin pojan kanssa messuvilskeeseen (tunnustan: hirvitti ne muut lapset) mutta onneksi sain henkiseksi ja fyysiseksi tueksi kokeneet Lapsimessukävijät eli kolleegan sekä hänen leikki-ikäisen tyttärensä. 

Turhapa oli pelkoni vaunuruuhkista, kitisevistä ja riekkuvista lapsista (siis edelleen niistä "muiden lapsista") ja hermoraunio-äideistä. Messuilla vallitsi poikkeuksellisen stressitön ja ystävällinen tunnelma verrattuna moniin "aikuisten" messuihin, joilla helposti saa kiireisempien messuvieraiden kyynärpäistä ja vaunujen kanssa on lähinnä tien tukkeena missä ikinä liikkuukin.

Leikki-ikäiset lapset pääsevät Lapsimessuilla leikkimään, puuhaamaan ja peuhaamaan sydämensä kyllyydestä eri näytteilleasettajien osastoilla. Läpi viikonlopun lapsia viihdyttää erilaiset musiikkiesitykset, teatteri- ja satutuokiot sekä satuhahmot ja maskotit Muumeista Lintsin Rolle-pelleen niin messulavalla kuin osastoilla. Vanhemmat lapset rakastavat paijata PetExpon eläimiä ja testata jos jonkinlaista pienoismallia ModelExpon puolella. Vanhemmat saavat paljon hyödyllistä tietoa eri järjestöjen ja yhdistysten osastoilta ja erityisesti isiä kiinnostanee turvaistuin- ja vaunuosastot, joilla pääsee myös testaamaan tuotteita. Tämä äiti viihtyi loistavasti retrovaatteita alennuksella myyvillä osastoilla... 

Vauva- ja taaperoperheet on messuilla huomioitu järjestämällä erillinen, rauhallinen imetystila ja sen viereen Liberon vaipanvaihtopiste ilmaisnäytteineen. Testattiin molemmat pikku-kundin kanssa kahteen kertaan ja hyväksi havaittiin. Odottajan olohuoneessa taas on tarjolla tietoiskuja ja luentoja paitsi odottajille niin myös vauvan jo saaneille perheille. 

Ratsiaryhmämme viihtyi messuilla yli kuusi tuntia ja ekaa kertaa pikku-kundi oli jopa hereillä jossain testaamassamme kohteessa. Täytyy myöntää että olin tosi positiivisesti yllättynyt näistä messuista ja voin lämpimästi suositella niitä kaikille lapsellisille. Ja hei, alle 4-v pääsee sisään ilmaiseksi.  Hipi, hipi, sinne ehtii vielä!